Suhteellisuusteorian kritiikkiä

[QS]

Mutta ongelma on, kuinka luonto sen tekee?

Kannattaa ensin pohtia jotain helpompaa. Ota 10 cm pituinen tikku. Pyöritä sitä eri asentoihin, ja laita tikku liikkumaan esimerkiksi pöydän pinnalla edetakaisin eri asennoissa. Pohdi miten luonto tekee sen, että liiketilasta ja asennosta riippumatta tikun pituus on 10 cm.

[Eusa]

Nyt tuli kohde selväksi, koordinaatisto projisoituu toiseen koordinaatistoon. Onkohan projektiosta kuvaa? Jos vaikka neliskanttinen laatikko projisoidaan, muuttuuko se 'kenkälaatikoksi' tai litteäksi 'konvehtilaatikoksi'? Veikkaan ettei se ole niin yksinkertaista.

Kyllä se on juuri niin yksinkertaista. Kontraktoitunut kappale ennustaa sen ajautumisen tulevaisuuden ihan vain perspektiivisyyden perusteella. Ihan samalla tavalla kuin nisäkkään aivot ennustavat päälle vyöryvän kuulan sen perspektiivisen suurenemisen perusteella.

Vielä suhteellisuudesta, eikö kontraktio ole "tilattu" siksi että aika hidastuu? Silloin ketju menee näin:
rel. nopeus hidastaa aikaa ---> kun matkustetaan itse rel. nopeudella, kello käy normaalisti joten on pakko muuttaa matkaa ---> tilataan lyhyempi matka

Tilaus on ad hoc operaatio (tarkoittaa "tarkoitusta varten"). Yllätys on että tilaus onkin mitattu laboratoriossa ja oikeaksi todettu. Luontohan ei kuuntele ihmisen tilauksia joten lyhyempi matka eli kontraktio nousee luonnon todellisuudesta. Mutta ongelma on, kuinka luonto sen tekee?

Ei. Kontraktio nousee nimenomaan siitä, että ihminen haluaa esittää avaruuden ja ajan erikseen.

Aha no mitä jos ihminen haluaa esittää avaruuden ja ajan yhdessä?

Silloin saadaan yleinen suhteellisuus tensorialgebrana, jossa ei tarvitse esittää kontraktioita tai dilataatioita niin kauan kuin pysytään 4-geometriassa.

[pähkäilijä]

Mutta ongelma on, kuinka luonto sen tekee?

Kannattaa ensin pohtia jotain helpompaa. Ota 10 cm pituinen tikku. Pyöritä sitä eri asentoihin, ja laita tikku liikkumaan esimerkiksi pöydän pinnalla edetakaisin eri asennoissa. Pohdi miten luonto tekee sen, että liiketilasta ja asennosta riippumatta tikun pituus on 10 cm.

Sehän on arkielämää kun taas suhteellisuutta voi verrata Antikytheraan, kesti melkein 100v ratkaista sen arvoitus.

[pähkäilijä]

Nyt tuli kohde selväksi, koordinaatisto projisoituu toiseen koordinaatistoon. Onkohan projektiosta kuvaa? Jos vaikka neliskanttinen laatikko projisoidaan, muuttuuko se 'kenkälaatikoksi' tai litteäksi 'konvehtilaatikoksi'? Veikkaan ettei se ole niin yksinkertaista.

Kyllä se on juuri niin yksinkertaista. Kontraktoitunut kappale ennustaa sen ajautumisen tulevaisuuden ihan vain perspektiivisyyden perusteella. Ihan samalla tavalla kuin nisäkkään aivot ennustavat päälle vyöryvän kuulan sen perspektiivisen suurenemisen perusteella.

Vielä suhteellisuudesta, eikö kontraktio ole "tilattu" siksi että aika hidastuu? Silloin ketju menee näin:
rel. nopeus hidastaa aikaa ---> kun matkustetaan itse rel. nopeudella, kello käy normaalisti joten on pakko muuttaa matkaa ---> tilataan lyhyempi matka

Tilaus on ad hoc operaatio (tarkoittaa "tarkoitusta varten"). Yllätys on että tilaus onkin mitattu laboratoriossa ja oikeaksi todettu. Luontohan ei kuuntele ihmisen tilauksia joten lyhyempi matka eli kontraktio nousee luonnon todellisuudesta. Mutta ongelma on, kuinka luonto sen tekee?

Ei. Kontraktio nousee nimenomaan siitä, että ihminen haluaa esittää avaruuden ja ajan erikseen.

Aha no mitä jos ihminen haluaa esittää avaruuden ja ajan yhdessä?

Silloin saadaan yleinen suhteellisuus tensorialgebrana, jossa ei tarvitse esittää kontraktioita tai dilataatioita niin kauan kuin pysytään 4-geometriassa.

Tensorialgebra ei liene kolmiulotteinen todellisuus.

[QS]

Mutta ongelma on, kuinka luonto sen tekee?

