Epigeneettinen informaatio

[pähkäilijä]

Jos väität epigeneettisen “ohjelmoinnin” olevan lajien monimuotoisuuden ja ominaisuuksien varsinainen syy, sinun olisi hyvä vastata näihin tiivistettyihin kysymyksiin:

1. Mikä tarkalleen erottaa “epigeneettisen informaation” biokemiallisista säätelytiloista?
2. Mikä mekanismi mahdollistaisi pysyvän epigeneettisen periytymisen ihmisellä?
3. Miten selität polygeenisten ominaisuuksien (kuten ihonväri, hermoston rakenne) väitetyn epigeneettisen perustan?
4. Mihin tutkimukseen perustuu väite genomin rappeutumisesta?
5. Mikä on “suunnittelun” todistettava mekanismi solutasolla?

Lyhyesti: epigenetiikka selittää säätelyä, ei luomismallia eikä evoluution korvautumista.

Valitettavasti en ole sisällä biologiassa mutta jotain yritän kommentoida.

1. Miksi pitäisi erottaa kokonaisuutena toimivaa systeemiä? Kun Jumala loi ihmisen, Hän ei tehnyt turhan raskaaksi koneistoa vaan ylivertaisella ymmärryksellä rakensi ihmisen. Siksi eri tehtävät eivät välttämättä seuraa jotain organisaatiohierarkiaa. Joten erilaiset kyvyt voi toimia kuin suurkaupungin elämän syke, mitä erilaisimmilla tavoilla. Kuitenkin on iso ero kaksoiskierteellä ja e-gen puolella. Eikö kaksoiskierre ole lukossa oleva tiedosto? Koska sen on tärkeää säilyttää itsensä samanlaisena, se ei saa liikkua ja tehdä asioita. Siksi vastuu liikkumisesta siirtyy e-gen puolelle. Myös biokemiallinen säätely juontaa informaatiosta joka on luotu. Näin biokemiallinen säätely on osa älyllistä (informaatio) jatkumoa jossa Luoja hyödyntää kemian lakeja.

2. En tiedä mikä mahdollistaisi pysyvän e-gen periytymisen mutta kun katsoo koirarotuja, kyllä ne tekee saman näköisiä pentuja kuin itse ovat.

3. Ensimmäinen ihminen oli omansa näköinen mutta nyt planeetalla on hyvin eri näköisiä ihmisiä. Tämän täytyy perustua e-gen muunteluun. Tai sitten on jokin toinen tapa muuntua mutta evoluutio tuskin selittää erilaisuutta.

4. No se on nähtävissä myös lajien sukupuutoissa. Elämän rikkaus ehtyy jatkuvasti. Myös perinnölliset riesat lisääntyy, hoitojärjestelmä on ylikuormitettu, päivystyksiä joudutaan sulkemaan jne. Mutta erityisesti John Sanford on selittänyt kuinka informaatiota rikkoutuu mikä on helposti ymmärrettävää, kun arpakuutiota heittää, on mahdollista saada vain yksi oikea lukema, 5 on väärää.

5. Suunnittelun todistettava mekanismi on se että solu ylipäänsä toimii. Mutta en ymmärrä solua sen paremmin, lainaan Reinikaisen uusinta blogia Luominen sivuilla:

Jumalan olemassaolo on ilmeistä!
Raamatussa ei perusteettomasti väitetä, että Jumalan olemassaolo on ilmeistä. Jo muutama murskaava esimerkki lukemattomien joukosta riittää. Elämä on täysin mahdotonta ilman seuraavia seikkoja:

1. Solun sisäisen miljöön jatkuva ylläpito tarkasti, määritetyissä rajoissa, jotka poikkeavat radikaalisti ympäristöstä.

2. Solun sisältöä suojelevan, toimivan solukalvon jatkuva ylläpito.

3. Solun ulkopuolisen ja sen sisäisen molekyylipitoisuuksien eron jatkuva, tarkka ylläpitäminen.

4. Solun tarvitseman hapen ja glukoosin, jatkuvasti tasainen saanti oikeisiin osoitteisiin.

5. Solun ja sen ulkopuolen vesipitoisuuden äärimmäisen tarkka säätely.

6. Elimistön kaikkien elektrolyyttien pitoisuuksien säätely, jotta elimet voivat toimia optimaalisesti.

7. Myrkyllisten CO2, rauta jne. pitoisuuksien kontrollointi ja estäminen.

8. Elimistön ydinlämpötilan säätely.

9. Riittävien kaasujenvaihtopintojen ylläpito.

10. Istukan muodostuminen raskauden aikana.

11. Keuhkojen kaasujenvaihdon ohitus raskauden aikana.

12. Raskaudenaikaisen anatomian ja fysiologian uudelleenjärjestely syntymähetkellä.

[Naturalisti]

