Mustaa magiaa kirkon siunauksella

[Abezethibou]

Aika mielenkiintoinen havainto minusta on se, että demonologiaa ja mustaa magiaa harjoitettiin peitetysti kirkon sisällä. Monia grimoireja kuten Clavicula Salomonis löytyy luostareista peräisin olevista käsikirjoituksista. Ne ovat usein kirjoitettu hienolla käsialalla ja kuvitettu kauniisti mikä on selvä merkki siitä, että niitä ei ole pidetty täysin kiellettyinä. Joissakin tapauksissa papit itse harjoittivat seremoniallista magiaa (erityisesti 1400–1500-luvuilla). Tämä liittyi usein astrologiaan, alkemiaan ja lääketieteeseen joita ei tuolloin vielä pidetty täysin erossa magiasta. Jos magian harjoittaja jäi kiinni ja hänet voitiin osoittaa valkoisen magian tai “luonnollisen taikuuden” harjoittajaksi hän saattoi päästä varoituksella tai pienellä rangaistuksella. Yksi tunnettu tapaus löytyy Lucerne:sta (Sveitsistä) jossa katolinen pappi jäi kiinni Clavicula Salomoniksen käytöstä 1500-luvulla ja joutui inkvisition eteen. Hän puolustautui sanomalla käyttäneensä tekstiä demonien karkottamiseen mikä pelasti hänet. No yhtä kaikki, mustan magian käsikirjoituksia kopioivat luostarien ja hovien kirjuri-kopistit jos toki usein myös yksityiset okkultismista kiinnostuneet.

Kirkon teologia vaati demonien tuntemusta jotta niitä voitaisiin karkottaa. Ars Goetia ja Ars Theurgia -tyyppiset luettelot demonien nimistä kiersivät munkkien ja eksorkistien käsissä. Ihan laillisesti siis. Vatikaanin arkistosta löytyy prohibitorium-osasto eli kiellettyjen kirjojen kokoelma. Se olisi mielenkiintoista nähdä.

[Disputator]

Iltapäivää,

Tuo on ihan mielenkiintoinen havainto, että kirkon sisälläkin harrastettiin grimoireja. Tosin kaikenlainen loitsutieto ja magia on aina kiinnostanut ihmisiä kautta aikain.

Tuo Clavicula Salomonis tai Salomonin Avain (vapaasti käännettynä..) on suurin piirtein 1400-luvulta, mutta perustunee aikaisempiin lähteisiin ja nimensä mukaisesti jopa Raamatun kuningas Salomonin väitettyihin kirjoituksiin, tosin tämä perustuu vain johonkin mainintoihin antiikin lähteissä kirjasta, jonka tekijä olisi Salomon.

Claviculan alkuperä on siis vähän hämärä, esimerkiksi vuonna 1350 Paavi Innocentus VI määräsi poltettavaksi kirjat, joiden nimenä on Salomonin Kirjat.

Toi Ars Goetia on käsittääkseni osa 1600-luvulla kirjoitettua kirjaa nimeltään Lemegeton Clavicula Salomonis, joka myöskin perustuu ja perustunee aikaisempiin lähteisiin. Lemegeton-sanan merkitystä ei tiedetä.

Kauhuelokuvia katsellessa on hyvä tuntea demonit ym. setti ja siksi mulla onkin pari teosta aiheesta ja vähän aiheen vierestä!

Esimerkiksi elokuvassa Hereditary (2018) esiintyy Paimon, joka mainitaan Ars Goetiassa ja siis Lemegetonissa. Hän on siis eräs Helvetin kuninkaista. Helvetttiä johtaa Saatana itse ja hänellä on apunaan (helvetin) kuninkaita, herttuoita ym. Paimonilla on komennossaan 200 legioonaa henkiä, demoneita ym. Legioona on roomalaiden sotilasyksikkö, n 5000 vahvuudeltaan, siis Paimonilla on käytössään 1 000 000 veijaria...

[Abezethibou]

Iltapäivää,

Tuo on ihan mielenkiintoinen havainto, että kirkon sisälläkin harrastettiin grimoireja. Tosin kaikenlainen loitsutieto ja magia on aina kiinnostanut ihmisiä kautta aikain.

