Sähkömagneettisen aallon olemus

[Eusa]

Itse olen ymmärtänyt vakuumin energian kvanttimekaanisena epätarkkuutena.

Tuon energian määrittelyyn liittyy paljon ongelmia, ja sen jälkeenkin energian mittaaminen ja havaitsemin on mahdotonta. Ei ole myöskään olemassa edes teoreettista keinoa siihen, että energia voisi olla mukana missään vuorovaikutuksessa.

p.s Viimeaikaiset viestit sopisiva sähkömagneettisen aallon olemukseen, kun oli puhetta elektronien vuorovaikutuksesta.

Luulin että se oli Eusan tarkoittama suhteellisuusteoreettinen ymmärrys vakuumista mutta ei ollutkaan. Kun sanotaan että gravitaatio on näennäisvoima niin oletin sitten että oikea voima olisi ollut vakuumin tuottama.
Kuvaus:
tiili putoaa maahan --> näennäinen gravitaatiovoima vaikuttaa tiileen
tiili putoaa maahan --> todellinen vakuumin tuottama virtausvoima vaikuttaa tiileen

Ilmeisesti tuon saa heittää romukoppaan?

Ei, vaan erehdyit vain siinä, että tyhjöenergialla olisi jotain osuutta asiassa.

Yleinen suhteellisuusteoria perustuu eräänlaiseen tensoriheijasteeseen eli teoria "tarkoittaa" tuottaa paikalliset kaarevuudet kaikille tapahtumapisteille lähtien massakertymän energiatensorista. Suljettuja ratkaisuja on paljon helpompi saada idealisoiduille symmetrioille (piste-/pallosymmetria, rotaatiosymmetria), ja monessa klassikkotapauksessa ulkopuoli on tyhjiöratkaisu. Yleistapauksissa realistiset massajakaumat johtavat aina numeerisiin ratkaisuihin. GR:ssä gravitaatiokentän energialle ei ole yleiskovarianttia paikallista energia‑impulssitensoria; siksi ‘kentän energia’ joudutaan kuvaamaan joko koordinaattiriippuvilla pseudotensoreilla tai globaalimpiin/quasi‑local‑rakenteisiin nojaten. Yksittäisten tapahtumapisteiden kannalta malli on määrittymätön.

Minun mallini lähtee ultrapaikallisuudesta siten, että tapahtumapisteille kehityshistoria antaa jännittyneen gradienttisen ympäristön ja "sallii" massakeskittymät. Painopiste siirtyy koordinaattigeometriasta tyhjön fysikaalisuuteen, jossa perusmuuttuja on \(\rho\) ja sen gradientti \(a_\mu\), koska kukin paikallisuus on kiinni vain omassa muistirakenneasetelmassaan. Tyhjö ja aine ovat samaa ainekenttää.

Tyhjölle voidaan määrittää energisyyttä, mutta se on aina jossain valitussa mittakoordinaatistossa, jossa määrittyvä itseisaika edellyttää, että myös avaruuskoordinaatisto on kiinnitetty. Jokaisen koordinaatiston c on omaperäisessä asemassa jatkumon suhteen ja kytkentävakio c² kertoo sen kuinka energia saadaan esiin tuolle mittarille.

Aineellisen mittarin kaltaisten ainehiukkasten osalta on tiettyä yksiselitteisyyttä, että kuhunkin hiukkaseen kiinnitetyssä omassa lepokoordinaatistossaan invariantti rajatun kappalevalinnan massa antaa sille myös energian mc² ja muutkin havaitsijat voivat seurata ko. kappaletta ja ymmärtää mikä on sen kyky tehdä työtä pelkästään aine-energiaansa luovuttamalla.

Energiakäsite ei siis ole fysikaalinen invarianssi ja siksi on esim. sangen hupsua nimetä jokin "pimeä energia", koska jos se olisi varsinaisesti energiaa, antaisi se vaihtelevat fysikaaliset ilmiöt riippuen mistä koordinaatistosta tarkastellaan - vähintään tulisi pitäytyä puhumaan energiatensorin painetermivakiosta (joka negatiivisena on ongelma)... Siis ainoa energiaan liityvä, joka antaa nostetta ja sitä kautta gravitationaalista pudottavuutta, on tyhjöainekentän paikallinen 4-tiheysgradientti, jolla on tietysti yhteys massatiheysskaalaan ja sitä kautta erääseen paikallistuvaan energiaan Mc². Tässä massatiheys on kattokäsite aina jollekin nollasta eroavalle itseisaikaotokselle ja saattaa olla sumeaa --> tyhjörakenteellinen pimeän aineen massa lähinnä GR-heijasteapproksimaatioiden pallogeometrioiden ulkopuolilla (ΦBSU-ennuste).

