Okei, kun mitään inertiaaleja ei ole olemassa, QS-Eusa-fysiikassa Lorentz-muunnostakaan ei ole olemassa.
Niinpä. Laakea aika-avaruus on approksimaatio, jollaista ei todellisuudessa mistään löydy, lähimmillään toteutuu hyvin pienessä mittakaavassa lähes paikallisesti tai alueilla, jossa kaikki massiiviset keskittymät ovat hyvin kaukana - minun hypoteesissani tosin silloinkin tyhjö ryppyisesti poreilee; baryonisen aineen pallogeometrioiden liepeillä ilmentäen niiden nostejännitystä tukevaa sumeaa pimeää ainetta ja sitten hyvin harvassa tiheydessä tyhjissä onkaloissa entropialisän vastineeksi erillisyysmittoja jo havaittavasti laajentamalla, mikä big bang -liikemääräerehdykseen verraten vaikuttaa pimeältä energialta.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Sulla on Hefele-Keatingin asetelmassa ja Aurinko-Maa-Mars -asetelmassa inertiaalikoordinaatisto silmien edessä. Ensimmäisessä Maan keskipisteen inertiaali ja jälkimmäisessä Auringon inertiaali. Noissa inertiaaleissa sinun pitäisi tehdä laskusi, mutta jostain syystä menet aina epäinertiaaliin, ja teet Lorentzmuunnoksia epäinertiaalien kesken. Noita Lorentzmuunnoksia ei ole olemassa. Ja sotkuhan siitä sitten seuraa.
Juu, mutta itse et osaa esittää ainotakaan Lorentz-muunnosta Maan inertiaalikoordinaatistossa, etkä Auringon ineritaalikoordinaatistossa.QS kirjoitti: ↑29.12.2025, 10:49Sulla on Hefele-Keatingin asetelmassa ja Aurinko-Maa-Mars -asetelmassa inertiaalikoordinaatisto silmien edessä. Ensimmäisessä Maan keskipisteen inertiaali ja jälkimmäisessä Auringon inertiaali. Noissa inertiaaleissa sinun pitäisi tehdä laskusi, mutta jostain syystä menet aina epäinertiaaliin, ja teet Lorentzmuunnoksia epäinertiaalien kesken. Noita Lorentzmuunnoksia ei ole olemassa. Ja sotkuhan siitä sitten seuraa.
Se on mahdotonta, koska Maa liikkuu Auringon gravitaatiossa eli Auringon koordinaatistossa, ja Auriko liikkuu Linnunradan gravitaatiossa eli Linnunradan koordinaatistossa, eivätkä kumpikaan liiku inertiaalissa sen vuoksi.
Olen tuon asian perustellut ajatuskokeessa ISS asemalla Suhteellisuusteorian tulkintoja sivulla 14, jonka Eusa jo ymmärsi.
Kuten jo aiemmin sanoin: Hefelen-Keatingin kokeessa on 1 inertiaalikoordinaatisto, ja 3 epäinertiaalista koordinaatistoa. Ei tässä tehdä Lorentzmuunnoksia, kun ei ole kuin 1 inertiaalikoordinaatisto. Lorentzmuunnos tehdään kahden inertiaalin välillä, ei yhden intertiaalin välillä itsensä kanssa.Kontra kirjoitti: ↑29.12.2025, 11:06Juu, mutta itse et osaa esittää ainotakaan Lorentz-muunnosta Maan inertiaalikoordinaatistossa, etkä Auringon ineritaalikoordinaatistossa.QS kirjoitti: ↑29.12.2025, 10:49Sulla on Hefele-Keatingin asetelmassa ja Aurinko-Maa-Mars -asetelmassa inertiaalikoordinaatisto silmien edessä. Ensimmäisessä Maan keskipisteen inertiaali ja jälkimmäisessä Auringon inertiaali. Noissa inertiaaleissa sinun pitäisi tehdä laskusi, mutta jostain syystä menet aina epäinertiaaliin, ja teet Lorentzmuunnoksia epäinertiaalien kesken. Noita Lorentzmuunnoksia ei ole olemassa. Ja sotkuhan siitä sitten seuraa.