Tuo Clavicula Salomonis tai Salomonin Avain (vapaasti käännettynä..) on suurin piirtein 1400-luvulta, mutta perustunee aikaisempiin lähteisiin ja nimensä mukaisesti jopa Raamatun kuningas Salomonin väitettyihin kirjoituksiin, tosin tämä perustuu vain johonkin mainintoihin antiikin lähteissä kirjasta, jonka tekijä olisi Salomon.

Claviculan alkuperä on siis vähän hämärä, esimerkiksi vuonna 1350 Paavi Innocentus VI määräsi poltettavaksi kirjat, joiden nimenä on Salomonin Kirjat.

Toi Ars Goetia on käsittääkseni osa 1600-luvulla kirjoitettua kirjaa nimeltään Lemegeton Clavicula Salomonis, joka myöskin perustuu ja perustunee aikaisempiin lähteisiin. Lemegeton-sanan merkitystä ei tiedetä.

Kauhuelokuvia katsellessa on hyvä tuntea demonit ym. setti ja siksi mulla onkin pari teosta aiheesta ja vähän aiheen vierestä!

Esimerkiksi elokuvassa Hereditary (2018) esiintyy Paimon, joka mainitaan Ars Goetiassa ja siis Lemegetonissa. Hän on siis eräs Helvetin kuninkaista. Helvetttiä johtaa Saatana itse ja hänellä on apunaan (helvetin) kuninkaita, herttuoita ym. Paimonilla on komennossaan 200 legioonaa henkiä, demoneita ym. Legioona on roomalaiden sotilasyksikkö, n 5000 vahvuudeltaan, siis Paimonilla on käytössään 1 000 000 veijaria...

Epäilen, että Lemegeton Clavicula Salomonis on kirjoitettu aivan 1500-luvun loppupuolella tai 1600-luvun alussa. Perustelen tätä sillä, että englantilainen sotilasinsinööri, matemaatikko ja okkultisti Dr. Thomas Rudd joka eli vuosina n. 1583/1584–1656 kirjoitti oman version Lemegetonista, joka tunnetaan nimellä The Goetia of Dr. Rudd. Tuossa teoksessa hän yhdistää Ars Goetian 72 demonia vastaavaan määrään Non-Shem-ha-Mephorash -enkeleitä. Tuosta tiedetään kohtuullisella varmuudella, että se on kirjoitettu 1600–1630-luvukujen välissä joten Lemegetonin täytyy olla jonkin verran vanhempi. Oli sen verran silmää tekevä kaveri tämä Rudd, että hänestä on jäänyt aikakirjoihin merkintöjä.

Malachi Martin (1921–1999) joka oli toiminut jesuiittapappina Vatikaanissa, palvellut sielunhoitajana ja tutkijana (joskin myöhemmin irrottautunut kirkosta) on myös mielenkiintoinen kuriositeetti. Hän kirjoissaan väittää, että “savun henki” ("smoke of Satan") oli tullut Vatikaaniin ja 1963 pidettiin “satanistinen ruori-seremonia” paavivallan vaihtuessa. Mitään näyttöä näille väitteille ei ole löytynyt.

Kaivelin tuota aikani kuluksi ja kaveri lainaa esimerkiksi paavi Paavali VI:n lausuntoa "Saatanan savu on tunkeutunut pyhäkköön" jonka hän tulkitsi viittaukseksi tällaisiin tapahtumiin. Tuollainen lausunto on todellinen, mutta lienee tahallaan irrotettu asiayhteydestään. Löytyi myös toinen itseään jesuiittapappina markkinoinut Alberto Rivera (1935–1997) joka syytti Vatikaania saman tapaisista asioista, mutta myöhemmin on selvinnyt että hän ei ollut pappi ensinkään. No ehkä nuo olivat vain salaliittoteorioiden esiasteita ennen internettiä.

[Disputator]

Iltapäivää,

Tuo on ihan mielenkiintoinen havainto, että kirkon sisälläkin harrastettiin grimoireja. Tosin kaikenlainen loitsutieto ja magia on aina kiinnostanut ihmisiä kautta aikain.