Nyt en pysy kärryillä, pystyykö tiilellä vain kuvaamaan todellisen voiman? Siis kun gravitaatio on näennäisvoima niin tekeekö GR todellisen voiman? Jos tekee, niin onko avaruuden kaarevuus sen todellisempi kuin gravitaatio? Eikö molemmat ole yhtä todellisia?

GR antaa aika-avaruuden kaarevuuden ja specifisti pallogeometrisesti hyvin järjestyneen massajakauman kentän aikakaarevuuden tuon dominantin massakeskipisteessä. Silloin eulkidiset avaruuskoordinaatit virtaavat syöksyen keskiöön.

GR syvimmissä periaatteissaan asettaa paikallisuuden ja Einsteinin fysikaalisen eetterin kiihtymään, mutta tuota ei ole haluttu käsittää ainekentän jatkumoksi, joka kiihtyy ulospäin, koska on keskitytty siihen kuinka massakappaleet näyttävät vetävän toisiaan puoleensa. Mutta korostan: ΦBSU-Separverse kausaalijatkumo ON jo GR-perusperiaatteissa. Se täytyy vain ottaa todesta ja jatkaa kenttäperiaatteilla syvään päätyyn asti.

Paradigman ajatuksessa gravitaatiosta perusvuorovaikutuksena on fysikaalisesti todellista invarianssia:
- valonlaatuisten nollageodeesien kaareutuminen
- ulotteisen ainerakenteen vuorovesivoimat

Mutta pudotuslinjoja pitkin ajateltu gravitaatiovuorovaikutus ei ole fysikaalista siten kuin esim. Sähkömagneettisen aallon välittämä vuorovaikutus. Aivan ilmeisesti tyhjö kiihtyy kaikissa tapahtumapisteissä vastakkaiseen suuntaan mihin gravitaation näennäinen kiihtyvyys suuntaa.

Todellinen kaarevuus on siis valonlaatuisten nollageodeesien rakentamaa tyhjön fysikaalisuutta - ei niin päin, että massa aiheuttaa valon kaartumista, vaan ainejakauman kehityshistoria talkentuu tyhjöön noiden nollageodeesien kaarevuusjännityksinä ja päivittyy energiansiirroin (sm-aalto) ja energiatasomuutoksin (gravitaatiosäteily). Samoin ne vuorovesivoimat aiheuttaa fysikaalinen nostekiihtyvyys, ei koordinaatisto.

Mallintamiseni "sivutuotteena" löytyi CPT-symmetrian keskinäisesti takyoniset vastakkaisvaiheisuudet ko. jatkumossa noiden antipodisuuksia säilyttäen. Siten nousi emergensseinä sähkömagnetismin, spin-momenttien ja liikkeiden ilmiöt.

Tänään on kiire päivä, en ehdi juuri nettiin mutta tuli mieleen kysyä kaarevuudesta, tuleeko se käsite Minkovskin avaruudesta? Eikö Minkovskin avaruus ole käytössä siksi että se helpottaa laskemista mutta se ei vastaa todellista avaruutta? Eli M-avaruus on vain apukeino?

Kaarevuus määrittyy avaruudessa kulkemisesta, ei itse avaruudesta. Kun tunnistettavaan paikkaan palataan kierrokselta ja todetaan, ettei suuntanuoli ole säilynyt suunnassaan, löydetään ko. avaruuden sisäinen kaarevuus.

Koordinaatistoavaruudet ovat aina apukeinoja, eivät itsessään kerro fysikaalisista tekijöistä, mutta esim. kaareva aika-avaruus on sovitettavissa fysiikkaan.

[pähkäilijä]

Nyt en pysy kärryillä, pystyykö tiilellä vain kuvaamaan todellisen voiman? Siis kun gravitaatio on näennäisvoima niin tekeekö GR todellisen voiman? Jos tekee, niin onko avaruuden kaarevuus sen todellisempi kuin gravitaatio? Eikö molemmat ole yhtä todellisia?

GR antaa aika-avaruuden kaarevuuden ja specifisti pallogeometrisesti hyvin järjestyneen massajakauman kentän aikakaarevuuden tuon dominantin massakeskipisteessä. Silloin eulkidiset avaruuskoordinaatit virtaavat syöksyen keskiöön.