Jos väität epigeneettisen “ohjelmoinnin” olevan lajien monimuotoisuuden ja ominaisuuksien varsinainen syy, sinun olisi hyvä vastata näihin tiivistettyihin kysymyksiin:

1. Mikä tarkalleen erottaa “epigeneettisen informaation” biokemiallisista säätelytiloista?
2. Mikä mekanismi mahdollistaisi pysyvän epigeneettisen periytymisen ihmisellä?
3. Miten selität polygeenisten ominaisuuksien (kuten ihonväri, hermoston rakenne) väitetyn epigeneettisen perustan?
4. Mihin tutkimukseen perustuu väite genomin rappeutumisesta?
5. Mikä on “suunnittelun” todistettava mekanismi solutasolla?

Lyhyesti: epigenetiikka selittää säätelyä, ei luomismallia eikä evoluution korvautumista.

Valitettavasti en ole sisällä biologiassa mutta jotain yritän kommentoida.

1. Miksi pitäisi erottaa kokonaisuutena toimivaa systeemiä? Kun Jumala loi ihmisen, Hän ei tehnyt turhan raskaaksi koneistoa vaan ylivertaisella ymmärryksellä rakensi ihmisen. Siksi eri tehtävät eivät välttämättä seuraa jotain organisaatiohierarkiaa. Joten erilaiset kyvyt voi toimia kuin suurkaupungin elämän syke, mitä erilaisimmilla tavoilla. Kuitenkin on iso ero kaksoiskierteellä ja e-gen puolella. Eikö kaksoiskierre ole lukossa oleva tiedosto? Koska sen on tärkeää säilyttää itsensä samanlaisena, se ei saa liikkua ja tehdä asioita. Siksi vastuu liikkumisesta siirtyy e-gen puolelle. Myös biokemiallinen säätely juontaa informaatiosta joka on luotu. Näin biokemiallinen säätely on osa älyllistä (informaatio) jatkumoa jossa Luoja hyödyntää kemian lakeja.

2. En tiedä mikä mahdollistaisi pysyvän e-gen periytymisen mutta kun katsoo koirarotuja, kyllä ne tekee saman näköisiä pentuja kuin itse ovat.

3. Ensimmäinen ihminen oli omansa näköinen mutta nyt planeetalla on hyvin eri näköisiä ihmisiä. Tämän täytyy perustua e-gen muunteluun. Tai sitten on jokin toinen tapa muuntua mutta evoluutio tuskin selittää erilaisuutta.

4. No se on nähtävissä myös lajien sukupuutoissa. Elämän rikkaus ehtyy jatkuvasti. Myös perinnölliset riesat lisääntyy, hoitojärjestelmä on ylikuormitettu, päivystyksiä joudutaan sulkemaan jne. Mutta erityisesti John Sanford on selittänyt kuinka informaatiota rikkoutuu mikä on helposti ymmärrettävää, kun arpakuutiota heittää, on mahdollista saada vain yksi oikea lukema, 5 on väärää.

5. Suunnittelun todistettava mekanismi on se että solu ylipäänsä toimii. Mutta en ymmärrä solua sen paremmin, lainaan Reinikaisen uusinta blogia Luominen sivuilla:

Jumalan olemassaolo on ilmeistä!
Raamatussa ei perusteettomasti väitetä, että Jumalan olemassaolo on ilmeistä. Jo muutama murskaava esimerkki lukemattomien joukosta riittää. Elämä on täysin mahdotonta ilman seuraavia seikkoja:

1. Solun sisäisen miljöön jatkuva ylläpito tarkasti, määritetyissä rajoissa, jotka poikkeavat radikaalisti ympäristöstä.

2. Solun sisältöä suojelevan, toimivan solukalvon jatkuva ylläpito.

3. Solun ulkopuolisen ja sen sisäisen molekyylipitoisuuksien eron jatkuva, tarkka ylläpitäminen.

4. Solun tarvitseman hapen ja glukoosin, jatkuvasti tasainen saanti oikeisiin osoitteisiin.

5. Solun ja sen ulkopuolen vesipitoisuuden äärimmäisen tarkka säätely.

6. Elimistön kaikkien elektrolyyttien pitoisuuksien säätely, jotta elimet voivat toimia optimaalisesti.

7. Myrkyllisten CO2, rauta jne. pitoisuuksien kontrollointi ja estäminen.

8. Elimistön ydinlämpötilan säätely.

9. Riittävien kaasujenvaihtopintojen ylläpito.

10. Istukan muodostuminen raskauden aikana.

11. Keuhkojen kaasujenvaihdon ohitus raskauden aikana.

12. Raskaudenaikaisen anatomian ja fysiologian uudelleenjärjestely syntymähetkellä.

Pähkäilijä, jätän kaikki teologiset ja yliluonnolliset perustelut sivuun, koska ne eivät kuulu biologiseen keskusteluun. Vastaan vain niihin osiin, joita voidaan arvioida empiirisesti.

1. Kaksoiskierre “lukossa”, epigeneettinen puoli “operatiivinen”
DNA ja epigeneettiset merkit ovat molemmat biokemiallisia rakenteita. Epigeneettiset muutokset eivät muodosta erillistä tietotasona toimivaa järjestelmää, vaan ne ovat osa solun normaalia säätelyä. Ei ole näyttöä siitä, että epigenetiikka kantaisi jotain “älyllistä” tai geneettisestä tasosta erillistä informaatiota.

2. Pysyvä periytyminen ja koirarodut
Koirarotujen periytyminen selittyy geneettisillä eroilla, ei pysyvillä epigeneettisillä merkeillä. Epigeneettiset muutokset nollautuvat pitkälti sukusoluissa, ja pysyvä periytyminen nisäkkäillä on harvinaista.

3. Ihmisten erilaisuus
Ihmisten väliset erot, kuten ihonväri ja kasvonpiirteet, ovat polygeenisiä ja periytyvät DNA:n kautta. Epigenetiikka ei voi selittää pysyviä, populaatiotason fenotyyppejä, koska sen vaikutukset ovat lyhytaikaisia.

4. Lajien sukupuutot ja terveysongelmat
Sukupuutot johtuvat ympäristöpaineista, elinympäristöjen häviämisestä, ilmastonmuutoksesta ja muista ekologisista tekijöistä, ei “genomin rappeutumisesta”. Ihmisen sairauskuormitus ei myöskään ole todiste geneettisestä tuhoutumisesta vaan lisääntyneestä diagnostiikasta ja eliniän pidentymisestä.

5. “Informaation rikkoutuminen”
Haitallisia mutaatioita syntyy, mutta luonnonvalinta, rekombinaatio ja populaatiodynamiikka pitävät mutaatiokuorman kurissa. Väitteille väistämättömästä genomin rappeutumisesta ei ole tieteellistä tukea.

---

Jos keskustelua halutaan jatkaa biologian tasolla, näihin kysymyksiin olisi tärkeää antaa tutkimukseen perustuvat vastaukset:

1. Mikä olisi mekanismi, joka loisi epigeneettiselle säätelylle erillisen “informaatiotason”?
2. Mikä todistusaineisto osoittaisi pysyvän epigeneettisen periytymisen ihmisellä?
3. Missä tutkimuksissa epigenetiikan on osoitettu muokkaavan pysyvästi polygeenisiä ominaisuuksia?
4. Mihin empiirisiin tuloksiin perustuu väite genomin väistämättömästä rappeutumisesta?

Lyhyesti: epigenetiikka on säätelyjärjestelmä, ei vaihtoehtoinen geneettinen informaatio eikä selitys lajien syntyyn.