Tuo Clavicula Salomonis tai Salomonin Avain (vapaasti käännettynä..) on suurin piirtein 1400-luvulta, mutta perustunee aikaisempiin lähteisiin ja nimensä mukaisesti jopa Raamatun kuningas Salomonin väitettyihin kirjoituksiin, tosin tämä perustuu vain johonkin mainintoihin antiikin lähteissä kirjasta, jonka tekijä olisi Salomon.

Claviculan alkuperä on siis vähän hämärä, esimerkiksi vuonna 1350 Paavi Innocentus VI määräsi poltettavaksi kirjat, joiden nimenä on Salomonin Kirjat.

Toi Ars Goetia on käsittääkseni osa 1600-luvulla kirjoitettua kirjaa nimeltään Lemegeton Clavicula Salomonis, joka myöskin perustuu ja perustunee aikaisempiin lähteisiin. Lemegeton-sanan merkitystä ei tiedetä.

Kauhuelokuvia katsellessa on hyvä tuntea demonit ym. setti ja siksi mulla onkin pari teosta aiheesta ja vähän aiheen vierestä!

Esimerkiksi elokuvassa Hereditary (2018) esiintyy Paimon, joka mainitaan Ars Goetiassa ja siis Lemegetonissa. Hän on siis eräs Helvetin kuninkaista. Helvetttiä johtaa Saatana itse ja hänellä on apunaan (helvetin) kuninkaita, herttuoita ym. Paimonilla on komennossaan 200 legioonaa henkiä, demoneita ym. Legioona on roomalaiden sotilasyksikkö, n 5000 vahvuudeltaan, siis Paimonilla on käytössään 1 000 000 veijaria...

Epäilen, että Lemegeton Clavicula Salomonis on kirjoitettu aivan 1500-luvun loppupuolella tai 1600-luvun alussa. Perustelen tätä sillä, että englantilainen sotilasinsinööri, matemaatikko ja okkultisti Dr. Thomas Rudd joka eli vuosina n. 1583/1584–1656 kirjoitti oman version Lemegetonista, joka tunnetaan nimellä The Goetia of Dr. Rudd. Tuossa teoksessa hän yhdistää Ars Goetian 72 demonia vastaavaan määrään Non-Shem-ha-Mephorash -enkeleitä. Tuosta tiedetään kohtuullisella varmuudella, että se on kirjoitettu 1600–1630-luvukujen välissä joten Lemegetonin täytyy olla jonkin verran vanhempi. Oli sen verran silmää tekevä kaveri tämä Rudd, että hänestä on jäänyt aikakirjoihin merkintöjä.

Joo, olet varmastikkin oikeassa tuossa ajoituksessa. Katsoin varsin pintapuolisesti Lemegetonin syntyhistoriaa. Kirjani mainitsee kuitenkin Johann Weyerin(1515-1588) käyttäneen kirjaansa Pseudomonarchia Daemonum (1577) lähteenä Lemegetonia, kun taasen Wikipedia (eng) sanoo asian olevan täsmälleen toisinpäin: Pseudomonarchia on ollutkin Lemegetonin lähteenä. Pseudomonarchia sisältää luettelon 69 demonista, joista 68 sisältyy myös Lemegetonin 72 demonin luetteloon.

Malachi Martin (1921–1999) joka oli toiminut jesuiittapappina Vatikaanissa, palvellut sielunhoitajana ja tutkijana (joskin myöhemmin irrottautunut kirkosta) on myös mielenkiintoinen kuriositeetti. Hän kirjoissaan väittää, että “savun henki” ("smoke of Satan") oli tullut Vatikaaniin ja 1963 pidettiin “satanistinen ruori-seremonia” paavivallan vaihtuessa. Mitään näyttöä näille väitteille ei ole löytynyt.

Moisesta herrasta en ole koskaan kuullutkaan. Paavi tosiaankin vaihtui 1963 Johannes XXIII:n kuollessa. Uusi paavi, Paavali VI oli sitten (ainakin joillekkin aikalaisille) melkoisen radikaali uudistaja. Ehkä jotkut eivät tykänneet hänestä.
 