GR syvimmissä periaatteissaan asettaa paikallisuuden ja Einsteinin fysikaalisen eetterin kiihtymään, mutta tuota ei ole haluttu käsittää ainekentän jatkumoksi, joka kiihtyy ulospäin, koska on keskitytty siihen kuinka massakappaleet näyttävät vetävän toisiaan puoleensa. Mutta korostan: ΦBSU-Separverse kausaalijatkumo ON jo GR-perusperiaatteissa. Se täytyy vain ottaa todesta ja jatkaa kenttäperiaatteilla syvään päätyyn asti.

Paradigman ajatuksessa gravitaatiosta perusvuorovaikutuksena on fysikaalisesti todellista invarianssia:
- valonlaatuisten nollageodeesien kaareutuminen
- ulotteisen ainerakenteen vuorovesivoimat

Mutta pudotuslinjoja pitkin ajateltu gravitaatiovuorovaikutus ei ole fysikaalista siten kuin esim. Sähkömagneettisen aallon välittämä vuorovaikutus. Aivan ilmeisesti tyhjö kiihtyy kaikissa tapahtumapisteissä vastakkaiseen suuntaan mihin gravitaation näennäinen kiihtyvyys suuntaa.

Todellinen kaarevuus on siis valonlaatuisten nollageodeesien rakentamaa tyhjön fysikaalisuutta - ei niin päin, että massa aiheuttaa valon kaartumista, vaan ainejakauman kehityshistoria talkentuu tyhjöön noiden nollageodeesien kaarevuusjännityksinä ja päivittyy energiansiirroin (sm-aalto) ja energiatasomuutoksin (gravitaatiosäteily). Samoin ne vuorovesivoimat aiheuttaa fysikaalinen nostekiihtyvyys, ei koordinaatisto.

Mallintamiseni "sivutuotteena" löytyi CPT-symmetrian keskinäisesti takyoniset vastakkaisvaiheisuudet ko. jatkumossa noiden antipodisuuksia säilyttäen. Siten nousi emergensseinä sähkömagnetismin, spin-momenttien ja liikkeiden ilmiöt.

Tänään on kiire päivä, en ehdi juuri nettiin mutta tuli mieleen kysyä kaarevuudesta, tuleeko se käsite Minkovskin avaruudesta? Eikö Minkovskin avaruus ole käytössä siksi että se helpottaa laskemista mutta se ei vastaa todellista avaruutta? Eli M-avaruus on vain apukeino?

Kaarevuus määrittyy avaruudessa kulkemisesta, ei itse avaruudesta. Kun tunnistettavaan paikkaan palataan kierrokselta ja todetaan, ettei suuntanuoli ole säilynyt suunnassaan, löydetään ko. avaruuden sisäinen kaarevuus.

Koordinaatistoavaruudet ovat aina apukeinoja, eivät itsessään kerro fysikaalisista tekijöistä, mutta esim. kaareva aika-avaruus on sovitettavissa fysiikkaan.

Ai se tarkoittaa valon kaartamista, olen aina luullut että tarkoittaa avaruuden mittojen muutosta. Hyvä tietää koska se yksinkertaistaa asioita.

[QS]

tuli mieleen kysyä kaarevuudesta, tuleeko se käsite Minkovskin avaruudesta?

Minkowskin avaruudessa ei ole gravitaatiota, ja aika-avaaruus on 'laakea'. Gravitaatiossa aika-avaaruus ei ole Minkowski (laakea), vaan se on kaareutunut.

Arkipäivän euklidisessa avaruudessa A4-paperiarkki on laakea pinta, mutta pallon pinta ei ole. Kaarevuuden huomaa käytännössäkin, jos leikkaat jalkapallon saksilla jonkinlaiseksi pinnaksi, niin sitä ei saa painettua lattiaa vasten sileäksi ellei venytä pintaa jostain kohti. Pallopinta ei ole luonnostaan laakea.

Ja pallopinnan muodostaminen A4-arkista ei onnistu ilman paperin venyttämistä, jonka jälkeen se ei ole enää laakea. Sen sijaan siitä on helppo tehdä esim. kartio, joka on laakea pinta.

Tuli mieleeni, että "laakea" taitaa olla fysiikan jargonia. En edes tiedä mikä on matematiikan oikeaoppinen suomenkielinen sana.

[pähkäilijä]

tuli mieleen kysyä kaarevuudesta, tuleeko se käsite Minkovskin avaruudesta?