[pähkäilijä]

1. Mikä olisi mekanismi, joka loisi epigeneettiselle säätelylle erillisen “informaatiotason”?
2. Mikä todistusaineisto osoittaisi pysyvän epigeneettisen periytymisen ihmisellä?
3. Missä tutkimuksissa epigenetiikan on osoitettu muokkaavan pysyvästi polygeenisiä ominaisuuksia?
4. Mihin empiirisiin tuloksiin perustuu väite genomin väistämättömästä rappeutumisesta?

Lyhyesti: epigenetiikka on säätelyjärjestelmä, ei vaihtoehtoinen geneettinen informaatio eikä selitys lajien syntyyn.

1. Mikä olisi mekanismi? Tarkoitatko että solusta pitäisi löytyä "tietokone" mutta sitä ei vielä ole paikallistettu? No ainakin kaksoiskierre voidaan sulkea pois koska se on passiivinen. Näin jäljelle jää geenien päällä (epigeneettinen) oleva puoli. Jos nyt verrataan auton moottoriin, siinähän on useita antureita (lämpö, ö-paine, tankin määrä, ilmamäärä jne.) mutta ihminen on lukija. Solusta puuttuu lukija, sen on korvannut hienostunut molekyylien älykäs koneisto joka toimittaa tehtävänsä. Ajattelen että tämä elämää ylläpitävä koneisto on laaja verkosto jolloin sen sijoittaminen vaikka yhteen soluelimeen ei millään onnistu. Näin informaatio on levinneenä koko ruumiiseen mutta ensisijaisesti solun sisäpuolelle. Eli säätöjärjestelmä on hajautettu. Tämä voi kuulostaa oudolta mutta ihmisen koneistoa ei voi verrata mihinkään läppäreihin tai muihin älylaitteisiin koska sen toiminta on täysin autonomista ja tahdosta riippumatonta. Eli en osaa sijoittaa solun älyä tiettyyn paikkaan, jo senkin puolesta ettei ole tietoa kuinka Jumala on rakentanut systeemit. Mutta e-gen puolta tutkitaan nykyään ja tiede voi päästä sisälle saloihin.

2. Ehkä todistusaineisto on vasta kertymässä ja päästään sisälle moniin asioihin. Työtä on luvassa jos kaksoiskierteen muistissa on 3 miljardia merkkiä. Jo pelkästään tämä luku saa ihmettelemään kuinka e-gen tietää hakea tietoa 3 miljardin ketjun oikeista lenkeistä, tämä jos mikä vaatii informaatiota. Uskon että todistusaineistoa kertyy jatkuvasti.

3. Jos jääkarhu on e-gen kautta erkautunut tavallisesta karhusta, siinä on yksi todiste. Mutta en osaa tähän mitään tutkimusta antaa.

4. Jos kerran ihmisen koko genomi on kartoitettu, siitä näkee heti kuinka rappeutuminen on tuhonnut genomia. Vai onko kartoitus vain joku keskiarvo josta ei pysty erottelemaan mutaatioita?

[Naturalisti]

1. Mikä olisi mekanismi? Tarkoitatko että solusta pitäisi löytyä "tietokone" mutta sitä ei vielä ole paikallistettu? No ainakin kaksoiskierre voidaan sulkea pois koska se on passiivinen. Näin jäljelle jää geenien päällä (epigeneettinen) oleva puoli. Jos nyt verrataan auton moottoriin, siinähän on useita antureita (lämpö, ö-paine, tankin määrä, ilmamäärä jne.) mutta ihminen on lukija. Solusta puuttuu lukija, sen on korvannut hienostunut molekyylien älykäs koneisto joka toimittaa tehtävänsä. Ajattelen että tämä elämää ylläpitävä koneisto on laaja verkosto jolloin sen sijoittaminen vaikka yhteen soluelimeen ei millään onnistu. Näin informaatio on levinneenä koko ruumiiseen mutta ensisijaisesti solun sisäpuolelle. Eli säätöjärjestelmä on hajautettu. Tämä voi kuulostaa oudolta mutta ihmisen koneistoa ei voi verrata mihinkään läppäreihin tai muihin älylaitteisiin koska sen toiminta on täysin autonomista ja tahdosta riippumatonta. Eli en osaa sijoittaa solun älyä tiettyyn paikkaan, jo senkin puolesta ettei ole tietoa kuinka Jumala on rakentanut systeemit. Mutta e-gen puolta tutkitaan nykyään ja tiede voi päästä sisälle saloihin.