[Disputator]

Kirjani antaa ymmärtää, että grimoiret keskiajalla (Länsi-Eurooppa) saivat alkunsa 1100-luvulla, vaikka itse idea henkien ym. kutsumisesta on ikivanha. Grimoiret olivat siis jonkinlaista salattua viisautta tai taitoa, jonka avulla voitiin vaikuttaa yliluonnollisella tavalla ympäristöönsä ja saada siis yliluonnollisia voimia avukseen.

Kirjani mukaan kirkko suhtautui hyvin kriittisesti  noina aikoina moiseen touhuun ja siten aiheesta kiinnostuneet joutuivat toimimaan salassa. Useita kuitenkin kiehtoi se, että kutsumalla erilaisia yliluonnollisia voimia avuksen, voisi saavuttaa jotain maallisessa elämässä. Käsikirjoituksia kiersi ja ne olivat usein nimetty erilaisten menneiden merkkihenkilöiden mukaan, jotta kirjoituksilla olisi uskottavuutta. Nyt mua kiinnostaa, että millä kielellä nämä varhaiset grimoiret olivat kirjoitettu. Latina oli kirkon ja oikeastaan kaiken kirjoitetun tekstin kieli, mutta olivatko nämä latinankielisiä vai paikallisella kielellä kirjoitettuja? Latinaa hallitsi vain äärimmäisen harvalukuinen kirkollinen "eliitti".

Vasta myöhemmin 1400-luvulla alkoi esiintymään ymmärtääkseni enemmän julkisia grimoireja, jotka olivat kirjoitettu latinaksi (tai kansankielellä) ja ilmeisesti asialla on jotain tekemistä noitavainojen alkamisen kanssa tai sitten renesanssin kanssa. Vaikka nuo kaksi tuntuvat vastakkaisilta, niin renesanssiaikana ihmiset olivat äärimmäisen kiinostuneita erilaisista salatieteistä, ihan julkisesti ja toisaalta noitien torjumiseksi tarvittiin tietämystä demonien toiminnasta. Italiassa oltiin enemmän renesanssihenkisiä ja Alppien pohjoispuolella sitten oltiin kiinnostuneita noitien jahtaamisesta.

Kirjani esittelee noin parisenkymmentä tunnettua grimoirea, joiden julkaisuajankohta ulottuu 1400-luvulta aina 1800-luvulle asti, joten kiinostusta asiaan on riittänyt.

[Abezethibou]

Kirjani antaa ymmärtää, että grimoiret keskiajalla (Länsi-Eurooppa) saivat alkunsa 1100-luvulla, vaikka itse idea henkien ym. kutsumisesta on ikivanha. Grimoiret olivat siis jonkinlaista salattua viisautta tai taitoa, jonka avulla voitiin vaikuttaa yliluonnollisella tavalla ympäristöönsä ja saada siis yliluonnollisia voimia avukseen.

Kirjani mukaan kirkko suhtautui hyvin kriittisesti noina aikoina moiseen touhuun ja siten aiheesta kiinnostuneet joutuivat toimimaan salassa. Useita kuitenkin kiehtoi se, että kutsumalla erilaisia yliluonnollisia voimia avuksen, voisi saavuttaa jotain maallisessa elämässä. Käsikirjoituksia kiersi ja ne olivat usein nimetty erilaisten menneiden merkkihenkilöiden mukaan, jotta kirjoituksilla olisi uskottavuutta. Nyt mua kiinnostaa, että millä kielellä nämä varhaiset grimoiret olivat kirjoitettu. Latina oli kirkon ja oikeastaan kaiken kirjoitetun tekstin kieli, mutta olivatko nämä latinankielisiä vai paikallisella kielellä kirjoitettuja? Latinaa hallitsi vain äärimmäisen harvalukuinen kirkollinen "eliitti".

Vasta myöhemmin 1400-luvulla alkoi esiintymään ymmärtääkseni enemmän julkisia grimoireja, jotka olivat kirjoitettu latinaksi (tai kansankielellä) ja ilmeisesti asialla on jotain tekemistä noitavainojen alkamisen kanssa tai sitten renesanssin kanssa. Vaikka nuo kaksi tuntuvat vastakkaisilta, niin renesanssiaikana ihmiset olivat äärimmäisen kiinostuneita erilaisista salatieteistä, ihan julkisesti ja toisaalta noitien torjumiseksi tarvittiin tietämystä demonien toiminnasta. Italiassa oltiin enemmän renesanssihenkisiä ja Alppien pohjoispuolella sitten oltiin kiinnostuneita noitien jahtaamisesta.