Kannattaa ensin pohtia jotain helpompaa. Ota 10 cm pituinen tikku. Pyöritä sitä eri asentoihin, ja laita tikku liikkumaan esimerkiksi pöydän pinnalla edetakaisin eri asennoissa. Pohdi miten luonto tekee sen, että liiketilasta ja asennosta riippumatta tikun pituus on 10 cm.

Sehän on arkielämää

Suurien nopeuksien ja energioiden lainalaisuudet ovat arkipäivää. Ilman niitä Aurinko sammuisi, molekyylit hajoaisivat ja universumia ei tällaisenaan olisi. Mutta myös hitaiden nopeuksien arkipäivään liittyy lainalaisuuksia, kuten tuo tikku, jota on hyvä pohtia ennen suhteellisuuteen siirtymistä.

[pähkäilijä]

Mutta ongelma on, kuinka luonto sen tekee?

Kannattaa ensin pohtia jotain helpompaa. Ota 10 cm pituinen tikku. Pyöritä sitä eri asentoihin, ja laita tikku liikkumaan esimerkiksi pöydän pinnalla edetakaisin eri asennoissa. Pohdi miten luonto tekee sen, että liiketilasta ja asennosta riippumatta tikun pituus on 10 cm.

Sehän on arkielämää

Suurien nopeuksien ja energioiden lainalaisuudet ovat arkipäivää. Ilman niitä Aurinko sammuisi, molekyylit hajoaisivat ja universumia ei tällaisenaan olisi. Mutta myös hitaiden nopeuksien arkipäivään liittyy lainalaisuuksia, kuten tuo tikku, jota on hyvä pohtia ennen suhteellisuuteen siirtymistä.

Suurista nopeuksista tuli mieleen hyttysen kiihdytys rel. nopeuteen. Ajattelen että rel. nopeuden 'salaisuus' on energian painossa. Kun hyttynen kiihdytetään

- 10km/t (luontainen nopeus siivillä)
- 100km/t auton pyyhkijässä
-1000km/t lentokoneen ruumassa

niin energian paino mikä kiihdyttämiseen tarvitaan, on mitätön. Mutta kun mennään rel. nopeuksiin, niin hyttysen paino ei muutu mutta siihen investoidun energian paino on merkittävä. Rel. nopeudessa hyttysen rinnalla kulkevan energian paino voi olla vaikka kotkan paino. Joten sen kiihdytyksessä tehdään työtä sekä hyttysen että kotkan eteen. Kun nopeutta kasvatetaan, kotka muuttuu jumbojetiksi jne. Olenko oikeilla jäljillä?

[pähkäilijä]

Mutta ongelma on, kuinka luonto sen tekee?

Kannattaa ensin pohtia jotain helpompaa. Ota 10 cm pituinen tikku. Pyöritä sitä eri asentoihin, ja laita tikku liikkumaan esimerkiksi pöydän pinnalla edetakaisin eri asennoissa. Pohdi miten luonto tekee sen, että liiketilasta ja asennosta riippumatta tikun pituus on 10 cm.

Sehän on arkielämää

Suurien nopeuksien ja energioiden lainalaisuudet ovat arkipäivää. Ilman niitä Aurinko sammuisi, molekyylit hajoaisivat ja universumia ei tällaisenaan olisi. Mutta myös hitaiden nopeuksien arkipäivään liittyy lainalaisuuksia, kuten tuo tikku, jota on hyvä pohtia ennen suhteellisuuteen siirtymistä.

Suurista nopeuksista tuli mieleen hyttysen kiihdytys rel. nopeuteen. Ajattelen että rel. nopeuden 'salaisuus' on energian painossa. Kun hyttynen kiihdytetään

- 10km/t (luontainen nopeus siivillä)
- 100km/t auton pyyhkijässä
-1000km/t lentokoneen ruumassa

niin energian paino mikä kiihdyttämiseen tarvitaan, on mitätön. Mutta kun mennään rel. nopeuksiin, niin hyttysen paino ei muutu mutta siihen investoidun energian paino on merkittävä. Rel. nopeudessa hyttysen rinnalla kulkevan energian paino voi olla vaikka kotkan paino. Joten sen kiihdytyksessä tehdään työtä sekä hyttysen että kotkan eteen. Kun nopeutta kasvatetaan, kotka muuttuu jumbojetiksi jne. Olenko oikeilla jäljillä?

En taida olla oikeilla jäljillä koska hyttysen koordinaatistossa toinen hyttynen ei koe jumbojetin massaa hyttysen ympärillä. Jos kokisi, jumbo vetäisi toista hyttystä puoleensa gravitaatiolla. Mutta maan koordinaatistosta käsin rel. hyttysen gravitaatio kyllä rekisteröidään jumbon voimaiseksi.

[pähkäilijä]

Mutta ongelma on, kuinka luonto sen tekee?

Kannattaa ensin pohtia jotain helpompaa. Ota 10 cm pituinen tikku. Pyöritä sitä eri asentoihin, ja laita tikku liikkumaan esimerkiksi pöydän pinnalla edetakaisin eri asennoissa. Pohdi miten luonto tekee sen, että liiketilasta ja asennosta riippumatta tikun pituus on 10 cm.