Jos et hyväksy inertiaalikoordinaatistoa noiden tehtävien käsittelyyn, niin jätä erityinen suhteellisuusteoria sikseen, ja laske yleisellä suhteellisuusteorialla.
Kyllähän minä hyväksyisin inertiaalikoordinaatistot, jos niitä olisi olemassa, vaan kun sellaisia ei ole ainakaan meidän universumissamme.QS kirjoitti: ↑29.12.2025, 11:14Kuten jo aiemmin sanoin: Hefelen-Keatingin kokeessa on 1 inertiaalikoordinaatisto, ja 3 epäinertiaalista koordinaatistoa. Ei tässä tehdä Lorentzmuunnoksia, kun ei ole kuin 1 inertiaalikoordinaatisto. Lorentzmuunnos tehdään kahden inertiaalin välillä, ei yhden intertiaalin välillä itsensä kanssa.Kontra kirjoitti: ↑29.12.2025, 11:06Juu, mutta itse et osaa esittää ainotakaan Lorentz-muunnosta Maan inertiaalikoordinaatistossa, etkä Auringon ineritaalikoordinaatistossa.QS kirjoitti: ↑29.12.2025, 10:49Sulla on Hefele-Keatingin asetelmassa ja Aurinko-Maa-Mars -asetelmassa inertiaalikoordinaatisto silmien edessä. Ensimmäisessä Maan keskipisteen inertiaali ja jälkimmäisessä Auringon inertiaali. Noissa inertiaaleissa sinun pitäisi tehdä laskusi, mutta jostain syystä menet aina epäinertiaaliin, ja teet Lorentzmuunnoksia epäinertiaalien kesken. Noita Lorentzmuunnoksia ei ole olemassa. Ja sotkuhan siitä sitten seuraa.
Jos et hyväksy inertiaalikoordinaatistoa noiden tehtävien käsittelyyn, niin jätä erityinen suhteellisuusteoria sikseen, ja laske yleisellä suhteellisuusteorialla.
Hafele-Keating kokeessa gravitaation merkitys on marginaalinen, että ne periaatteet, joita olen kuvannut ajan suhteellisuuden ymmärtämiseksi siinä ovat riittävät.
Maan ja Marsin keskinäisiin aikoihin Auringon gravitaatio kyllä vaikuttaa, koska Mars on Maata kauempana Auringosta.
Mutta sinähän voisit malliksi esittää kuvaukset yleisellä suhteellisuusteorialla kummassakin tapahtumassa, niin nähtäisiin millaisia puutteita minun kuvauksessani olisi.
Vastaava yksinkertaistettu setuppi Schwartzschildin metriikalla: https://paulba.no/pdf/H&K_like.pdf
Ja vastakkaisiin suuntiin pyöriville kelloille huomattavan tarkka käsittely, joka huomioi myös planeetan pyörimisen:
"In General Relativity, the rotation of a gravitating body like the Earth influences the motion of
orbiting test particles or satellites in a non-Newtonian way. This causes, e.g., a precession of the
orbital plane known as the Lense-Thirring effect and a precession of the spin of a gyroscope known
as the Schiff effect. Here, we discuss a third effect first introduced by Cohen and Mashhoon called
the gravitomagnetic clock effect. It describes the difference in proper time of counterrevolving clocks
after a revolution of 2π."
https://arxiv.org/pdf/1406.6232
Kuten totesin, gravitaation merkitys Hafele-Keating kokeessa on marginaalinen. Kirjoitin siitä esityksessäni näin, ja lisään tuon sinisen marginaalisesti sanan tekstiin.
