Suhteellisuusteorian kritiikkiä

[Kontra]

On se nyt ihme että ei uppoa kaaliin, nopeus ei voi olla mikään peluri edellämainituissa muutoksissa havaittavaan, koska nopeus on vain suhteellista ja tasainen nopeus = olla paikoillaan olemisen kannalta, ei voimavaikutuksia vain tasaista nopeutta ja nopeus ON vain suhteellista = kaikki nopeudet on yhtäaikaa olemassa riippuu vain mihin kulloinkin verrataan.

Sinun pitää etsiä korviesi välistä syytä, miksei empiirisesti vahvistetut fysiikan ilmiöt löydä sieltä sijaa.
Kun et halua lukea esitystäni Suhteellisuusteoria tulkinnat, ei ole mitään syytä vastata 20 vuotta julistamaasi hölynpölyyn.

Ei tarvi. Tuo mitä sanoin on fakta.

Hyppää järveen.

[pähkäilijä]

Kappaleen muodonmuutokset ovat todellisia vain kappaleen omassa koordinaatistossa siinä vaikuttavien voimien vaikutuksesta. Missään muussa sen suhteen liikkuvassa koordinaatistossa koettu kontraktio ei muuta kappaleen muotoa.
Jos esimerkiksi on mahdollista valokuvata kappaletta sivulta sen pyyhältäessä ohi, se voi näyttää lyhentyneeltä, mutta ei se tarkoita, että se olisi lyhentynyt, vaan osoitus pituuskontraktiosta nopeuden funktiona.

Tämä on oleellisen päivänselvää. Ovathan aikadilataatio ja pituuskontraktio vain perspektiivisiä mallinnusprojektioita.

Aika jännää, tuo vain perspektiivinen mallinnusprojektio aiheuttaa elämänlangan pitenemistä ja kappaleen puristumista ilman että sitä ko kappale tai henkilö huomaa ollenkaan että on paperin ohut, juu, jatkakaa vain.

Ei aiheuta. Sen aiheuttaa kappaleen vaihtuminen.

Kuitenkin ensin tulee tarve kontraktiolle, ajattelen että Einstein huomasi teorian vaativan kontraktiota. Joten hän mallasi sitä ja ehkä vasta myöhemmin keksittiin miten kontraktio voidaan selittää. Itse en tajua selitystä. Jos selitys on tiedossa, siitä olisi syytä julkaista kansanomainen rautalankamalli.

Kontraktio ei “synny” mistään mystisestä fyysisestä puristumisesta, vaan siitä miten me mallinnamme avaruusajan eri suljettujen systeemien koordinaateilla.

Suppeassa suhteellisuudessa perusasia on se, että aika-avaruus on nelidimensioinen ja kaikille on sama valovauhti c oman kehyksen fysiikan universaaliuden mitaksi. Kun kaksi toistensa suhteen tasaisesti liikkuvaa suljettua systeemiä (esim. raketti ja maa) rakentavat omat koordinaatistonsa, ne projektoivat saman nelidimensioisen todellisuuden eri tavalla. Kumpikin valitsee oman itseisajan akselinsa ja sitä vastaan kohtisuoraan kolmiulotteisen tilakoordinaatistonsa.

Näistä projektioista seuraa matemaattisesti Lorentz‑perspektiivi, ja sen mukana aika­dilataatio ja pituuskontraktio. Ne koskevat symmetrisesti molempia: raketin koordinaateissa maa on lyhentynyt ja sen kellot käyvät hitaammin, maan koordinaateissa taas päinvastoin. Tässä vaiheessa ei ole mitään yksipuolista “oikeaa” kutistumista – kyse on puhtaasti koordinaattivalinnasta suljetuissa systeemeissä.

Todellista fysikaalista tapahtuu vasta, kun suljettu systeemi ei enää ole suljettu. Eli kun siihen tuodaan ulkopuolinen vuorovaikutus: voimia, energian ja massan vaihtoa.