2. Ehkä todistusaineisto on vasta kertymässä ja päästään sisälle moniin asioihin. Työtä on luvassa jos kaksoiskierteen muistissa on 3 miljardia merkkiä. Jo pelkästään tämä luku saa ihmettelemään kuinka e-gen tietää hakea tietoa 3 miljardin ketjun oikeista lenkeistä, tämä jos mikä vaatii informaatiota. Uskon että todistusaineistoa kertyy jatkuvasti.

3. Jos jääkarhu on e-gen kautta erkautunut tavallisesta karhusta, siinä on yksi todiste. Mutta en osaa tähän mitään tutkimusta antaa.

4. Jos kerran ihmisen koko genomi on kartoitettu, siitä näkee heti kuinka rappeutuminen on tuhonnut genomia. Vai onko kartoitus vain joku keskiarvo josta ei pysty erottelemaan mutaatioita?

Keskustelussa esität väitteen, että ”epigeneettinen informaatio” muodostaa geneettisestä tasosta erillisen, oman periytyvän informaatiotason, jolla olisi laajempi rooli organismin kehityksessä ja mahdollisesti jopa evoluutiossa.


1. Mikä mekanismi ...

Tämä on aidosti kiinnostava väite, sillä se kutsuu pohtimaan, millä perusteella jokin biologinen prosessi on ”informaatiota”, ja miten tällainen informaatio muuntuu ja siirtyy – ei vain soluissa, vaan myös hermostollisella ja memeettisellä tasolla.

Nykybiologian valossa epigeneettisiä merkkejä voi kyllä kutsua informaatioksi siinä mielessä, että ne ohjaavat geenien luentaa. Mutta niiden informaatioarvo on:

* funktionaalista ja lyhytkestoista, ei vakaasti periytyvää
* geenien säätelyä, ei geneettisestä riippumaton taso
* energeettisissä molekyyliprosesseissa ilmentyvää, ei symbolista

Juuri tämä tekee kohdasta 1 keskustelun kannalta hedelmällisen: se pakottaa pohtimaan, missä kulkee raja aineellis-energeettisen informaation (solutaso) ja memeettis-symbolisen informaation (aivotaso) välillä ja milloin prosessi muuttuu toiseksi.


Muut kohdat tiiviisti

2. Ehkä…
Tähän liittyvät väitteet pitkäkestoisesta epigeneettisestä periytymisestä eivät tällä hetkellä näytä tieteellisesti lupaavilta: näyttö ihmisillä on heikkoa ja useimmat merkit nollautuvat sukusoluissa.

3. Jos…
Epigenetiikan ”evolutiivinen rooli” ei toistaiseksi tarjoa tieteellisesti kiinnostavaa vaihtoehtoista mekanismia geneettiselle evoluutiolle.

4. Jos…
Väitteet epigeneettisestä informaatiotasosta geneettisen rinnalla eivät näytä saavan tukea nykybiologian peruskäsitteistöstä tai mekanistisista malleista.


Jatkokysymys keskustelun avaamiseksi

Jos epigeneettisiä merkkejä kutsutaan ”informaatioksi”, millä perusteella se on informaatiota eri mielessä kuin se, mitä hermosto ja memetiikka tuottavat?

Toisin sanoen:
Mikä erottaa energiaprosesseissa ilmenevän funktionaalisen informaation siitä, että hermosto kykenee luomaan symbolista, jaettavaa ja muuntuvaa memeettistä informaatiota?

Tämä voisi olla keskustelun mielenkiintoisin jatkopiste.

[pähkäilijä]

Jatkokysymys keskustelun avaamiseksi

Jos epigeneettisiä merkkejä kutsutaan ”informaatioksi”, millä perusteella se on informaatiota eri mielessä kuin se, mitä hermosto ja memetiikka tuottavat?

Toisin sanoen:
Mikä erottaa energiaprosesseissa ilmenevän funktionaalisen informaation siitä, että hermosto kykenee luomaan symbolista, jaettavaa ja muuntuvaa memeettistä informaatiota?

Tämä voisi olla keskustelun mielenkiintoisin jatkopiste.