Itään lennon analyysia: Kun kone kiihdyttää lentonopeuteen, sen kello alkaa jätättää, ja jätättämien säilyy maapallon koko kierron aikana, mutta vaihtelee hiukan koneen liikkeiden mukaan normaaleilla linjalennoilla useilla kentillä lentoa vaihdettaessa ja tuulien vaikutuksesta. Eli koneen nopeuden hidastuessa kellon käynti nopeutuu, ja nopeuden kiihtyessä käynti hidastuu. Kellon jättämä kasvaa jatkuvasti lentokoneen nopeuden ja ajan funktiona Lorentzin aikadilataatioyhtälön mukaan. Gravitaatiokin vaihtelee korkeuden vähän vaihdellessa ja paikkakunnittain, vaikuttaen marginaalisesti kellon käyntiin. Ympyräradalla maapallon ympäri keskeiskiihtyvyyden vaikutusta ei ole mainittu marginaalisena lainkaan suuren säteen ja pienen nopeuden vuoksi.
Tuskin on tarpeellista tuon syvällisempään kuvaukseen, kun esitys on tarkoitettu fysiikan perustiedot hallitseville.
Maan ja Marsin aikojen kuvauksessa nopeuden vaikutuksen lisäksi aikoihin riittänee maininta gravitaatioeron vaikutuksesta myös aikoihin.
Noiden esitysten merkittävin tarkoitus on aikadilataation symmetrian uskomuksen kumoaminen. Kaksosparadoksin kuvauksessani tuo symmetriauskomusharha on myös pääasia.
Voinhan nuo esittämäsi osoitteet lisätä syvällisemmästä kuvauksesta kiinnostuneita varten.
Itään lennon analyysia: Kun kone kiihdyttää lentonopeuteen, sen kello alkaa jätättää, ja jätättämien säilyy maapallon koko kierron aikana, mutta vaihtelee hiukan koneen liikkeiden mukaan normaaleilla linjalennoilla useilla kentillä lentoa vaihdettaessa ja tuulien vaikutuksesta. Eli koneen nopeuden hidastuessa kellon käynti nopeutuu, ja nopeuden kiihtyessä käynti hidastuu. Kellon jättämä kasvaa jatkuvasti lentokoneen nopeuden ja ajan funktiona Lorentzin aikadilataatioyhtälön mukaan. Gravitaatiokin vaihtelee korkeuden vähän vaihdellessa ja paikkakunnittain, vaikuttaen marginaalisesti kellon käyntiin. Ympyräradalla maapallon ympäri keskeiskiihtyvyyden vaikutusta ei ole mainittu marginaalisena lainkaan suuren säteen ja pienen nopeuden vuoksi.
Tuskin on tarpeellista tuon syvällisempään kuvaukseen, kun esitys on tarkoitettu fysiikan perustiedot hallitseville.
Maan ja Marsin aikojen kuvauksessa nopeuden vaikutuksen lisäksi aikoihin riittänee maininta gravitaatioeron vaikutuksesta myös aikoihin.
Noiden esitysten merkittävin tarkoitus on aikadilataation symmetrian uskomuksen kumoaminen. Kaksosparadoksin kuvauksessani tuo symmetriauskomusharha on myös pääasia.
Voinhan nuo esittämäsi osoitteet lisätä syvällisemmästä kuvauksesta kiinnostuneita varten.
Aloitin keskustelun tästä valon yksisuuntaisen nopeuden kysymyksen ratkasustani, mutta keskustelu lähti muille raitelle.Kontra kirjoitti: ↑27.12.2025, 12:53Minua kiinnostasi mielipiteet tästä tulkinnastani valon yksisuuntaisesta nopeudesta.
Kun esitän ilmiön selitykseksi ajan hidastumisen ja matkan kontraktion yhdessä, olenko oikeassa, vai riittääkö selitykseksi vain ajan hidastuminen?
Valon yksisuuntainen nopeus 01.11.2025
Kun empiirisesti on todettu valon edestakainen nopeus aina samaksi vakionopeudeksi c mittaussuunnasta riippumatta vaikka Maan pyörii, ei ole tiedetty onko valonnopeus myös yhteen suuntaan vakio c, vai vaikuttaako koordinaatiston liike siihen. Liikkuvassa koordinaatistossa sen liikkeen suunnassa valon kulkuaikana peili etääntyy ja vastasuunnassa lähde lähestyy heijastunutta valoa, jolloin valolle matka ei ole yhtä pitkä molempiin suuntiin.