Kaksosparadoksissa tämä näkyy juuri siinä, että matkustajaa kiihdytetään, käännetään ja jarrutetaan raketin moottorin avulla, eli systeemi “matkustaja + raketti + ajoaine” on avoin: ajoaine poistuu, rakettiin kohdistuu työntövoima, rakenteisiin syntyy jännityksiä ja ne voivat litistyä/joustaa kiihdytysvaiheissa.

Se, että lopuksi toinen kaksosista on oikeasti nuorempi, ei silloin enää ole pelkkää perspektiiviä, vaan seurausta siitä, että heidän maailmaviivansa avaruusajassa ovat eri mittaiset. Symmetria kahden suljetun, tasaisesti toistensa ohi liikkuvan systeemin välillä rikkoutuu siinä hetkessä, kun toinen avataan ulkopuolisille voimille.

Eli tiivistäen pointtini:

* Kontraktio tasaisessa liikkeessä = projektio/mallinnuskysymys kahden suljetun systeemin välillä
* Ikäerot, rakenteiden venyminen yms. = seurausta siitä, että systeemi ei olekaan suljettu, vaan siihen on kohdistettu oikeita voimia

Rautalankamallin pitäisi kuvata nimenomaan näitä kahta tasoa erikseen: koordinaattiprojektiota ja todellista dynaamista prosessia, joka syntyy vasta kun siirrytään suljetusta systeemistä avoimeen.

Nyt tuli kohde selväksi, koordinaatisto projisoituu toiseen koordinaatistoon. Onkohan projektiosta kuvaa? Jos vaikka neliskanttinen laatikko projisoidaan, muuttuuko se 'kenkälaatikoksi' tai litteäksi 'konvehtilaatikoksi'? Veikkaan ettei se ole niin yksinkertaista.

[Eusa]

Kappaleen muodonmuutokset ovat todellisia vain kappaleen omassa koordinaatistossa siinä vaikuttavien voimien vaikutuksesta. Missään muussa sen suhteen liikkuvassa koordinaatistossa koettu kontraktio ei muuta kappaleen muotoa.
Jos esimerkiksi on mahdollista valokuvata kappaletta sivulta sen pyyhältäessä ohi, se voi näyttää lyhentyneeltä, mutta ei se tarkoita, että se olisi lyhentynyt, vaan osoitus pituuskontraktiosta nopeuden funktiona.

Tämä on oleellisen päivänselvää. Ovathan aikadilataatio ja pituuskontraktio vain perspektiivisiä mallinnusprojektioita.

Aika jännää, tuo vain perspektiivinen mallinnusprojektio aiheuttaa elämänlangan pitenemistä ja kappaleen puristumista ilman että sitä ko kappale tai henkilö huomaa ollenkaan että on paperin ohut, juu, jatkakaa vain.

Ei aiheuta. Sen aiheuttaa kappaleen vaihtuminen.

Kuitenkin ensin tulee tarve kontraktiolle, ajattelen että Einstein huomasi teorian vaativan kontraktiota. Joten hän mallasi sitä ja ehkä vasta myöhemmin keksittiin miten kontraktio voidaan selittää. Itse en tajua selitystä. Jos selitys on tiedossa, siitä olisi syytä julkaista kansanomainen rautalankamalli.

Kontraktio ei “synny” mistään mystisestä fyysisestä puristumisesta, vaan siitä miten me mallinnamme avaruusajan eri suljettujen systeemien koordinaateilla.

Suppeassa suhteellisuudessa perusasia on se, että aika-avaruus on nelidimensioinen ja kaikille on sama valovauhti c oman kehyksen fysiikan universaaliuden mitaksi. Kun kaksi toistensa suhteen tasaisesti liikkuvaa suljettua systeemiä (esim. raketti ja maa) rakentavat omat koordinaatistonsa, ne projektoivat saman nelidimensioisen todellisuuden eri tavalla. Kumpikin valitsee oman itseisajan akselinsa ja sitä vastaan kohtisuoraan kolmiulotteisen tilakoordinaatistonsa.

Näistä projektioista seuraa matemaattisesti Lorentz‑perspektiivi, ja sen mukana aika­dilataatio ja pituuskontraktio. Ne koskevat symmetrisesti molempia: raketin koordinaateissa maa on lyhentynyt ja sen kellot käyvät hitaammin, maan koordinaateissa taas päinvastoin. Tässä vaiheessa ei ole mitään yksipuolista “oikeaa” kutistumista – kyse on puhtaasti koordinaattivalinnasta suljetuissa systeemeissä.