Tarvitaan valtavasti informaatiota jotta e-gen puoli pystyy täyttämään kaikki tehtävät. Kaksoiskierre kun on sidoksilla kiinni niin se ei voi liikkua, siispä jonkun muun on liikuttava. Tämä liikkuminen ja toiminta perustuu siihen että seuraava tapahtuma toteutuu oikein. Kun taksi menee suurkaupungissa johonkin osoitteeseen, tarvitaan paljon tietoa mikä saa operaation onnistumaan. Samoin solussa tapahtuvat toiminnot perustuvat tietoon jotta solu voisi toimia. Itse ajattelen että koko toiminta vaatii kaksoiskierteen ulkopuolista tietoa, DNA on tietolähde josta saadaan oikeita ohjeita. Ehkä voi jaotella: DNA = tietolähde ja e-gen soveltaa lähteen tietoa . Myös voisi rinnastaa lompakkoon, DNA = pankki ja e-gen = lompakko. Tärkeää on se että jo syntymässä ihminen sisältää paljon e-gen informaatiota jotta solut voisi toimia normaalisti.

Hermoston informaatio taas on nopeampaa ja siihen perustuu tietoisuuden (hengen) toiminta. Mutta myös autonominen hermosto ohjaa monia asioita mutta se ei saa ruumiinrakennetta muuttumaan niinkuin e-gen saa luolakalan silmät rakennettua kun sen ympäristöön tulee valoa.
Memeettinen informaatio taas perustuu oppimiseen, se on ihmisen oma valinta.

[Naturalisti]

Jatkokysymys keskustelun avaamiseksi

Jos epigeneettisiä merkkejä kutsutaan ”informaatioksi”, millä perusteella se on informaatiota eri mielessä kuin se, mitä hermosto ja memetiikka tuottavat?

Toisin sanoen:
Mikä erottaa energiaprosesseissa ilmenevän funktionaalisen informaation siitä, että hermosto kykenee luomaan symbolista, jaettavaa ja muuntuvaa memeettistä informaatiota?

Tämä voisi olla keskustelun mielenkiintoisin jatkopiste.

Tarvitaan valtavasti informaatiota jotta e-gen puoli pystyy täyttämään kaikki tehtävät. Kaksoiskierre kun on sidoksilla kiinni niin se ei voi liikkua, siispä jonkun muun on liikuttava. Tämä liikkuminen ja toiminta perustuu siihen että seuraava tapahtuma toteutuu oikein. Kun taksi menee suurkaupungissa johonkin osoitteeseen, tarvitaan paljon tietoa mikä saa operaation onnistumaan. Samoin solussa tapahtuvat toiminnot perustuvat tietoon jotta solu voisi toimia. Itse ajattelen että koko toiminta vaatii kaksoiskierteen ulkopuolista tietoa, DNA on tietolähde josta saadaan oikeita ohjeita. Ehkä voi jaotella: DNA = tietolähde ja e-gen soveltaa lähteen tietoa . Myös voisi rinnastaa lompakkoon, DNA = pankki ja e-gen = lompakko. Tärkeää on se että jo syntymässä ihminen sisältää paljon e-gen informaatiota jotta solut voisi toimia normaalisti.

Hermoston informaatio taas on nopeampaa ja siihen perustuu tietoisuuden (hengen) toiminta. Mutta myös autonominen hermosto ohjaa monia asioita mutta se ei saa ruumiinrakennetta muuttumaan niinkuin e-gen saa luolakalan silmät rakennettua kun sen ympäristöön tulee valoa.
Memeettinen informaatio taas perustuu oppimiseen, se on ihmisen oma valinta.

On aivan relevanttia puhua useista rinnakkaisista “informaatiotasoista”, kunhan niitä ei nähdä erillisinä maailmoina vaan toisiinsa kytkeytyvinä biologisina prosesseina.

1. Geneettinen, epigeneettinen ja memeettinen informaatio – yhteinen kehys

Geneettinen informaatio

DNA määrittää solujen rakenteet, proteiinit ja hermoston kehityksen perusarkkitehtuurin. Se sisältää ne biologiset mekanismit, joiden varaan kaikki muu rakentuu.

