pähkäilijä kirjoitti: ↑15.7.2025, 17:30pähkäilijä kirjoitti: ↑14.7.2025, 23:29QS kirjoitti: ↑14.7.2025, 22:10Tässä viitataan De Broglien aallonpituuteen, joka on kvanttimekaniikkaa edeltänyt löydös. Tästä kehittyi varsinainen kvanttimekaniikka. De Borglien aallonpituus on osa kvanttimekaniikkaa, mutta se ei varsinaisesti ole sähkömagnetismin taustalla.pähkäilijä kirjoitti: ↑14.7.2025, 20:11Oliko se Paula Eerola joka sanoi että isommillakin hiukkasilla on aaltoluonne, jopa kappaleilla!Internetin syövereistä löytyi konkreettinen demonstraatio: https://www.compadre.org/osp/EJSS/4126/154.htmpähkäilijä kirjoitti: ↑14.7.2025, 20:11Tästä nousee kysymys aalloista, ne voi ymmärtää värähtelijän tekemiksi tai sitten selitys on jossain muualla. Onko siinä 2 vaihtoehtoa,
1) aalto syntyy värähtelijästä
2) aalto syntyy tuntemattomasta mekanismista
Valitse Animation 1, ja paina play. Liikuttele nopeus-liukuria v siten, että nopeus vaihtelee esim negatiivisen ja positiivisen välillä. Tämä tarkoittaa samaa kuin se, että annat varaukselle kiihtyvyyden. Näet samalla, kun aalto muodostuu ja etääntyy varauksesta.
Kun jätät liukurin paikalleen, etenee varaus vakionopeudella (ilman kiihtyvyyttä), ja jäljelle jää vain staattinen sähkökenttä. Animation 3 on ympyrärataa kiertävä varaus, jonka keskeiskiihtyvyys tuottaa säteilykuvion. Kuvio on hyvin erilainen kuin siisti ja kaunis tasoaalto.Selitys on ilman muuta olemassa. Kuten vanha kansanviisaus toteaa, kulkukoiralta kusi loppuu ennen kuin fyysikolta selityksetpähkäilijä kirjoitti: ↑14.7.2025, 20:11Eli luonto järjestäisi aaltoliikkeen jostain tuntemattomasta syystä.
Harmillisesti selitys on matematiikaltaan syvällinen, synkeä ja pitkä, mutta tiivistän muutamaan lauseeseen. Aika-avaruuden symmetriaryhmä on Lorentzin ryhmä SO+(1,3). Tämän ryhmän kaksoispeite on erityinen lineaarinen ryhmä SL(2,C). Jos aika-avaruuteen halutaan (ja luonto on ilmeisesti halunnut) jotakin jolla on massa, ja joka toteuttaa SL(2,C) symmetrian ja sitä kautta aika-avaruuden SO+(1,3) symmetrian, niin käytännössä otukset ovat spin-1/2 hiukkasia. Nämä ovat tutummin fermionit, joista universumin massa pääasiassa muodostuu. Kun SL(2,C) ryhmän esitykset, eli spin-1/2 hiukkaset, heitetään soppaan, niin saadaan kauniin symmetrian toteuttavat massahiukkaset.
Kuitenkin universumi on tylsä, jos spin-1/2 hiukkaset eivät vuorovaikuta keskenään. Siksi (luonto on mitä ilmeisemmin halunnut) hitusten välille jotain dynamiikkaa. Osoittautuu, että dynamiikan toteuttaminen vaatii spin-1/2 hiukkasten väliin jotain, joka toteuttaa U(1)-mittasymmetrian, jonka jätän nyt tarkemmin selittämättä.
Kun U(1)-mittasymmetria rakennetaan siten, että spin-1/2 symmetriat eivät mene pilalle, niin päädytään massattomaan vektorikenttään, jonka hiukkasia ovat bosonit, tässä tapauksessa tutummin fotonit. Tämän U(1)-mittakentän avulla spin-1/2 hiukkaset pääsevät vuorovaikuttamaan, ja samalla universumiin saadaan sähkövarauksen säilymisen laki. Sivutuotteena löytyy muuten Higssin kenttäkin, jolla fermionit saavat massansa.
Kun U(1)-mittakenttää tutkitaan, niin huomataan, että universumiin pätkähtää mahdollisuus siihen, että U(1)-kentän arvot etenevät aika-avaruudessa yksikseen, ja ilman lähettyvillä olevia spin-1/2 hiukkasia. Tämä on ihmeellistä, mutta minkä sille voi, että erinäisistä symmetrioista näin seuraa.
Jos on mahdollista, että kentän arvot etenevät yksinään, niin seuraava kysymys on, että missä arvot muodostuvat. Kenttä ei nimittäin salli sitä, että ne syntyvät ilman varauksellisia spin-1/2 hiukkasia. Etsimisen jälkeen todetaan, että ne syntyvät silloin, kun varatut spin-1/2 hiukkaset vaihtavat energiatilaansa tai liiketila muuttuu kiihtyvyyden seurauksena.
Että lyhyesti sanottuna syy sähkömagneettiselle säteielylle on aika-avaruuden symmetrioissa, ja soppaan heitetyissä spin-1/2 hiukkasissa, joiden välille luonto on päättänyt pakottaa keskinäisen vuorovaikutuksen.On se ihmeellinen luonto kun ajattelee koulun opetuksia jotka vaan kuittaa aallon "se on aaltoliikettä" mutta mitä se on, ei liity juuri mitenkään arkeen.