Todellista fysikaalista tapahtuu vasta, kun suljettu systeemi ei enää ole suljettu. Eli kun siihen tuodaan ulkopuolinen vuorovaikutus: voimia, energian ja massan vaihtoa.

Kaksosparadoksissa tämä näkyy juuri siinä, että matkustajaa kiihdytetään, käännetään ja jarrutetaan raketin moottorin avulla, eli systeemi “matkustaja + raketti + ajoaine” on avoin: ajoaine poistuu, rakettiin kohdistuu työntövoima, rakenteisiin syntyy jännityksiä ja ne voivat litistyä/joustaa kiihdytysvaiheissa.

Se, että lopuksi toinen kaksosista on oikeasti nuorempi, ei silloin enää ole pelkkää perspektiiviä, vaan seurausta siitä, että heidän maailmaviivansa avaruusajassa ovat eri mittaiset. Symmetria kahden suljetun, tasaisesti toistensa ohi liikkuvan systeemin välillä rikkoutuu siinä hetkessä, kun toinen avataan ulkopuolisille voimille.

Eli tiivistäen pointtini:

* Kontraktio tasaisessa liikkeessä = projektio/mallinnuskysymys kahden suljetun systeemin välillä
* Ikäerot, rakenteiden venyminen yms. = seurausta siitä, että systeemi ei olekaan suljettu, vaan siihen on kohdistettu oikeita voimia

Rautalankamallin pitäisi kuvata nimenomaan näitä kahta tasoa erikseen: koordinaattiprojektiota ja todellista dynaamista prosessia, joka syntyy vasta kun siirrytään suljetusta systeemistä avoimeen.

Nyt tuli kohde selväksi, koordinaatisto projisoituu toiseen koordinaatistoon. Onkohan projektiosta kuvaa? Jos vaikka neliskanttinen laatikko projisoidaan, muuttuuko se 'kenkälaatikoksi' tai litteäksi 'konvehtilaatikoksi'? Veikkaan ettei se ole niin yksinkertaista.

Kyllä se on juuri niin yksinkertaista. Kontraktoitunut kappale ennustaa sen ajautumisen tulevaisuuden ihan vain perspektiivisyyden perusteella. Ihan samalla tavalla kuin nisäkkään aivot ennustavat päälle vyöryvän kuulan sen perspektiivisen suurenemisen perusteella.

[pähkäilijä]

Kuitenkin ensin tulee tarve kontraktiolle, ajattelen että Einstein huomasi teorian vaativan kontraktiota. Joten hän mallasi sitä ja ehkä vasta myöhemmin keksittiin miten kontraktio voidaan selittää. Itse en tajua selitystä. Jos selitys on tiedossa, siitä olisi syytä julkaista kansanomainen rautalankamalli.

Kontraktio ei “synny” mistään mystisestä fyysisestä puristumisesta, vaan siitä miten me mallinnamme avaruusajan eri suljettujen systeemien koordinaateilla.

Suppeassa suhteellisuudessa perusasia on se, että aika-avaruus on nelidimensioinen ja kaikille on sama valovauhti c oman kehyksen fysiikan universaaliuden mitaksi. Kun kaksi toistensa suhteen tasaisesti liikkuvaa suljettua systeemiä (esim. raketti ja maa) rakentavat omat koordinaatistonsa, ne projektoivat saman nelidimensioisen todellisuuden eri tavalla. Kumpikin valitsee oman itseisajan akselinsa ja sitä vastaan kohtisuoraan kolmiulotteisen tilakoordinaatistonsa.

Näistä projektioista seuraa matemaattisesti Lorentz‑perspektiivi, ja sen mukana aika­dilataatio ja pituuskontraktio. Ne koskevat symmetrisesti molempia: raketin koordinaateissa maa on lyhentynyt ja sen kellot käyvät hitaammin, maan koordinaateissa taas päinvastoin. Tässä vaiheessa ei ole mitään yksipuolista “oikeaa” kutistumista – kyse on puhtaasti koordinaattivalinnasta suljetuissa systeemeissä.