Minkowskin avaruudessa ei ole gravitaatiota, ja aika-avaaruus on 'laakea'. Gravitaatiossa aika-avaaruus ei ole Minkowski (laakea), vaan se on kaareutunut.

Arkipäivän euklidisessa avaruudessa A4-paperiarkki on laakea pinta, mutta pallon pinta ei ole. Kaarevuuden huomaa käytännössäkin, jos leikkaat jalkapallon saksilla jonkinlaiseksi pinnaksi, niin sitä ei saa painettua lattiaa vasten sileäksi ellei venytä pintaa jostain kohti. Pallopinta ei ole luonnostaan laakea.

Ja pallopinnan muodostaminen A4-arkista ei onnistu ilman paperin venyttämistä, jonka jälkeen se ei ole enää laakea. Sen sijaan siitä on helppo tehdä esim. kartio, joka on laakea pinta.

Tuli mieleeni, että "laakea" taitaa olla fysiikan jargonia. En edes tiedä mikä on matematiikan oikeaoppinen suomenkielinen sana.

Kuinka joku saada idean avaruudesta jossa ei ole gravitaatiota? Mitä Minkowski tavoitti sillä?

[Eusa]

tuli mieleen kysyä kaarevuudesta, tuleeko se käsite Minkovskin avaruudesta?

Minkowskin avaruudessa ei ole gravitaatiota, ja aika-avaaruus on 'laakea'. Gravitaatiossa aika-avaaruus ei ole Minkowski (laakea), vaan se on kaareutunut.

Arkipäivän euklidisessa avaruudessa A4-paperiarkki on laakea pinta, mutta pallon pinta ei ole. Kaarevuuden huomaa käytännössäkin, jos leikkaat jalkapallon saksilla jonkinlaiseksi pinnaksi, niin sitä ei saa painettua lattiaa vasten sileäksi ellei venytä pintaa jostain kohti. Pallopinta ei ole luonnostaan laakea.

Ja pallopinnan muodostaminen A4-arkista ei onnistu ilman paperin venyttämistä, jonka jälkeen se ei ole enää laakea. Sen sijaan siitä on helppo tehdä esim. kartio, joka on laakea pinta.

Tuli mieleeni, että "laakea" taitaa olla fysiikan jargonia. En edes tiedä mikä on matematiikan oikeaoppinen suomenkielinen sana.

Kyllä "laakea monisto" on hyvä termi matematiikassakin. Minowskin avaruus erityisesti on geometrisesti pseudo-euklidinen.

[Eusa]

tuli mieleen kysyä kaarevuudesta, tuleeko se käsite Minkovskin avaruudesta?

Minkowskin avaruudessa ei ole gravitaatiota, ja aika-avaaruus on 'laakea'. Gravitaatiossa aika-avaaruus ei ole Minkowski (laakea), vaan se on kaareutunut.

Arkipäivän euklidisessa avaruudessa A4-paperiarkki on laakea pinta, mutta pallon pinta ei ole. Kaarevuuden huomaa käytännössäkin, jos leikkaat jalkapallon saksilla jonkinlaiseksi pinnaksi, niin sitä ei saa painettua lattiaa vasten sileäksi ellei venytä pintaa jostain kohti. Pallopinta ei ole luonnostaan laakea.

Ja pallopinnan muodostaminen A4-arkista ei onnistu ilman paperin venyttämistä, jonka jälkeen se ei ole enää laakea. Sen sijaan siitä on helppo tehdä esim. kartio, joka on laakea pinta.

Tuli mieleeni, että "laakea" taitaa olla fysiikan jargonia. En edes tiedä mikä on matematiikan oikeaoppinen suomenkielinen sana.

Kuinka joku saada idean avaruudesta jossa ei ole gravitaatiota? Mitä Minkowski tavoitti sillä?

Saman mitä sinä tavoitat ruutupaperille piirtäessäsi siihen perspektiivikuvan.

Minulle on tähän asti opiskeltuani käynyt erittäin selväksi, että koordinaatistot ja fysikaaliset jatkumot on pidettävä visusti erillään ja että kunnollinen teoria on sellainen, jossa tuo fysikaalisesti järjestetty jatkumo määrittää myös mahdolliset koordinaatistometriikat.

[QS]

tuli mieleen kysyä kaarevuudesta, tuleeko se käsite Minkovskin avaruudesta?

Minkowskin avaruudessa ei ole gravitaatiota, ja aika-avaaruus on 'laakea'. Gravitaatiossa aika-avaaruus ei ole Minkowski (laakea), vaan se on kaareutunut.