Epigeneettinen informaatio

Epigeneettiset mekanismit (metylaatio, histonimuutokset, kromatiinirakenne) säätelevät sitä, mitkä geneettiset ohjelmat kussakin solutyypissä ovat käytettävissä ja miten ne reagoivat ympäristön signaaleihin.

Ne voivat:

* kytkeä geeniohjelmia päälle tai pois
* muuttaa solun toimintaa olosuhteiden mukaan
* välittää lyhytikäisiä ympäristöreaktioita solusukupolvelta toiselle

Mutta tieteellisesti katsottuna ne eivät muodosta erillistä, geneettisestä riippumatonta “informaatiotasoa”. Ne ovat osa samaa biologista järjestelmää, jonka perusta on DNA:n koodissa.

Hermoston ja memeettisen tason suhde

Hermostollinen informaatio ja memeettinen informaatio eivät ole eri kategorioita, vaan samaa aivofysiologiaa eri kehitystasolla:

* Aivorunko, väliaivot ja limbinen järjestelmä ovat suurelta osin geneettisesti määräytyneitä. Ne säätelevät perusvireyttä, tunteita ja autonomisia toimintoja.
* Isoaivokuoren uudemmat alueet, erityisesti etuotsalohko, kehittyvät geneettisesti vain rakenteidensa ja alkuasetustensa osalta.

Lopullinen toiminta — kieli, laskukyky, abstrakti päättely, moraali, symboliset järjestelmät — rakentuu memeettisestä informaatiosta, joka välittyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja kulttuurissa.

Siksi etuotsalohko saavuttaa täyden toimintakypsyyden vasta noin 25 vuoden iässä: geneettinen perusta ja kulttuurinen sisältö integroituvat hitaasti toisiinsa.

2. Yhteenveto

Näin kokonaisuus hahmottuu kolmitasoiseksi, mutta yhtenäiseksi:

* Geneettinen järjestelmä rakentaa biologisen pohjan.
* Epigeneettinen järjestelmä säätää tuota pohjaa elämän ylläpitämiseksi ja olosuhteisiin sopeutumiseksi.
* Hermosto käsittelee informaatiota ja
* memeettinen järjestelmä täyttää hermoston korkeimmat alueet sisällöllä, joka ei periydy biologisesti vaan kulttuurisesti.

Kyse ei siis ole kilpailevista “informaatiolajeista”, vaan jatkumosta: biokemiallisista signaaleista hermoston toimintaan ja edelleen yhteisöllisesti rakentuvaan memeettiseen tasoon.

[pähkäilijä]

2. Yhteenveto

Näin kokonaisuus hahmottuu kolmitasoiseksi, mutta yhtenäiseksi:

* Geneettinen järjestelmä rakentaa biologisen pohjan.
* Epigeneettinen järjestelmä säätää tuota pohjaa elämän ylläpitämiseksi ja olosuhteisiin sopeutumiseksi.
* Hermosto käsittelee informaatiota ja
* memeettinen järjestelmä täyttää hermoston korkeimmat alueet sisällöllä, joka ei periydy biologisesti vaan kulttuurisesti.

Kyse ei siis ole kilpailevista “informaatiolajeista”, vaan jatkumosta: biokemiallisista signaaleista hermoston toimintaan ja edelleen yhteisöllisesti rakentuvaan memeettiseen tasoon.

Näin ajattelen kanssa, solu on ihmeellinen paketti jota ei vielä ymmärretä. Pari päivää sitten googlasin Helsingin yliopiston jutun 2020-luvulta (hukkasin sen) jossa sanottiin jotenkin että solun tutkimus on alussa. Sillä viitattiin ilmeisesti sen toimintaan. Encode kaksoiskierteen kartoitus oli iso asia ja se saatiin valmiiksi joten tämä juttu ei liittynyt DNA:han vaan toimintapuoleen, kuinka kokonaisuus toimii.

[Naturalisti]

2. Yhteenveto

Näin kokonaisuus hahmottuu kolmitasoiseksi, mutta yhtenäiseksi:

* Geneettinen järjestelmä rakentaa biologisen pohjan.
* Epigeneettinen järjestelmä säätää tuota pohjaa elämän ylläpitämiseksi ja olosuhteisiin sopeutumiseksi.
* Hermosto käsittelee informaatiota ja
* memeettinen järjestelmä täyttää hermoston korkeimmat alueet sisällöllä, joka ei periydy biologisesti vaan kulttuurisesti.

