Disputator kirjoitti: â11.5.2025, 15:03IltapĂ€ivÀÀ!TĂ€mĂ€ pitÀÀ suorastaan syvĂ€llisesti paikkansa. Tuo on oikeasti mielestĂ€ni todellinen ongelma tĂ€ssĂ€ aiheessa, kun nĂ€itĂ€ yrittÀÀ oikeasti ymmĂ€rtÀÀ. LĂ€hteissĂ€ on niin vaihtelevia esityksiĂ€ mÀÀritelmineen ja pÀÀttelyineen ja kaavat nĂ€yttĂ€vĂ€t samoilta olematta samoja jne.
Kun olen tutustunut Noetherin ensimmÀiseen lauseeseen (niitÀ on kaksi, se mitÀ yleensÀ kÀsitellÀÀn on se eka) niin myös teoreeman esittely ja johtaminen vaihtelevat lÀhteestÀ (kirjat tai netti) riippuen melkoisen paljon. Matemaattisesti suuntautuneet lÀhteet ovat mielestÀni jotenkin konservatiivisempia kuin fyysikoiden vastaavat ja tavallaan suosin niitÀ, mutta siitÀ sitten myöhemmin lisÀÀ.
Aihe on kuitenkin keskeinen fysiikassa, joten tÀhÀn kannattaa panostaa eli kirjoittelen lisÀÀ sitten myöhemmin.
Taivahan totta. Kirjoitan ensin perusasioita, jotta orientoidun notaatioon, ja tuleepa samalla kerrattua. StationÀÀrisen vaikutuksen periaate on lyhyesti \(\delta S = 0\), missÀ \(S \equiv \int_{t_0}^{t_1} dt\ L(q,\dot q)\). TÀmÀ voidaan kirjoittaa myös
\(\delta S[q, \delta q] = S[q + \delta q]-S[q] = 0\)
missÀ infinitesimaali variaatio \(\delta q\) katoaa pÀÀtepisteissÀ, toisin sanoen \(\delta q(t_0) = \delta q(t_1) = 0\). Variaatio voidaan nyt laskea
\(\require{physics} \begin{align}
\delta S[q, \delta q] &= S[q + \delta q]-S[q] \\
&=\int_{t_0}^{t_1}dt\ \left(\pdv{L}{q}\delta q + \pdv{L}{\dot q}\delta\dot q\right)\\
&=\int_{t_0}^{t_1}dt\ \left(\pdv{L}{q}\delta q\right)\ + \eval {\pdv{L}{\dot q}\delta q}_{t_0}^{t_1}-\int_{t_0}^{t_1}dt\ \left(\dv{t}\pdv{L}{\dot q}\delta q\right)\\
&=\int_{t_0}^{t_1}dt\left(\pdv{L}{q}-\dv{t}\pdv{L}{\dot q}\right)\delta q
\end{align}\)
missÀ \(\delta \dot q = \dv{t}(\delta q)\). Toiseksi viimeisen rivin keskimmÀinen termi katoaa, sillÀ \(\delta q\) katoaa pÀÀtepisteissÀ. ViimeisellÀ rivillÀ on Eulerin-Lagrangen yhtÀlö
\(\displaystyle \pdv{L}{q}-\dv{t}\pdv{L}{\dot q}=0\)
jonka ratkaisu on ekstremaali \(\hat q\). TÀmÀ ei kuitenkaan kerro mitÀÀn symmetrioista. Vaikutuksen \(S\) erÀs symmetria on \(S[q'] = S[q]\), missÀ \(q' = q + \delta q\). Tuo \(\delta q\) on infinitesimaali muunnos, joka kohdistuu mielivaltaiseen funktioon \(q\) siten, ettÀ \(S\) on invariantti. Symmetria voidaan kirjoittaa
$$S[q + \delta q] - S[q] = 0 \tag{1}$$
missÀ oleellista on se, ettÀ \(q\) on mielivaltainen, ja ei vÀlttÀmÀttÀ EL-yhtÀlön ratkaisu. YhtÀlö \((1)\) nÀyttÀÀ samalta kuin ekstremaalin \(\delta S = 0\), mutta tÀssÀ ei ratkaista ekstremaalia \(\hat q\), vaan haetaan symmetriamuunnosta \(\delta q\), joka pÀtee kaikille \(q\). YhtÀlön \((1)\) toteuttava symmetriamuunnos \(\delta q\) on yleisemmin \(S\):n, ja myös \(L(q,\dot q)\):n ominaisuus. Se ei ole vain ekstremaaliin \(\hat q\) ominaisuus.