Arkipäivän euklidisessa avaruudessa A4-paperiarkki on laakea pinta, mutta pallon pinta ei ole. Kaarevuuden huomaa käytännössäkin, jos leikkaat jalkapallon saksilla jonkinlaiseksi pinnaksi, niin sitä ei saa painettua lattiaa vasten sileäksi ellei venytä pintaa jostain kohti. Pallopinta ei ole luonnostaan laakea.

Ja pallopinnan muodostaminen A4-arkista ei onnistu ilman paperin venyttämistä, jonka jälkeen se ei ole enää laakea. Sen sijaan siitä on helppo tehdä esim. kartio, joka on laakea pinta.

Tuli mieleeni, että "laakea" taitaa olla fysiikan jargonia. En edes tiedä mikä on matematiikan oikeaoppinen suomenkielinen sana.

Kuinka joku saada idean avaruudesta jossa ei ole gravitaatiota? Mitä Minkowski tavoitti sillä?

Esimerkiksi sitä, että ISS avaruusasema on vapaassa pudotuksessa, ja aika-avaruus on siellä paikallisesti laakea Minkowskin avaruus.

Tai sitä, että LHC Genevessä on Telluksella, jonka gravitaatio on olemattoman heikko, joten ollaan mittaustarkkuuden suhteen paikallisesti Minkowskin avaruudessa.

[Eusa]

Kuinka joku saada idean avaruudesta jossa ei ole gravitaatiota? Mitä Minkowski tavoitti sillä?

Esimerkiksi sitä, että ISS avaruusasema on vapaassa pudotuksessa, ja aika-avaruus on siellä paikallisesti laakea Minkowskin avaruus.

Tai sitä, että LHC Genevessä on Telluksella, jonka gravitaatio on olemattoman heikko, joten ollaan mittaustarkkuuden suhteen paikallisesti Minkowskin avaruudessa.

Tosin kaarevuuden muutosvaikutukset LHC:lle ovat merkittäviä ja ne on huomioitava.

[QS]

Kuinka joku saada idean avaruudesta jossa ei ole gravitaatiota? Mitä Minkowski tavoitti sillä?

Esimerkiksi sitä, että ISS avaruusasema on vapaassa pudotuksessa, ja aika-avaruus on siellä paikallisesti laakea Minkowskin avaruus.

Tai sitä, että LHC Genevessä on Telluksella, jonka gravitaatio on olemattoman heikko, joten ollaan mittaustarkkuuden suhteen paikallisesti Minkowskin avaruudessa.

Tosin kaarevuuden muutosvaikutukset LHC:lle ovat merkittäviä ja ne on huomioitava.

Varmasti härvelin rakenteessa huomioidaan, kuten muissakin painavissa rakennuksissa ja rakenteissa. Ja voi olla jossain tarkimmissa kellolaitteissa myös mukana. Kuitenkin hiukkasten vuorovaikutukset tapahtuvat jopa erittäin paikallisessa laakeassa Minkowskin avaruudessa.

[Eusa]

Kuinka joku saada idean avaruudesta jossa ei ole gravitaatiota? Mitä Minkowski tavoitti sillä?

Esimerkiksi sitä, että ISS avaruusasema on vapaassa pudotuksessa, ja aika-avaruus on siellä paikallisesti laakea Minkowskin avaruus.

Tai sitä, että LHC Genevessä on Telluksella, jonka gravitaatio on olemattoman heikko, joten ollaan mittaustarkkuuden suhteen paikallisesti Minkowskin avaruudessa.

Tosin kaarevuuden muutosvaikutukset LHC:lle ovat merkittäviä ja ne on huomioitava.

Varmasti härvelin rakenteessa huomioidaan, kuten muissakin painavissa rakennuksissa ja rakenteissa. Ja voi olla jossain tarkimmissa kellolaitteissa myös mukana. Kuitenkin hiukkasten vuorovaikutukset tapahtuvat jopa erittäin paikallisessa laakeassa Minkowskin avaruudessa.

Kallio, johon LHC on rakennettu, liikkuu taivaanmekaniikan vuorovesivoimien muuttamana muistaakseni jopa 30 cm vuorokaudessa, mikä aiheuttaa renkaan ympärysmittaan n. 1 mm vaihtelua. Koska hiukkaset kulkevat lähelle nopeutta c, tuo 1 mm:n muutos pituudessa muuttaa hiukkassuihkun energiaa ja rataa suhteessa magneetteihin. Jos tätä ei huomioitaisi, hiukkassuihku osuisi putken seiniin ja koe keskeytyisi.