Todellista fysikaalista tapahtuu vasta, kun suljettu systeemi ei enää ole suljettu. Eli kun siihen tuodaan ulkopuolinen vuorovaikutus: voimia, energian ja massan vaihtoa.

Kaksosparadoksissa tämä näkyy juuri siinä, että matkustajaa kiihdytetään, käännetään ja jarrutetaan raketin moottorin avulla, eli systeemi “matkustaja + raketti + ajoaine” on avoin: ajoaine poistuu, rakettiin kohdistuu työntövoima, rakenteisiin syntyy jännityksiä ja ne voivat litistyä/joustaa kiihdytysvaiheissa.

Se, että lopuksi toinen kaksosista on oikeasti nuorempi, ei silloin enää ole pelkkää perspektiiviä, vaan seurausta siitä, että heidän maailmaviivansa avaruusajassa ovat eri mittaiset. Symmetria kahden suljetun, tasaisesti toistensa ohi liikkuvan systeemin välillä rikkoutuu siinä hetkessä, kun toinen avataan ulkopuolisille voimille.

Eli tiivistäen pointtini:

* Kontraktio tasaisessa liikkeessä = projektio/mallinnuskysymys kahden suljetun systeemin välillä
* Ikäerot, rakenteiden venyminen yms. = seurausta siitä, että systeemi ei olekaan suljettu, vaan siihen on kohdistettu oikeita voimia

Rautalankamallin pitäisi kuvata nimenomaan näitä kahta tasoa erikseen: koordinaattiprojektiota ja todellista dynaamista prosessia, joka syntyy vasta kun siirrytään suljetusta systeemistä avoimeen.

Nyt tuli kohde selväksi, koordinaatisto projisoituu toiseen koordinaatistoon. Onkohan projektiosta kuvaa? Jos vaikka neliskanttinen laatikko projisoidaan, muuttuuko se 'kenkälaatikoksi' tai litteäksi 'konvehtilaatikoksi'? Veikkaan ettei se ole niin yksinkertaista.

Kyllä se on juuri niin yksinkertaista. Kontraktoitunut kappale ennustaa sen ajautumisen tulevaisuuden ihan vain perspektiivisyyden perusteella. Ihan samalla tavalla kuin nisäkkään aivot ennustavat päälle vyöryvän kuulan sen perspektiivisen suurenemisen perusteella.
[/quote]

Niin tämä kontraktio on se mitä arkijärki kyllä ymmärtää mutta ne vivut vipstaakit jotka saa kokonaisuuden käyttäytymään teorian mukaisesti, on piilossa. Eli 'kone' pitäisi purkaa jotta näkee sen toiminnan. Ehkä joku nero osaisi rakentaa sellaisen koneen.
Muinainen nero rakensi Antikytheran. Wikipedialainaus:

Antikytheran kone on antiikin kreikkalainen mekaaninen tähtitieteellinen laskulaite. Se on valmistettu 100-luvulla eaa. ja löydettiin haaksirikkoutuneen antiikin aikaisen laivan hylystä, niin kutsutusta Antikytheran hylystä, Antikytheran saaren läheltä Kreikasta vuonna 1901. Koneen säilyneitä osia on tutkittu pitkään, mutta läpimurto tutkimuksessa tapahtui vasta 2000-luvulla uuden tekniikan myötä. Tutkijoiden mukaan konetta käytettiin muun muassa Kuun, Auringon ja todennäköisesti myös muiden aurinkokunnan taivaankappaleiden liikkeiden mallintamiseen sekä auringon- ja kuunpimennysten ennustamiseen.[1][2]

Antikytheran koneen koneisto koostui hammasrattaista, joista tunnetaan 30 kappaletta. Konetta käytettiin pyörittämällä sen sivussa ollutta kampea. Koneisto laski annetulle päivämäärälle Kuun, Auringon ja oletettavasti myös tunnettujen planeettojen sijainnin taivaalla suhteessa toisiinsa ja eläinrataan, hyödynsi Metonin jaksoa kuu- ja aurinkokalentereiden synkronoimiseen, sekä käytti saros-jaksoa auringon- ja kuunpimennysten päiväysten laskemiseen. Samalla koneessa oli myös muun muassa olympiadien vuodet ja niiden panhelleeniset kisat sisältänyt kalenteri. Laskutoimitusten tulokset havainnollistettiin laitteen etu- ja takapaneelissa olleilla osoittimilla.[1]