Sm-säteilystä kannattaisi tehdä populaarikirja jossa välillä tehdään syväsukelluksia. Porukan silmät aukeaisi huomaamaan että valo on kummallinen asia. Kun olen yrittänyt googlettaa "sm-aalto" niin netistä ei kertakaikkiaan löydy tietoa. Mutta täytyy katsoa tuo compadre linkki.Compadre-linkki yllätti, tuleeko aallot varauksen kentän voimaviivoista? Vai oliko periaatekuva? Videosta huomasi että jarrutus-kiihdytys kuvaa aallonhuippua/pohjaa, ei x-akselin aluetta. Onko sitten niin että kiihdytys-jarrutus on x-akselin paikkeilla...
Muuttujia:
- varauksen suuruus
- kiihdytyksen suuruus
Vakioita:
- c-nopeus
Johtopäätös:
Raju kiihdytys saavuttaa c-nopeuden (lähes c-nopeuden) nopeammin, siksi aalto on lyhyempi ---> siksi aalto on energisempi?
Testi:
Kiihdytetään auto nollasta sataan 30 sekunnissa, energia on X
Kiihdytetään sama auto 0-100km/t 10 sekunnissa, energia on sama x
Sama energisyys tulee hitaassa ja nopeassa kiihdytyksessä, energisyyden ero ei selvinnyt.
Ajatusvirhe tuli, eihän ole pakko saavuttaa lähes valon nopeutta. Voi myös asettaa kiihdytys/jarrutusradan pituuden, tämä on aivan eri asia mutta luulen että se antaa vastauksen. Siispä keksitään radan pituus: 5mm kiihdytykselle ja 5mm jarrutukselle.
Kun elektroni kiihdytetään 5mm, voima on voima1x, samoin jarrutuksessa voima1. Näin aallonpituudeksi saadaan pituus1x. Tehdään taulukko:
5mm voima1x kiihdytys / 5mm voima1x jarrutus
5mm voima2x kiih. / 5mm voima2x jarr.
5mm v.4x ki. / 5mm v.4x jarr.
5mm v.8x ki. / 5mm v.8x jarr.
5mm+5mm on "amplitudi" ja tämä pidetään vakiona. Voima F on muuttuja. Kaavasta A=F/M näkee että F:n kasvu nostaa kiihtyvyyttä lineaarisesti.
Yritän laskea voima 1x:n ja 8x:n eron ajassa 5mm+5mm matkalla. Käytän apuna S=1/2AT^2 ---> T= 2S/sqrtA
1x ki. ---> sqrt 1 = 1 --------> 2S/1 = 2s
2x ---> sqrt 2 = 1,41 ---------->2S/1,41 = 1,42s
4x ---> sqrt 4 = 2 ----------> 2S/2 = 1s
8x ---> sqrt 8 = 2,83 --------> 2S/2,83 = 0,7s
Eli 8x voimalla aika putoaa 2 sekunnista 0,7 sekuntiin
E = 1/2MV^2 kertoisi energian mutta V=nopeus pitäisi ratkaista. V^2= 2E/M ---> V = sqrt(2E/M)
V = AT Tästä seuraa nopeuden kehitys:
1x2s = 2 nopeus
2x1,42s = 2,84
4x1s = 4
8x0,7s = 5,6
Vihdoinkin päästään kiinni energiaan:
1x voiman energia on 4 yksikköä
2x ---------------- 8 --------
4x ---------------- 16 --------
8x ---------------- 64 --------
Lopputulos olisi että energia kasvaa toiseen potenssiin kun aallonpituus puolittuu mutta se taitaa olla väärin...
Lisäys:
Tarvitsee olla oikeat kaavat ei näillä kesää tule.
Kun elektroni kiihdytetään 5mm, voima on voima1x, samoin jarrutuksessa voima1. Näin aallonpituudeksi saadaan pituus1x. Tehdään taulukko:
5mm voima1x kiihdytys / 5mm voima1x jarrutus
5mm voima2x kiih. / 5mm voima2x jarr.
5mm v.4x ki. / 5mm v.4x jarr.
5mm v.8x ki. / 5mm v.8x jarr.
5mm+5mm on "amplitudi" ja tämä pidetään vakiona. Voima F on muuttuja. Kaavasta A=F/M näkee että F:n kasvu nostaa kiihtyvyyttä lineaarisesti.
Yritän laskea voima 1x:n ja 8x:n eron ajassa 5mm+5mm matkalla. Käytän apuna S=1/2AT^2 ---> T= 2S/sqrtA
1x ki. ---> sqrt 1 = 1 --------> 2S/1 = 2s
2x ---> sqrt 2 = 1,41 ---------->2S/1,41 = 1,42s
4x ---> sqrt 4 = 2 ----------> 2S/2 = 1s
8x ---> sqrt 8 = 2,83 --------> 2S/2,83 = 0,7s
Eli 8x voimalla aika putoaa 2 sekunnista 0,7 sekuntiin
E = 1/2MV^2 kertoisi energian mutta V=nopeus pitäisi ratkaista. V^2= 2E/M ---> V = sqrt(2E/M)
V = AT Tästä seuraa nopeuden kehitys:
1x2s = 2 nopeus
2x1,42s = 2,84
4x1s = 4
8x0,7s = 5,6
Vihdoinkin päästään kiinni energiaan:
1x voiman energia on 4 yksikköä
2x ---------------- 8 --------
4x ---------------- 16 --------
8x ---------------- 64 --------
Lopputulos olisi että energia kasvaa toiseen potenssiin kun aallonpituus puolittuu mutta se taitaa olla väärin...
Lisäys:
Tarvitsee olla oikeat kaavat ei näillä kesää tule.