Avatar
Lainaa
Re: Noetherin lause, symmetriat ja variaatiolaskentaa
Disputator kirjoitti: ↑11.5.2025, 15:03
IltapÀivÀÀ!
QS kirjoitti: ↑9.5.2025, 18:33
...
TÀssÀ voi mennÀ tosi helposti symmetriat, variaatiot ja muunnokset sekaisin.
...
TÀmÀ pitÀÀ suorastaan syvÀllisesti paikkansa. Tuo on oikeasti mielestÀni todellinen ongelma tÀssÀ aiheessa, kun nÀitÀ yrittÀÀ oikeasti ymmÀrtÀÀ. LÀhteissÀ on niin vaihtelevia esityksiÀ mÀÀritelmineen ja pÀÀttelyineen ja kaavat nÀyttÀvÀt samoilta olematta samoja jne.

Kun olen tutustunut Noetherin ensimmÀiseen lauseeseen (niitÀ on kaksi, se mitÀ yleensÀ kÀsitellÀÀn on se eka) niin myös teoreeman esittely ja johtaminen vaihtelevat lÀhteestÀ (kirjat tai netti) riippuen melkoisen paljon. Matemaattisesti suuntautuneet lÀhteet ovat mielestÀni jotenkin konservatiivisempia kuin fyysikoiden vastaavat ja tavallaan suosin niitÀ, mutta siitÀ sitten myöhemmin lisÀÀ.

Aihe on kuitenkin keskeinen fysiikassa, joten tÀhÀn kannattaa panostaa eli kirjoittelen lisÀÀ sitten myöhemmin.
Taivahan totta. Kirjoitan ensin perusasioita, jotta orientoidun notaatioon, ja tuleepa samalla kerrattua. StationÀÀrisen vaikutuksen periaate on lyhyesti \(\delta S = 0\), missÀ \(S \equiv \int_{t_0}^{t_1} dt\ L(q,\dot q)\). TÀmÀ voidaan kirjoittaa myös

\(\delta S[q, \delta q] = S[q + \delta q]-S[q] = 0\)

missÀ infinitesimaali variaatio \(\delta q\) katoaa pÀÀtepisteissÀ, toisin sanoen \(\delta q(t_0) = \delta q(t_1) = 0\). Variaatio voidaan nyt laskea

\(\require{physics} \begin{align}
\delta S[q, \delta q] &= S[q + \delta q]-S[q] \\
&=\int_{t_0}^{t_1}dt\ \left(\pdv{L}{q}\delta q + \pdv{L}{\dot q}\delta\dot q\right)\\
&=\int_{t_0}^{t_1}dt\ \left(\pdv{L}{q}\delta q\right)\ + \eval {\pdv{L}{\dot q}\delta q}_{t_0}^{t_1}-\int_{t_0}^{t_1}dt\ \left(\dv{t}\pdv{L}{\dot q}\delta q\right)\\
&=\int_{t_0}^{t_1}dt\left(\pdv{L}{q}-\dv{t}\pdv{L}{\dot q}\right)\delta q
\end{align}\)

missÀ \(\delta \dot q = \dv{t}(\delta q)\). Toiseksi viimeisen rivin keskimmÀinen termi katoaa, sillÀ \(\delta q\) katoaa pÀÀtepisteissÀ. ViimeisellÀ rivillÀ on Eulerin-Lagrangen yhtÀlö

\(\displaystyle \pdv{L}{q}-\dv{t}\pdv{L}{\dot q}=0\)

jonka ratkaisu on ekstremaali \(\hat q\). TÀmÀ ei kuitenkaan kerro mitÀÀn symmetrioista. Vaikutuksen \(S\) erÀs symmetria on \(S[q'] = S[q]\), missÀ \(q' = q + \delta q\). Tuo \(\delta q\) on infinitesimaali muunnos, joka kohdistuu mielivaltaiseen funktioon \(q\) siten, ettÀ \(S\) on invariantti. Symmetria voidaan kirjoittaa
$$S[q + \delta q] - S[q] = 0 \tag{1}$$
missÀ oleellista on se, ettÀ \(q\) on mielivaltainen, ja ei vÀlttÀmÀttÀ EL-yhtÀlön ratkaisu. YhtÀlö \((1)\) nÀyttÀÀ samalta kuin ekstremaalin \(\delta S = 0\), mutta tÀssÀ ei ratkaista ekstremaalia \(\hat q\), vaan haetaan symmetriamuunnosta \(\delta q\), joka pÀtee kaikille \(q\). YhtÀlön \((1)\) toteuttava symmetriamuunnos \(\delta q\) on yleisemmin \(S\):n, ja myös \(L(q,\dot q)\):n ominaisuus. Se ei ole vain ekstremaaliin \(\hat q\) ominaisuus.