Koneen löytyminen muutti käsityksen antiikin ajan teknisestä osaamisesta, jonka ei oletettu olleen tarpeeksi edistynyttä tämänkaltaisen monimutkaisen kojeen luomiseen

Jospa vastaava rakennettaisiin suhteellisuudesta.

[Goswell]

On se nyt ihme että ei uppoa kaaliin, nopeus ei voi olla mikään peluri edellämainituissa muutoksissa havaittavaan, koska nopeus on vain suhteellista ja tasainen nopeus = olla paikoillaan olemisen kannalta, ei voimavaikutuksia vain tasaista nopeutta ja nopeus ON vain suhteellista = kaikki nopeudet on yhtäaikaa olemassa riippuu vain mihin kulloinkin verrataan.

Sinun pitää etsiä korviesi välistä syytä, miksei empiirisesti vahvistetut fysiikan ilmiöt löydä sieltä sijaa.
Kun et halua lukea esitystäni Suhteellisuusteoria tulkinnat, ei ole mitään syytä vastata 20 vuotta julistamaasi hölynpölyyn.

Ei tarvi. Tuo mitä sanoin on fakta.

Hyppää järveen.

Meillä ei edelleenkään ole järviä lähimailla, käykö meri.

[Kontra]

On se nyt ihme että ei uppoa kaaliin, nopeus ei voi olla mikään peluri edellämainituissa muutoksissa havaittavaan, koska nopeus on vain suhteellista ja tasainen nopeus = olla paikoillaan olemisen kannalta, ei voimavaikutuksia vain tasaista nopeutta ja nopeus ON vain suhteellista = kaikki nopeudet on yhtäaikaa olemassa riippuu vain mihin kulloinkin verrataan.

Sinun pitää etsiä korviesi välistä syytä, miksei empiirisesti vahvistetut fysiikan ilmiöt löydä sieltä sijaa.
Kun et halua lukea esitystäni Suhteellisuusteoria tulkinnat, ei ole mitään syytä vastata 20 vuotta julistamaasi hölynpölyyn.

Ei tarvi. Tuo mitä sanoin on fakta.

Hyppää järveen.

Meillä ei edelleenkään ole järviä lähimailla, käykö meri.

Meriveden suola ikävä kyllä säilöö ne kerettiläiset ajatukset, kun taas järvivesi huutoo ne pois ja tekee tilaa fiksuille ajatuksille ja samalla puhdistaa muutenkin ja kirkastaa mielen.

[Kontra]

Tein vielä seuraavan muutoksen esitykseeni Suhteellisuusteorian tulkintoja

sivu 7

poistettu kappale ja korvattu tällä kappaleella

Gravitaation ja kiihtyvyyden aiheuttama ajan hidastumisen mekanismi on erilainen, eikä samalla tavalla ekvivalentti kuin niiden vaikutus kappaleen liikkeeseen. Kiihtyvyys vaikuttaa muuttuvan nopeuden funktiona (infinitesimaalisesti) Lorentzin ajan dilataatioyhtälön mukaisesti.
…….
Ajan hidastuminen ja nopeutuminen nopeuden funktiona 02.11.2025

poistettu ensimmäisen kappaleen ensimmäinen lause

[pähkäilijä]

Nyt tuli kohde selväksi, koordinaatisto projisoituu toiseen koordinaatistoon. Onkohan projektiosta kuvaa? Jos vaikka neliskanttinen laatikko projisoidaan, muuttuuko se 'kenkälaatikoksi' tai litteäksi 'konvehtilaatikoksi'? Veikkaan ettei se ole niin yksinkertaista.