Toinen, ja vÀhemmÀn tiukka \(S\):n variaatio voidaan kirjoittaa
$$\begin{align}
\delta S[q,\hat{\delta q}] &= S[q + \hat{\delta q}] - S[q]\\ &= \int_{t_0}^{t_1} \text{d}t \dv{F}{t}\tag{2}
\end{align}$$
missÀ \(q\) on mielivaltainen, mutta \(\hat{\delta q}\) on tietty muunnos, joka tuottaa oikean puolen raunatermin. Oikealla puolella on funktio F, joka on kÀytÀnnössÀ lauseke, joka voi sisÀltÀÀ funktiot \(q\) ja \(\dot q\), sekÀ myös vakioita. TÀmÀkin on \(S\):n yleinen ominaisuus, ei vain ekstremaalin \(\hat q\) ominaisuus. Tuo \(\hat{\delta q}\) riippuu siitÀ miten \(L(q,\dot q)\) ja sitÀ kautta \(S\) on kirjoitettu. Seuraavaksi rajoitutaan ekstremaaliin \(\hat q\), ja oletetaan \(\delta q\) mielivaltaiseksi. Variaatio on
$$\begin{align}
\delta S[\hat q, \delta q] &= S[\hat q + \delta q]-S[\hat q] \\
&=\int_{t_0}^{t_1}\text dt\dv{t}\left(\pdv{L}{\dot{\hat q}}\delta q\right)
\end{align}
\tag{3}$$
TÀssÀ siis \(\hat q\) on EL-yhtÀlön ratkaisu. Kuitenkin \(\delta q\) on mielivaltainen, toisin kuin yhtÀlössÀ \((2)\). Nyt voidaan yhdistÀÀ \((2)\) ja \((3)\) siten, ettÀ yhtÀlöön \((2)\) sijoitetaan \(q=\hat q\) ja yhtÀlöön \((3)\) sijoitetaan \(\delta q = \hat{\delta q}\). NÀin saadaan yhtÀlöpari
\(\begin{align}
S[\hat q + \hat{\delta q}] - S[\hat q]&=\int_{t_0}^{t_1} \text{d}t \dv{F}{t}\\
S[\hat q + \hat{\delta q}]-S[\hat q]&=\int_{t_0}^{t_1}\text dt\dv{t}\left(\pdv{L}{\dot{\hat q}}\hat{\delta q}\right)
\end{align}\)
Vasemmat puolet ovat samat, joten
\(\displaystyle \dv{t} \left(F-\pdv{L}{\dot{\hat q}}\hat{\delta q}\right)=0\)
missÀ \(\hat q\) on EL-yhtÀlön ratkaisu ja \(\hat{\delta q}\) on muunnos, joka on saatu yhtÀlöstÀ (2). Suluissa oleva termi
\(\displaystyle Q=F-\pdv{L}{\dot{\hat q}}\hat{\delta q}\)
on Noetherin varaus, jonka sÀilymislaki on \(\dv{t}Q=0\).
EttÀ nÀin. YleisellÀ tasolla ymmÀrrÀn mitÀ tÀssÀ tapahtuu, mutta kun mennÀÀn yksityiskohtiin, niin asia sumenee. Esimerkiksi funktion F löytÀminen ei kÀsittÀÀkseni ole suoraviivainen juttu. SitÀ ei voi ratkaista helposti, vaikka yhtÀlö \((2)\) on kirjoitettu. Tuossa yhtÀlössÀ \(\hat{\delta q}\) ja \(F\) ovat jollain tavalla toisistaan riippuvat, mutta miten. Hmm.