Kirjani esittelee noin parisenkymmentä tunnettua grimoirea, joiden julkaisuajankohta ulottuu 1400-luvulta aina 1800-luvulle asti, joten kiinostusta asiaan on riittänyt.

Latinan lisäksi myöhäiskeskiajalla alkoi ilmaantua ranskankielisiä grimoireja Le Grand Grimoire esimerkiksi ja samaan aikaan saksankielisiä käännöksiä ainakin. Kabbalistisia ja juutalaisia maagisia tekstejä kirjoitettiin hepreaksi. En minäkään kovin hyvin ole näistä selvillä, mutta löysin todellisen runsaudenlähteen näille teksteille. Sieltä löytyy niin alkukielillä kun sitten käännöksetkin. Löytyy tämän linkin takaa:

https://esotericarchives.com/

[Abezethibou]

Se oli minulle jossain kohtaa yllätys, että 1100–1500 -luvuilla englanti ei ollut oppineiden tai edes okkultistien kieli. Ei uskoisi kun tietää miten tärkeä kieli se nykyään on. Ymmärtääkseni vasta 1500-luvun loppupuolella käännettiin The Key of Solomon ja alkukieleltään englanninkielisiä maagisia tekstejä kirjoitti ainakin John Dee (1527–1608) mutta niitä oli vähän. The Grimoire of Pope Honorius ja Grand Grimoire ilmestyivät englanniksi painettuina vasta 1700–1800 -luvuilla. Näin ainakin siihen asti kun joku toisin todistaa.

Arabiankieliset grimoirit unohtuivat. Islamilaisessa maailmassa syntyi 800–1100 -luvuilla valtava määrä okkultistisia teoksia. Niitä käännettiin latinaksi 1100–1300 -luvuilla. Tässä sensuuri tuli mukaan sillä osaa pidettiin liian pimeinä tai demonisina ja jätettiin kääntämättä. Ghayat al-Hakim on yksi kuuluisia. Se käännettiin Toledossa 1256 tilaajana kuningas Alfonso X Viisas ja nimeksi tuli Picatrix.

[Disputator]

Se oli minulle jossain kohtaa yllätys, että 1100–1500 -luvuilla englanti ei ollut oppineiden tai edes okkultistien kieli. Ei uskoisi kun tietää miten tärkeä kieli se nykyään on. Ymmärtääkseni vasta 1500-luvun loppupuolella käännettiin The Key of Solomon ja alkukieleltään englanninkielisiä maagisia tekstejä kirjoitti ainakin John Dee (1527–1608) mutta niitä oli vähän. The Grimoire of Pope Honorius ja Grand Grimoire ilmestyivät englanniksi painettuina vasta 1700–1800 -luvuilla. Näin ainakin siihen asti kun joku toisin todistaa.

Olet oikeassa englannin kielen asemasta tuona aikana. Latina oli oppineiden kieli vielä 1600-luvulla ja paljon jälkeenkin, Englannissakin Isaac Newton kirjoitti Principiansa latinaksi 1687. Uskonto oli sitten vähän eri asia, koska opiltaan protestanttinen anglikaanikirkko suurinpiirtein 1500-luvun puolivälistä eteenpäin katsoi, kuten muutkin protestanttiset suuntaukset, että Raamattu pitää kääntää kansan ymmärtämälle kielelle latinan sijaan ja siten 1500-luvulla laadittiinkin useita käännöksiä. Tavallaan mainitsemasi ajankohta Clavicula Salomoniksen kääntämiselle, 1500-luvun loppupuoli sopii hyvin kuvaan.