Toinen, ja vÀhemmÀn tiukka \(S\):n variaatio voidaan kirjoittaa
$$\begin{align}
\delta S[q,\hat{\delta q}] &= S[q + \hat{\delta q}] - S[q]\\ &= \int_{t_0}^{t_1} \text{d}t \dv{F}{t}\tag{2}
\end{align}$$
missÀ \(q\) on mielivaltainen, mutta \(\hat{\delta q}\) on tietty muunnos, joka tuottaa oikean puolen raunatermin. Oikealla puolella on funktio F, joka on kÀytÀnnössÀ lauseke, joka voi sisÀltÀÀ funktiot \(q\) ja \(\dot q\), sekÀ myös vakioita. TÀmÀkin on \(S\):n yleinen ominaisuus, ei vain ekstremaalin \(\hat q\) ominaisuus. Tuo \(\hat{\delta q}\) riippuu siitÀ miten \(L(q,\dot q)\) ja sitÀ kautta \(S\) on kirjoitettu. Seuraavaksi rajoitutaan ekstremaaliin \(\hat q\), ja oletetaan \(\delta q\) mielivaltaiseksi. Variaatio on
$$\begin{align}
\delta S[\hat q, \delta q] &= S[\hat q + \delta q]-S[\hat q] \\
&=\int_{t_0}^{t_1}\text dt\dv{t}\left(\pdv{L}{\dot{\hat q}}\delta q\right)
\end{align}
\tag{3}$$
TÀssÀ siis \(\hat q\) on EL-yhtÀlön ratkaisu. Kuitenkin \(\delta q\) on mielivaltainen, toisin kuin yhtÀlössÀ \((2)\). Nyt voidaan yhdistÀÀ \((2)\) ja \((3)\) siten, ettÀ yhtÀlöön \((2)\) sijoitetaan \(q=\hat q\) ja yhtÀlöön \((3)\) sijoitetaan \(\delta q = \hat{\delta q}\). NÀin saadaan yhtÀlöpari

\(\begin{align}
S[\hat q + \hat{\delta q}] - S[\hat q]&=\int_{t_0}^{t_1} \text{d}t \dv{F}{t}\\
S[\hat q + \hat{\delta q}]-S[\hat q]&=\int_{t_0}^{t_1}\text dt\dv{t}\left(\pdv{L}{\dot{\hat q}}\hat{\delta q}\right)
\end{align}\)

Vasemmat puolet ovat samat, joten

\(\displaystyle \dv{t} \left(F-\pdv{L}{\dot{\hat q}}\hat{\delta q}\right)=0\)

missÀ \(\hat q\) on EL-yhtÀlön ratkaisu ja \(\hat{\delta q}\) on muunnos, joka on saatu yhtÀlöstÀ (2). Suluissa oleva termi

\(\displaystyle Q=F-\pdv{L}{\dot{\hat q}}\hat{\delta q}\)

on Noetherin varaus, jonka sÀilymislaki on \(\dv{t}Q=0\).

EttÀ nÀin. YleisellÀ tasolla ymmÀrrÀn mitÀ tÀssÀ tapahtuu, mutta kun mennÀÀn yksityiskohtiin, niin asia sumenee. Esimerkiksi funktion F löytÀminen ei kÀsittÀÀkseni ole suoraviivainen juttu. SitÀ ei voi ratkaista helposti, vaikka yhtÀlö \((2)\) on kirjoitettu. Tuossa yhtÀlössÀ \(\hat{\delta q}\) ja \(F\) ovat jollain tavalla toisistaan riippuvat, mutta miten. Hmm.

Toinen juttu on yhtÀlö (1). Jos kirjoitetaan Langrangen funktio \(L(q,\dot q)\), ja löydetÀÀn ekstremaali \(\hat q\), joka on fysikaalisesti ihan oikea, niin onko aina edes olemassa \(\delta q\), joka yhtÀlön (1) symmetrian toteuttaa. Kokeilin jotain ihan helppoa Lagrangea, mutta en löytÀnyt \((1)\):een ratkaisua.