Toinen juttu on yhtÀlö (1). Jos kirjoitetaan Langrangen funktio \(L(q,\dot q)\), ja löydetÀÀn ekstremaali \(\hat q\), joka on fysikaalisesti ihan oikea, niin onko aina edes olemassa \(\delta q\), joka yhtÀlön (1) symmetrian toteuttaa. Kokeilin jotain ihan helppoa Lagrangea, mutta en löytÀnyt \((1)\):een ratkaisua.
Ja sitten Noetherin ensimmÀinen ja toinen lause. En tiedÀ olivatko tÀssÀ mukana vai eivÀt. Olen itsekin kuullut Noether ykkösestÀ ja kakkosesta, mutta en tarkaan tiedÀ miten ne lausutaan.
\(\delta S[q, \delta q] = S[q + \delta q]-S[q] = 0\)
missÀ infinitesimaali variaatio \(\delta q\) katoaa pÀÀtepisteissÀ, toisin sanoen \(\delta q(t_0) = \delta q(t_1) = 0\). Variaatio voidaan nyt laskea
\(\require{physics} \begin{align}
\delta S[q, \delta q] &= S[q + \delta q]-S[q] \\
&=\int_{t_0}^{t_1}dt\ \left(\pdv{L}{q}\delta q + \pdv{L}{\dot q}\delta\dot q\right)\\
&=\int_{t_0}^{t_1}dt\ \left(\pdv{L}{q}\delta q\right)\ + \eval {\pdv{L}{\dot q}\delta q}_{t_0}^{t_1}-\int_{t_0}^{t_1}dt\ \left(\dv{t}\pdv{L}{\dot q}\delta q\right)\\
&=\int_{t_0}^{t_1}dt\left(\pdv{L}{q}-\dv{t}\pdv{L}{\dot q}\right)\delta q
\end{align}\)
missÀ \(\delta \dot q = \dv{t}(\delta q)\). Toiseksi viimeisen rivin keskimmÀinen termi katoaa, sillÀ \(\delta q\) katoaa pÀÀtepisteissÀ. ViimeisellÀ rivillÀ on Eulerin-Lagrangen yhtÀlö
\(\displaystyle \pdv{L}{q}-\dv{t}\pdv{L}{\dot q}=0\)
jonka ratkaisu on ekstremaali \(\hat q\). TÀmÀ ei kuitenkaan kerro mitÀÀn symmetrioista. Vaikutuksen \(S\) erÀs symmetria on \(S[q'] = S[q]\), missÀ \(q' = q + \delta q\). Tuo \(\delta q\) on infinitesimaali muunnos, joka kohdistuu mielivaltaiseen funktioon \(q\) siten, ettÀ \(S\) on invariantti. Symmetria voidaan kirjoittaa
$$S[q + \delta q] - S[q] = 0 \tag{1}$$
missÀ oleellista on se, ettÀ \(q\) on mielivaltainen, ja ei vÀlttÀmÀttÀ EL-yhtÀlön ratkaisu. YhtÀlö \((1)\) nÀyttÀÀ samalta kuin ekstremaalin \(\delta S = 0\), mutta tÀssÀ ei ratkaista ekstremaalia \(\hat q\), vaan haetaan symmetriamuunnosta \(\delta q\), joka pÀtee kaikille \(q\). YhtÀlön \((1)\) toteuttava symmetriamuunnos \(\delta q\) on yleisemmin \(S\):n, ja myös \(L(q,\dot q)\):n ominaisuus. Se ei ole vain ekstremaaliin \(\hat q\) ominaisuus.