Kyllä se on juuri niin yksinkertaista. Kontraktoitunut kappale ennustaa sen ajautumisen tulevaisuuden ihan vain perspektiivisyyden perusteella. Ihan samalla tavalla kuin nisäkkään aivot ennustavat päälle vyöryvän kuulan sen perspektiivisen suurenemisen perusteella.

Vielä suhteellisuudesta, eikö kontraktio ole "tilattu" siksi että aika hidastuu? Silloin ketju menee näin:
rel. nopeus hidastaa aikaa ---> kun matkustetaan itse rel. nopeudella, kello käy normaalisti joten on pakko muuttaa matkaa ---> tilataan lyhyempi matka

Tilaus on ad hoc operaatio (tarkoittaa "tarkoitusta varten"). Yllätys on että tilaus onkin mitattu laboratoriossa ja oikeaksi todettu. Luontohan ei kuuntele ihmisen tilauksia joten lyhyempi matka eli kontraktio nousee luonnon todellisuudesta. Mutta ongelma on, kuinka luonto sen tekee?

[Eusa]

Nyt tuli kohde selväksi, koordinaatisto projisoituu toiseen koordinaatistoon. Onkohan projektiosta kuvaa? Jos vaikka neliskanttinen laatikko projisoidaan, muuttuuko se 'kenkälaatikoksi' tai litteäksi 'konvehtilaatikoksi'? Veikkaan ettei se ole niin yksinkertaista.

Kyllä se on juuri niin yksinkertaista. Kontraktoitunut kappale ennustaa sen ajautumisen tulevaisuuden ihan vain perspektiivisyyden perusteella. Ihan samalla tavalla kuin nisäkkään aivot ennustavat päälle vyöryvän kuulan sen perspektiivisen suurenemisen perusteella.

Vielä suhteellisuudesta, eikö kontraktio ole "tilattu" siksi että aika hidastuu? Silloin ketju menee näin:
rel. nopeus hidastaa aikaa ---> kun matkustetaan itse rel. nopeudella, kello käy normaalisti joten on pakko muuttaa matkaa ---> tilataan lyhyempi matka

Tilaus on ad hoc operaatio (tarkoittaa "tarkoitusta varten"). Yllätys on että tilaus onkin mitattu laboratoriossa ja oikeaksi todettu. Luontohan ei kuuntele ihmisen tilauksia joten lyhyempi matka eli kontraktio nousee luonnon todellisuudesta. Mutta ongelma on, kuinka luonto sen tekee?

Ei. Kontraktio nousee nimenomaan siitä, että ihminen haluaa esittää avaruuden ja ajan erikseen.

[pähkäilijä]

Nyt tuli kohde selväksi, koordinaatisto projisoituu toiseen koordinaatistoon. Onkohan projektiosta kuvaa? Jos vaikka neliskanttinen laatikko projisoidaan, muuttuuko se 'kenkälaatikoksi' tai litteäksi 'konvehtilaatikoksi'? Veikkaan ettei se ole niin yksinkertaista.

Kyllä se on juuri niin yksinkertaista. Kontraktoitunut kappale ennustaa sen ajautumisen tulevaisuuden ihan vain perspektiivisyyden perusteella. Ihan samalla tavalla kuin nisäkkään aivot ennustavat päälle vyöryvän kuulan sen perspektiivisen suurenemisen perusteella.

Vielä suhteellisuudesta, eikö kontraktio ole "tilattu" siksi että aika hidastuu? Silloin ketju menee näin:
rel. nopeus hidastaa aikaa ---> kun matkustetaan itse rel. nopeudella, kello käy normaalisti joten on pakko muuttaa matkaa ---> tilataan lyhyempi matka

Tilaus on ad hoc operaatio (tarkoittaa "tarkoitusta varten"). Yllätys on että tilaus onkin mitattu laboratoriossa ja oikeaksi todettu. Luontohan ei kuuntele ihmisen tilauksia joten lyhyempi matka eli kontraktio nousee luonnon todellisuudesta. Mutta ongelma on, kuinka luonto sen tekee?

Ei. Kontraktio nousee nimenomaan siitä, että ihminen haluaa esittää avaruuden ja ajan erikseen.

Aha no mitä jos ihminen haluaa esittää avaruuden ja ajan yhdessä?