Ja sitten Noetherin ensimmÀinen ja toinen lause. En tiedÀ olivatko tÀssÀ mukana vai eivÀt. Olen itsekin kuullut Noether ykkösestÀ ja kakkosesta, mutta en tarkaan tiedÀ miten ne lausutaan.
Lainaa
Re: Noetherin lause, symmetriat ja variaatiolaskentaa
Laitan ihan lyhyen vÀliaikapÀivityksen osaltani. Olen nyt kuluttanut aikaa kiitettÀvÀsti erilaisten pilkunviilausten kanssa ja palaan kyllÀ asiaan varmasti. Mun kompastuskivinÀ ovat koko ajan asiat, jotka liittyvÀt erilaisten asiaan liittyvien suureiden huolelliset mÀÀrittelyt ja manipulaatiot vs. fyysikot ja niiden esitykset :)

Vaikka ei pyrkisikÀÀn 100% matemaattiseen tÀsmÀllisyyteen, niin kuitenkin mutkia on matkassa, jos tosiaan pyrkii matemaatikkona olemaan samassa linjassa fyysikoiden esitysten kanssa, joissa toisaalta on hyviÀ oivalluksia, mutta toisaalta joidenkin kÀsitteiden mÀÀrittely vaikuttaa hÀmÀrÀltÀ ja liian epÀmÀÀrÀiseltÀ.

TÀmÀ aihe on nyt sitten poikinut mulle sivuprojekteja, jotka sivuavat aihetta, ja sekin on syönyt aikaa ja vaivaa. Mutta on tosi mukavaa opiskella jotain uusia juttuja motivoituneena.
 
SI Resurrection!
Avatar
Lainaa
Re: Noetherin lause, symmetriat ja variaatiolaskentaa
MinÀkin lukenut aihetta vÀlillÀ, ja koettanut ymmÀrtÀÀ Noetherin toisen teoreeman, johon voidaan joskus palata. Pintapuolisesti luin myös englanninkielisen kÀÀnnöksen v. 1918 artikkelista, joka on tiivis, kuten nerokkaan matemaatikon teksti usein on. Kaikkea en vielÀ sisÀistÀnyt.

Muistan, ettÀ menneisyyden foorumilla laskin Noetherin varauksen 1-dimensioiselle kitkattomalle vÀrÀhtelijÀlle. Teen nyt saman uudestaan, jotta tulee kÀsiteltyÀ jokin helppo tapaus. VÀrÀhtelijÀn vaikutusfunktionaali voidaan kirjoittaa

\(\displaystyle S[q]=\int_{t_0}^{t_1} dt\ L(q,\dot q) = \int_{t_0}^{t_1} dt\ \left(\frac{1}{2} m\dot q^2-\frac{1}{2}kq^2\right)\)

missÀ \(q=q(t)\) on yleistetty koordinaattifunktio, ja \(\require{physics} \dot q = \dv{q}{t}\). Tuo \(S\) ei riipu eksplisiittisesti parametrista \(t\), mutta \(q(t)\) ja \(\dot q(t)\) ovat \(t\):n funktioita.
QS kirjoitti: ↑11.5.2025, 20:36
\(\delta q\) on infinitesimaali muunnos, joka kohdistuu mielivaltaiseen funktioon \(q\) siten, ettÀ \(S\) on invariantti. Symmetria voidaan kirjoittaa
$$S[q + \delta q] - S[q] = 0 \tag{1}$$
missÀ oleellista on se, ettÀ \(q\) on mielivaltainen, ja ei vÀlttÀmÀttÀ EL-yhtÀlön ratkaisu.
VÀrÀhtelijÀn \(S\):lle (siis ei ekstremaalille \(\hat q\)) en helposti löytÀnyt muunnosta \(\delta q\), jolla symmetria \((1)\) toteutuu. Rotaatio olisi sellainen, mutta tÀssÀ vain yksi koordinaattifunktio \(q\), joten rotaatioita ei ole. Helppo ja hiukan aivoton esimerkki saadaan, kun lisÀtÀÀn funktio \(q_2(t)\) siten, ettÀ

\(\displaystyle L(q_1,q_2,\dot q_1,\dot q_2) = \left(\frac{1}{2} m\dot q_1^2-\frac{1}{2}kq_1^2\right)\)

missÀ \(L\) on kuitenkin riippumaton \(q_2\):sta. Nyt kaikki mielivaltaiset (sileÀt?) funktiot \(f(q_2)\), ja muunnokset \(\delta q = f(q_2)\) toteuttavat symmetrian \((1)\). Toinen esimerkki olisi nopeudella \(\dot q(t)\) etenevÀ massakappale

\(\displaystyle S[q]=\int_{t_0}^{t_1} dt\ L(q,\dot q) = \int_{t_0}^{t_1} dt\ \left(\frac{1}{2} m\dot q^2\right)\)

jolle löytyy helposti symmetrian \((1)\) toteuttava muunnos \(\delta q\).