Sehän on arkielämää

Suurien nopeuksien ja energioiden lainalaisuudet ovat arkipäivää. Ilman niitä Aurinko sammuisi, molekyylit hajoaisivat ja universumia ei tällaisenaan olisi. Mutta myös hitaiden nopeuksien arkipäivään liittyy lainalaisuuksia, kuten tuo tikku, jota on hyvä pohtia ennen suhteellisuuteen siirtymistä.

Suurista nopeuksista tuli mieleen hyttysen kiihdytys rel. nopeuteen. Ajattelen että rel. nopeuden 'salaisuus' on energian painossa. Kun hyttynen kiihdytetään

- 10km/t (luontainen nopeus siivillä)
- 100km/t auton pyyhkijässä
-1000km/t lentokoneen ruumassa

niin energian paino mikä kiihdyttämiseen tarvitaan, on mitätön. Mutta kun mennään rel. nopeuksiin, niin hyttysen paino ei muutu mutta siihen investoidun energian paino on merkittävä. Rel. nopeudessa hyttysen rinnalla kulkevan energian paino voi olla vaikka kotkan paino. Joten sen kiihdytyksessä tehdään työtä sekä hyttysen että kotkan eteen. Kun nopeutta kasvatetaan, kotka muuttuu jumbojetiksi jne. Olenko oikeilla jäljillä?

En taida olla oikeilla jäljillä koska hyttysen koordinaatistossa toinen hyttynen ei koe jumbojetin massaa hyttysen ympärillä. Jos kokisi, jumbo vetäisi toista hyttystä puoleensa gravitaatiolla. Mutta maan koordinaatistosta käsin rel. hyttysen gravitaatio kyllä rekisteröidään jumbon voimaiseksi.

Tämä menikin vaikeaksi, maan koordinaatistosta tuskin rel. hyttysen gravitaatio on muuta kuin hyttysen oma paino. Nimittäin Enqvist sanoi ettei energia säily! Siksi haaskoon menee yksi jumbojetti. Syy on punasiirtymä. Kun maasta ammutaan voimakas gammafotoni hyttysen perään, se on hyttyselle vain radioaalto, siis erittäin voimaton.

[Aadolf]

Tämä menikin vaikeaksi, maan koordinaatistosta tuskin rel. hyttysen gravitaatio on muuta kuin hyttysen oma paino. Nimittäin Enqvist sanoi ettei energia säily! Siksi haaskoon menee yksi jumbojetti. Syy on punasiirtymä. Kun maasta ammutaan voimakas gammafotoni hyttysen perään, se on hyttyselle vain radioaalto, siis erittäin voimaton.

Tapaus 1:

Lisätään 99 grammaan vettä 1 grammaa energiaa käyttäen mikroaaltouunia. Sitten lisätään veteen vielä 100 grammaa energiaa käyttäen avaruusrakettia. Siis 99 grammalle vettä plus 1 grammalle lämpöenergiaa annetaan avaruusraketilla 100 grammaa liike-energiaa. Kokonais energian lisäys on 101 grammaa energiaa.

Tapaus 2:

Lisätään 99 grammaan vettä 98 grammaa energiaa käyttäen avaruusrakettia. Sitten lisätään veteen vielä 3 grammaa energiaa käyttäen maasta ammuttuja sinisiä fotoneja jotka on vedelle 1 gramma punaisia fotoneja. Vedelle siis annettin ensin 98 grammaa liike-energiaa, siten vedelle annettiin samalla kertaa 1 gramma lämpöenergiaa ja 2 grammaa liike-energiaa. Kokonais energian lisäys on 101 grammaa energiaa.

[Kontra]

(uusiksi)

Piti vielä korjata esityksessä Suhteellisuusteorian tulkintoja vanha huonosti muotoiltu kappale.

muutos 021225

sivu 26

Kun aika satelliitissa kulkee nopeammin kuin Maassa, valopulssin samaan edestakaiseen matkaan kuluu aikaa enemmän kuin Maasta mitattuna, jolloin satelliitista mitattuna valon nopeudella c, etäisyys mitataan pidemmäksi, kuin Maasta mitattuna.

poistettu kappale ja korvattu seuraavalla kappaleella

Kuun etäisyys Maasta on noin 384’400 km. Se on laservalolla mitattukin, mutta kun valonnopeus matkalla heikentyneessä gravitaatiossa kasvaa, valon edestakainen kulkuaika mitataan liian lyhyeksi ja matka lyhyeksi. Kuusta mitaten valon edestakainen kulkuaika kasvaa valonnopeuden hidastuessa gravitaation kasvaessa ja matka mitataan pitkäksi. Sama kello Maassa ja Kuussa käy eri aikaa, Kuussa nopeammin. Jos valon edestakainen kulkuaika voitaisi mitata samaan tahtiin käyvällä kellolla, aika olisi sama Maasta ja Kuusta mitattuna.

Valonopeuden käyttö laskennallisena mittavälineenä on epätarkka, kun se ei ota huomioon gravitaatioympäristöä, eikä nopeudesta seuraavaa ajan dilataatiota.