Lukija varmaan tietää käsitteen aaltoteoria ja sen mittausmenetelmät jotka perustuu taajuusmittaukselliseen tulkintaan.
1/s.
Mikä taajuilee kulkiessaan?
Aina aine.
Kun vesi-aine virtaa putkessa samalla määrällä, ei ole havaittavissa vesi-määrän muutoksia, vesi-aallon taajuus on 0Hz.
Kun ilma-aine virtaa putkessa samalla määrällä, ei ole havaittavissa ilma-määrän muutoksia, ilma-aallon taajuus on 0Hz.
Kun valo-aine virtaa putkessa samalla määrällä, ei ole havaittavissa valo-määrän muutoksia, valo-aallon taajuus on 0Hz.
Kun sähkö-aine virtaa putkessa samalla määrällä, ei ole havaittavissa sähkö-määrän muutoksia, sähkö-aallon taajuus on 0Hz.
Kun vesi-aine virtaus-määrä vaihtelee, on havaittavissa vesi-määrän muutoksia, vesi-aallon taajuus on x/s Hz.
Kun ilma-aine virtaus-määrä vaihtelee, on havaittavissa ilma-määrän muutoksia, ilma-aallon taajuus on x/s Hz.
Kun valo-aine virtaus-määrä vaihtelee, on havaittavissa valo-määrän muutoksia, valo-aallon taajuus on x/s Hz.
Kun sähkö-aine virtaus-määrä vaihtelee, on havaittavissa sähkö-määrän muutoksia, sähkö-aallon taajuus on x/s Hz.
Voidaan siis sanoa että putkessa, ja siten luonnossa, on ainetta joka liikkuu,
ja voi liikkua, taajuilematta, mutta myös taajuilemalla?
Valon aaltomaisuus ei tarkoita määrän vaihtelua vaan rakennetta. Kun lauta katkaistaan, nähdään vuosirenkaat, kuitenkin kyse on puusta eikä renkaista.
Kun tarkastellaan mittalaitteiden anturiosaa (tai kehomme aistia), niin mittalaite (yleismittari, valomittari, radioteleskooppiantenni, jousivaaka, jne.) sekä aistit (kuulo, näkö, tunto, jne) niin,
Mittaus ja havainto, se mittaus perustuu aina aineen määrän mittaukseen, ja kun ainemäärä vaihtelee, saadaan mittalaitteesta ulos ainemäärän vaihtelun muutosmäärä/aikayksikkölä kohti, X/s.
Sama mittausperiaate pätee oli aine sitten vettä, hiukkasia, fotoneja, jne.
Toki puun vuosirenkaista voidaan tehdä aaltomainen taajuuskäyrä mittaus, tihentymien muutoksista (vuosirenkaista), vaikkapa mittaamalla terävällä voima-jousi anturilla, sitä jousta liikuttamalla vuosirenkaita pitkin.
---
Migreeniä pohtiessani olen havainnut että kohtauksia tulee sen jälkeen helposti kun olen väsynyt ja kun sitten aivoihin tulee valoa tai kirkas valoheijastus.
Käsittääkseni väsynyt aivosolukko ei pysty torjumaan valohiukkasia ja kun aivoihin tulee ylimäärä fotonihiukkasia se alkaa vaikuttamaan solukossa, aiheuttaa näköhäiriöitä ja päänsärkyä, painetta päässä, aivosoluissa kun ei kai ole kipuaistia. Sen jälkeen on useita tuntia uupunut olo, ja hiukkastasapaino palaa normaaliksi soluissa.
Ehkä aivomassaa pitäisi alkaa tutkimaan hiukkastasolla, nykyinen sähkömagneettinen kuvaus kun on vielä vajavaista ja vaikuttaa kuvattavaan kohteeseen samalla.
Mittaus ja havainto, se mittaus perustuu aina aineen määrän mittaukseen, ja kun ainemäärä vaihtelee, saadaan mittalaitteesta ulos ainemäärän vaihtelun muutosmäärä/aikayksikkölä kohti, X/s.
Sama mittausperiaate pätee oli aine sitten vettä, hiukkasia, fotoneja, jne.
Toki puun vuosirenkaista voidaan tehdä aaltomainen taajuuskäyrä mittaus, tihentymien muutoksista (vuosirenkaista), vaikkapa mittaamalla terävällä voima-jousi anturilla, sitä jousta liikuttamalla vuosirenkaita pitkin.
---
Migreeniä pohtiessani olen havainnut että kohtauksia tulee sen jälkeen helposti kun olen väsynyt ja kun sitten aivoihin tulee valoa tai kirkas valoheijastus.
Käsittääkseni väsynyt aivosolukko ei pysty torjumaan valohiukkasia ja kun aivoihin tulee ylimäärä fotonihiukkasia se alkaa vaikuttamaan solukossa, aiheuttaa näköhäiriöitä ja päänsärkyä, painetta päässä, aivosoluissa kun ei kai ole kipuaistia. Sen jälkeen on useita tuntia uupunut olo, ja hiukkastasapaino palaa normaaliksi soluissa.
Ehkä aivomassaa pitäisi alkaa tutkimaan hiukkastasolla, nykyinen sähkömagneettinen kuvaus kun on vielä vajavaista ja vaikuttaa kuvattavaan kohteeseen samalla.