QS kirjoitti: ↑8.3.2026, 19:32
pähkäilijä kirjoitti: ↑8.3.2026, 18:01
Eikö kvanttifysiikka ole seuraus? Ajattelin ennemminkin syytä.
Syy on se, että luonto toimii siten kuin toimii, ja kvanttifysiikka kuvaa toiminnan erittäinkin täsmällisesti. Arkipäivän makrokappaleiden fysiikka on seuraus kvanttifysiikan lainalaisuuksista.
pähkäilijä kirjoitti: ↑8.3.2026, 18:01
Ja erityisesti "arkkikvanttia" eli rakeisuutta joka lienee pienin mahdollinen raekoko. Tiedetäänkö syy pienimmän rakeen kokoon?
En tiedä mitä rakeet ovat muuta kuin sääilmiö. Kvanttifysiikassa puhutaan pääasiassa alkeishiukkasista, ja näiden välisestä vuorovaikutuksesta.
Rakeisuus on jäänyt mieleen ilmeisesti lainatusta Carlo Rovellin kirjasta. Tekoäly antoi tällaisen paketin aiheesta "avaruuden rakeisuus".
-----------
Tässä keskeisiä asioita Rovellin teoriasta:
Avaruuden rakeisuus (Quantum of Space): Rovellin mukaan avaruudella on pienin mahdollinen mitta, eräänlainen "atominen" rakenne. Avaruutta ei voi jakaa loputtomiin, vaan se koostuu "avaruuden kvanteista".
Silmukkakvanttigravitaatio: Tämä teoria ehdottaa, että avaruus on kudottu pikkuriikkisistä silmukoista (spin-verkostoista), jotka muodostavat Planckin mittakaavassa rakeisen rakenteen.
Ei taustaa, vain kenttiä: Rovell korostaa, että avaruus ei ole tyhjä näyttämö, jolla asiat tapahtuvat. Avaruus on itsessään dynaaminen, kvantittunut gravitaatiokenttä.
Vertauskuvat: Rovell käyttää usein vertauskuvaa, jossa avaruus on kuin hiekkaa: kaukaa katsottuna se näyttää yhtenäiseltä ja tasaiselta, mutta lähempää tarkasteltuna se koostuu yksittäisistä hiekanjyvistä.
Aika ja avaruus: Teorian mukaan sekä avaruus että aika ovat diskreettejä (erillisiä) eivätkä jatkuvia.
-----------------
Eli jos rakeella on pienin mitta niin sen takana on jokin syy. Tätä syytä olen miettinyt.
Jos ei olisi rakeita vaan yhtenäinen jatkumo, se olisi luonnikkaampaa. Siis pääsisi vähemmällä vaivalla jos olisi jatkumo, ei tarvitsisi laskea ja sumplia rakeiden kanssa, riittäisi että tietää kappaleiden välimatkan.