Toinen, ja vÀhemmÀn tiukka \(S\):n variaatio voidaan kirjoittaa
$$\begin{align}
\delta S[q,\hat{\delta q}] &= S[q + \hat{\delta q}] - S[q]\\ &= \int_{t_0}^{t_1} \text{d}t \dv{F}{t}\tag{2}
\end{align}$$
missÀ \(q\) on mielivaltainen, mutta \(\hat{\delta q}\) on tietty muunnos, joka tuottaa oikean puolen raunatermin. Oikealla puolella on funktio F, joka on kÀytÀnnössÀ lauseke, joka voi sisÀltÀÀ funktiot \(q\) ja \(\dot q\), sekÀ myös vakioita. TÀmÀkin on \(S\):n yleinen ominaisuus, ei vain ekstremaalin \(\hat q\) ominaisuus. Tuo \(\hat{\delta q}\) riippuu siitÀ miten \(L(q,\dot q)\) ja sitÀ kautta \(S\) on kirjoitettu. Seuraavaksi rajoitutaan ekstremaaliin \(\hat q\), ja oletetaan \(\delta q\) mielivaltaiseksi. Variaatio on
$$\begin{align}
\delta S[\hat q, \delta q] &= S[\hat q + \delta q]-S[\hat q] \\
&=\int_{t_0}^{t_1}\text dt\dv{t}\left(\pdv{L}{\dot{\hat q}}\delta q\right)
\end{align}
\tag{3}$$
TÀssÀ siis \(\hat q\) on EL-yhtÀlön ratkaisu. Kuitenkin \(\delta q\) on mielivaltainen, toisin kuin yhtÀlössÀ \((2)\). Nyt voidaan yhdistÀÀ \((2)\) ja \((3)\) siten, ettÀ yhtÀlöön \((2)\) sijoitetaan \(q=\hat q\) ja yhtÀlöön \((3)\) sijoitetaan \(\delta q = \hat{\delta q}\). NÀin saadaan yhtÀlöpari
\(\begin{align}
S[\hat q + \hat{\delta q}] - S[\hat q]&=\int_{t_0}^{t_1} \text{d}t \dv{F}{t}\\
S[\hat q + \hat{\delta q}]-S[\hat q]&=\int_{t_0}^{t_1}\text dt\dv{t}\left(\pdv{L}{\dot{\hat q}}\hat{\delta q}\right)
\end{align}\)
Vasemmat puolet ovat samat, joten
\(\displaystyle \dv{t} \left(F-\pdv{L}{\dot{\hat q}}\hat{\delta q}\right)=0\)
missÀ \(\hat q\) on EL-yhtÀlön ratkaisu ja \(\hat{\delta q}\) on muunnos, joka on saatu yhtÀlöstÀ (2). Suluissa oleva termi
\(\displaystyle Q=F-\pdv{L}{\dot{\hat q}}\hat{\delta q}\)
on Noetherin varaus, jonka sÀilymislaki on \(\dv{t}Q=0\).
EttÀ nÀin. YleisellÀ tasolla ymmÀrrÀn mitÀ tÀssÀ tapahtuu, mutta kun mennÀÀn yksityiskohtiin, niin asia sumenee. Esimerkiksi funktion F löytÀminen ei kÀsittÀÀkseni ole suoraviivainen juttu. SitÀ ei voi ratkaista helposti, vaikka yhtÀlö \((2)\) on kirjoitettu. Tuossa yhtÀlössÀ \(\hat{\delta q}\) ja \(F\) ovat jollain tavalla toisistaan riippuvat, mutta miten. Hmm.
Toinen juttu on yhtÀlö (1). Jos kirjoitetaan Langrangen funktio \(L(q,\dot q)\), ja löydetÀÀn ekstremaali \(\hat q\), joka on fysikaalisesti ihan oikea, niin onko aina edes olemassa \(\delta q\), joka yhtÀlön (1) symmetrian toteuttaa. Kokeilin jotain ihan helppoa Lagrangea, mutta en löytÀnyt \((1)\):een ratkaisua.
Ja sitten Noetherin ensimmÀinen ja toinen lause. En tiedÀ olivatko tÀssÀ mukana vai eivÀt. Olen itsekin kuullut Noether ykkösestÀ ja kakkosesta, mutta en tarkaan tiedÀ miten ne lausutaan.