Muutan aiemman notaation siten, ettÀ symmetrian toteuttava (ei mielivaltainen) muunnos merkitÀÀn \(\overline{\delta q}\). Aiemmin mulla oli \(\hat{\delta q}\), mutta tuo vihjaa liikaa siihen, ettÀ kyseessÀ olisi \(\hat q\).
QS kirjoitti: ↑11.5.2025, 20:36
$$\begin{align}
\delta S[q,\overline{\delta q}] &= S[q + \overline{\delta q}] - S[q]\\ &= \int_{t_0}^{t_1} \text{d}t \dv{F}{t}\tag{2}
\end{align}$$
missÀ \(q\) on mielivaltainen, mutta \(\overline{\delta q}\) on tietty muunnos, joka tuottaa oikean puolen raunatermin.
Heilurin \(S\) voidaan muuntaa siten, ettÀ \(q \to q + \overline{\delta q} = q - \epsilon \dot q\), missÀ \(\epsilon\) on infinitesimaali reaaliluku ja muunnos on \(\overline{\delta q} = - \epsilon \dot q\). TÀssÀ nyt

\(\displaystyle \dv{t}(q-\epsilon\dot q)=\dot q - \epsilon \ddot q\)

Symmetria \((2)\) toteutuu muunnoksella \(\overline{\delta q}\), kun jÀtetÀÀn \(\epsilon^2\) -termit pois, sillÀ

\(\begin{align}
\delta S[q,\overline{\delta q}] &= S[q + \overline{\delta q}] - S[q] \\
&=\frac{1}{2} \int_{t_0}^{t_1}\text dt\left(m(\dot q - \epsilon \ddot q\\)^2-k(q-\epsilon\dot q)^2\right)-\frac{1}{2}\int_{t_0}^{t_1} \text dt\ \left(m\dot q^2-kq^2\right)\\
&=\int_{t_0}^{t_1}\text dt\ \frac{-\epsilon}{2}(m\dot q\ddot q-k\dot qq) \\
&=\int_{t_0}^{t_1}\text dt\ \dv{t}\left(\frac{1}{2}m\dot q^2-\frac{1}{2}kq^2\right)(-\epsilon)\\
&=\int_{t_0}^{t_1}\text dt \dv{F}{t}
\end{align}\)

ViimeisellÀ rivillÀ on lauseke

\(\displaystyle F = -\epsilon\left(\frac{1}{2}m\dot q^2-\frac{1}{2}kq^2\right)\)

missÀ \(q\) on siis mielivaltainen funktio \(q(t)\). Sitten seuraava vaihe:
QS kirjoitti: ↑11.5.2025, 20:36
Seuraavaksi rajoitutaan ekstremaaliin \(\hat q\), ja oletetaan \(\delta q\) mielivaltaiseksi. Variaatio on
$$\begin{align}
\delta S[\hat q, \delta q] &= S[\hat q + \delta q]-S[\hat q] \\
&=\int_{t_0}^{t_1}\text dt\dv{t}\left(\pdv{L}{\dot{\hat q}}\delta q\right)
\end{align}
\tag{3}$$
TÀssÀ siis \(\hat q\) on EL-yhtÀlön ratkaisu. Kuitenkin \(\delta q\) on mielivaltainen, toisin kuin yhtÀlössÀ \((2)\).
TÀmÀ \((3)\) ei ole symmetria, vaan ekstremaalin \(\hat q\) variaatio mielivaltaisella \(\delta q\). Kun \((2)\) ja \((3)\) yhdistetÀÀn sijoittamalla \(q = \hat q\) ja \(\delta q = \overline{\delta q}\), niin saadaan

\(\displaystyle \dv{t} \left(F-\pdv{L}{\dot{\hat q}}\overline{\delta q}\right)=0\)

Tuohon sijoitetaan symmetriamuunnos \(\overline{\delta q} = -\epsilon \dot{\hat q}\), ja derivaatta \(\pdv{L}{\dot{\hat q}} = m\dot{\hat q}\), sekÀ lasketaan Noetherin varaus

\(\begin{align}
Q&=F-\pdv{L}{\dot{\hat q}}\overline{\delta q}\\
&= -\epsilon\left(\frac{1}{2}m\dot{\hat q}^2-\frac{1}{2}k \hat q^2\right)-(m\dot{\hat q})(-\epsilon \dot{\hat q})\\
&= \epsilon\left(\frac{1}{2}m\dot{\hat q}^2+\frac{1}{2}k\hat q^2\right)
\end{align}\)

ViimeiseltÀ riviltÀ löytyy termi \(E = \left(\frac{1}{2}m\dot{\hat q}^2+\frac{1}{2}k\hat q^2\right)\), joka on energia.