Päiväntasaajalla sen suuntaisesti valon edestakainen kulkuaika T matkalla L, maanpinnan nopeus v
T = (L + tm·v) /c + (L – tp·v) /c = [(L + tm·v) + (L – tp·v)] /c = (2L + tm·v – tp·v) /c = [2L + (tm - tp)·v] /c
; tm = valon kulkuaika menosuuntaan, tp = valon kulkuaika paluusuuntaan
Kun mitattu edestakainen valon kulkuaika = 2L/c, se ei olekaan sama kuin laskettu kulkuaika T = [2L + (tm - tp)v]/c .
Eli valon yksisuuntainen nopeus tuolla matkalla ei sen mukaan näyttäisikään olevan sama kuin edestakainen nopeus.
Ajatellaan lähettää valo idän suuntaa 300 m etäisyydellä olevaan peiliin. Kun Maa pyöriessään siirtää peiliä valon kulkuaikana eteenpäin, valon kulkumatka pitenee > 300 m. Valon heijastuessa peilistä sen kulkuaikana valolähde lähestyy ja valon paluumatka lyhenee < 300 m.
Kun Lorentzin ajan ja pituuden muunnokset nopeuden funktiona otetaan huomioon, voidaan Hafele-Keating kokeeseen nojautuen ajatella asia näin:
Pyörimättömän Maan koordinaatiston suhteen maanpinnan mukana liikkuvan valolähteen koordinaatiston aika on hidastunut Lorentzin aikadilataatioyhtälön mukaan ja matkat liikkeen suunnassa lyhentyneet Lorentzin pituuskontraktioyhtälön mukaan.
Kun valo lähetetään maan pyörimissuuntaan (itään), peilin etääntyessä valon kulkuaikana pyörimättömän maan koordinaatistossa välimatkan 300 m valolla kestää kulkea > 1 µs. Valolähteen koordinaatistossa ajan hidastumisen ja pituuskotraktion lyhentämän matkan vuoksi valo ehtii peilille 1 µs:ssa.
Peilistä heijastuneen valon liikkuessa maan pyörimissuuntaa vastaan (länteen), valolähteen lähestyessä valon kulkuaikana maan pyörimättömässä koordinaatistossa välimatkan 300 m valolta kestää kulkea < 1 µs. Valolähteen koordinaatistossa valon liikkuessa liikkeen suuntaa vastaan aika nopeutuu ja pituuskontraktio toimii käänteisesti (loogisesti päätellen) matkaa pidentäen, ja valolla kestää kulkea perille 1 µs.
Suhteellisuusteoria ei ota kantaa tähän vastasuutaisen valon liikkeeseen noin tulkittuna.
Päätelmä: Edestakainen valonnopeus ja yksisuuntainen valonnopeus on sama vakionopeus c.
(Valon päiväntasaajan suuntaiselle komponentille sama periaate toimii valon kaikissa suunnissa.)
Valon kulkuaika ”paikallaan” olevassa koordinaatistossa ∆t .
Valon kulkuaika koordinaatiston liikkeen suunnassa - aika hidastuu ∆t’ = ∆t /√(1- v²/c²) .
Valon kulkuaika koordinaatiston liikkeen vastasuunnassa - aika nopeutuu ∆t’ = ∆t · √(1- v²/c²)
Kun on kehitelty empiiristä koetta ratkaisuksi, kyllähän sille täytyy olla teoreettinen selitys.
.......
Kun inertiaalista on syntynyt keskustelua, niin kerron mitä minä ymmärrän inertaalilla.
Ineritaali koordinaatisto, taivaankappale, kohde tms on sellainen, että kun siitä lähetetään atomikello mihin suuntaan tahansa, sen käynti aina hidastuu.
No sellaista kohdetta ei ole olemassa, koska kellon lähetyssuunta vaikuttaa aina siihen hidastuuko vai nopeutuuko kellon käynti, koska jokainen "muka inertiaali" kohde kiertää aina jotakin gravitaatiomassaa, jonka aikaan noiden kellojen käynti on sidottu.
Kun niitä näkemyseroja syntyy minun tulkintoihini, ne ovat kunkin omia tulkintoja suhteellisuusteoriasta.