Arabiankieliset grimoirit unohtuivat. Islamilaisessa maailmassa syntyi 800–1100 -luvuilla valtava määrä okkultistisia teoksia. Niitä käännettiin latinaksi 1100–1300 -luvuilla. Tässä sensuuri tuli mukaan sillä osaa pidettiin liian pimeinä tai demonisina ja jätettiin kääntämättä. Ghayat al-Hakim on yksi kuuluisia. Se käännettiin Toledossa 1256 tilaajana kuningas Alfonso X Viisas ja nimeksi tuli Picatrix.

Nykyisen Espanjan alueella oli tosiaan vuorovaikusta islamilaisen etelän ja kristityn pohjoisen välillä monella tavalla 1100-1200-luvulla. Sotien lisäksi juuri tämä käännösten tekeminen on ollut Euroopan oppihistorian kannalta erittäin merkittävää. Siis okkultistiset jutut eivät olleet mikään keskeinen asia, vaan arabiasta käännettiin latinaksi monia antiikin ajan teoksia, joita ei ollut Länsi-Euroopassa enää saatavilla. Lista on pitkä: Aristoteleen teoksia, Euklideen geometria, Ptolemaioksen Almagest tähtieteen alalta ym. Lisäksi käännettiin arabitiedemiesten tekstejä, jotka kehittelivät edelleen antiikin maailman ideoita.

 

[Abezethibou]

Tekee mieli vielä pari riviä kirjoitella. Pidän mielenkiintoisena miten Kiinassa ja Japanissa demonit nähtiin ilman kristinuskon vaikutusta. Kiinassa demonit jaettiin kolmeen ryhmään. Gui: levottomat kuolleet, haamut ja pahansuovat henget. Yao: vääristyneitä olentoja esimerkiksi eläimiä jotka ovat muuttuneet ihmisenkaltaisiksi tuhansien vuosien "harjoituksella".  Mo: kaaoksen henget ja pahan henget jotka joskus rinnastettavissa buddhalaisiin Mara-olentoihin. Meillä demonit olivat langenneita enkeleitä ja niillä oli hierarkia vähän kuin  nykyään armeijassa. Kiinassa henget olivat hyvin monenkirjavaa joukkoa. Ajallisesti nyt puhutaan 600-1200 -luvuista.

Japanilaiset demonit sitten taas oma joukkonsa. Oni: sarvipäisiä hirviöitä usein ihmisiä jotka kuoltuaan muuttuivat kostonhimoisiksi olennoiksi. Yurei: kuolleiden levottomia sieluja jotka voivat aiheuttaa kirouksia. Tengu: puoliksi jumalallisia ja puoliksi demonisia henkiä. Mara: buddhalaisuuden kiusaajahenkiä. Tässäkin oleellinen ero se, että demonit eivät syntyneet kristinuskon tyylisestä ”lankeemuksesta” vaan ne olivat inhimillisten syntien ja himojen personifikaatio. No se tältä iltaa demoneista. Venäjällä ortodoksisella kirkolla oli sitten omat juttunsa. Siellä horoskooppeja siis astrologiaa, suojaloitsuja ja rituaaleja, mutta vähemmän demonologiaa. Siellä oli myös kansanperinteessä mustia kirjoja joita löytyy meiltäkin. Tässä ihan ostettavissa oleva esimerkki:

https://www.salakirjat.net/product/26/m ... noitakirja
 

[Konsta]

Yötä
On se vain erikoista kun uskovaisia vihaavat ja "joulupukeiksi ja tontuiksi"  uskoviksi samalla heitä pilkkaavat, saattavat ottaa demonitutkimuksen silti tosissaan niin että antavat palstatilaa joillekkin ns. "olemattomille" henkimaailman ilmiöille, joihin eivät lähtökohtaisesti edes itse usko omien sanojen mukaan ns. tieteellisen faktatodiste aineiston puutteen vuoksi.
Johtuukohan se siitä että raamattu on onnistunut sohaisemaan omaan moraaliin, arvo sekä asennemaailmaan esim. kymmenellä käskyllä aikaisemmin ja tässä tutkimuksessahan syyttävä moraalisormi ei osoita tutkijaa kohti, pikemminkin päinvastoin.

Niin tai näin, mutta ajattelen aina ettei kaikkia maailmankaikkeuden elämänmuotoja tunneta ja olisi ns. toksista ylpeyttä väittää toisin.