TÀssÀ muodossa Noetherin ensimmÀisen lauseen soveltaminen on mieletÀni varsin eleganttia, sillÀ missÀÀn vaiheessa ei tehdÀ parametrin \(t\) muunnosta \(t \to t+\epsilon\), eikÀ myöskÀÀn integrointirajoja muuteta \(t_0 + \epsilon\) ja \(t_1+\epsilon\). Sen sijaan muunnokset ovat vaikutusfunktionaalin (tarkasteltavan systeemin) infinitesimaaleja muunnoksia \(S[q] \to S[q+\delta q]\).

Ja tuossa edellÀ nÀkyy melko selvÀsti se, ettÀ "vaikutusfunktionaalin \(S\) jatkuvaa infinitesimaalista symmetriaa \(\overline {\delta q}\)" vastaa "ekstremaalin \(\hat q\) sÀilyvÀ suure \(Q\)". EnsimmÀinen lainausmerkeissÀ on symmetria \((2)\) ja toinen on symmetria + variaatio, eli \((2)+(3)\).
Avatar
Lainaa
Re: Noetherin lause, symmetriat ja variaatiolaskentaa
Huomasin ohimennen, ettĂ€ tummassa teemassa jakoviivat katoavat 😯. Esimerkiksi \(\frac{1}{1}\) nĂ€kyy vain 1 ja sen alla 1, ilman viivaa.
Avatar
Lainaa
Re: Noetherin lause, symmetriat ja variaatiolaskentaa
QS kirjoitti: ↑19.5.2025, 18:56

.....

ViimeiseltÀ riviltÀ löytyy termi \(E = \left(\frac{1}{2}m\dot{\hat q}^2+\frac{1}{2}k\hat q^2\right)\), joka on energia.

TÀssÀ muodossa Noetherin ensimmÀisen lauseen soveltaminen on mieletÀni varsin eleganttia, sillÀ missÀÀn vaiheessa ei tehdÀ parametrin \(t\) muunnosta \(t \to t+\epsilon\), eikÀ myöskÀÀn integrointirajoja muuteta \(t_0 + \epsilon\) ja \(t_1+\epsilon\). Sen sijaan muunnokset ovat vaikutusfunktionaalin (tarkasteltavan systeemin) infinitesimaaleja muunnoksia \(S[q] \to S[q+\delta q]\).

Ja tuossa edellÀ nÀkyy melko selvÀsti se, ettÀ "vaikutusfunktionaalin \(S\) jatkuvaa infinitesimaalista symmetriaa \(\overline {\delta q}\)" vastaa "ekstremaalin \(\hat q\) sÀilyvÀ suure \(Q\)". EnsimmÀinen lainausmerkeissÀ on symmetria \((2)\) ja toinen on symmetria + variaatio, eli \((2)+(3)\).
Aina jÀÀ joku oleellinen asia sanomatta, kun pÀÀ ja nÀppÀimistö kulkee eri aika-avaruuden polkua.

Kohdassa "ekstremaalin \(\hat q\) sÀilyvÀ suure \(Q\)" on oleellista se, ettÀ tarkastellaan nimen omaan ekstremaalia eikÀ vain vaikutusfunktionaalia. Esimerkiksi vÀrÀhtelijÀn sÀilyvÀ suure E on seuraus siitÀ, ettÀ EL-yhtÀlö on \(m\ddot{\hat q}+ k \hat q = 0\). TÀmÀn seurauksena energian aikaderivaatta

\(\require{physics} \dv{E}{t} = m\dot{\hat q} \ddot{\hat q}+k\hat q \dot{\hat q} =\dot{\hat q}(m\ddot{\hat q}+k\hat q)=0\)

Noin, tuli tuokin tÀsmennettyÀ: Vaikutuksen \(S\) symmetriasta \(\overline {\delta q}\) seuraa ekstremaalin \(\hat q\) sÀilyvÀ suure \(Q\).
Vastaa Viestiin