Kyse ei siis ole kilpailevista “informaatiolajeista”, vaan jatkumosta: biokemiallisista signaaleista hermoston toimintaan ja edelleen yhteisöllisesti rakentuvaan memeettiseen tasoon.

Näin ajattelen kanssa, solu on ihmeellinen paketti jota ei vielä ymmärretä. Pari päivää sitten googlasin Helsingin yliopiston jutun 2020-luvulta (hukkasin sen) jossa sanottiin jotenkin että solun tutkimus on alussa. Sillä viitattiin ilmeisesti sen toimintaan. Encode kaksoiskierteen kartoitus oli iso asia ja se saatiin valmiiksi joten tämä juttu ei liittynyt DNA:han vaan toimintapuoleen, kuinka kokonaisuus toimii.

Panin tuon sun kommentin Googlen hakuun tekoälytilassa saatesanoilla: löytyykö tämän kommentin esittäjälle apua?

Näin Google vastasi:

Esittäjän kuvaama kiinnostus solubiologiaan ja solun toiminnan kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen on aivan ajankohtaista tieteen kentällä, ja aiheeseen voi syventyä monin tavoin.

Vaikka tiettyä Helsingin yliopiston artikkelia voi olla vaikea jäljittää ilman lisätietoja, saatavilla on useita resursseja, jotka auttavat tiedonjanoon ja löytämään lisää materiaalia.

Tiedonhaun apu Helsingin yliopiston kautta:

- Helsingin yliopiston kirjasto: Kirjasto tarjoaa apua tiedonhankintaan, ja sen Helka-kokoelmahaulla voi etsiä kirjoja, artikkeleita ja tietokantoja. Opiskelijoille on myös tarjolla tiedonhankinnan etäohjausta.
- Yliopiston kurssit: Helsingin yliopiston avoimen yliopiston kautta on mahdollista osallistua solubiologian kursseille, kuten MOLE-104 Solubiologia. Nämä kurssit syventävät ymmärrystä solujen rakenteesta ja toiminnasta.
- Avoimet tiederesurssit ja -julkaisut:
Tieteenaloja yhdistävä tutkimus: Solun toiminnan kokonaisvaltainen ymmärtäminen edellyttää useiden eri tieteenalojen, kuten biokemian, genetiikan ja molekyylibiologian, tuntemusta. Näistä tieteenaloista on saatavilla paljon avoimia artikkeleita ja julkaisuja.
- ENCODE-projekti: Vaikka alkuperäinen kommentoija totesi, että hänen etsimänsä artikkeli ei liittynyt suoraan DNA:han, ENCODE-projektin kaltaiset hankkeet ovat merkityksellisiä solun toiminnan ymmärtämisessä. Myös Aalto-yliopisto on osallistunut ENCODE-projektiin.

Mitä kommentin esittäjä voi tehdä:

- Rajaa hakua: Jos kommentoija muistaa lisää yksityiskohtia, kuten artikkelin aiheen tai avainsanoja, tiedonhaku tarkentuu huomattavasti. Esimerkiksi hakusanat kuten "solun toiminnan kompleksisuus" tai "proteiinisynteesin säätely" voivat johtaa oikeille jäljille.
- Ota yhteyttä kirjastoon: Jos haku ei tuota tuloksia, Helsingin yliopiston kirjaston henkilökunta voi auttaa etsimään alkuperäistä artikkelia tai siihen liittyviä lähteitä.
- Selaa yliopiston uutisia: Yliopistojen verkkosivuilta voi löytyä uutisia ajankohtaisista tutkimuksista. On mahdollista, että kommentoijan etsimä artikkeli on tiedeuutinen tai lehdistötiedote.

[pähkäilijä]

Ei löytynyt kadonnut linkki vaikka yritin useita hakusanoja mutta ei se mitään. Yksi ilta laskeskelin kettingin pituutta. Jos yksi lenkki (sisämitta) on 1cm, niin 3 miljardia nukleotidiparia eli DNA:n merkkiä vastaisi kettinki joka menisi yli 30 000km, lähes maapallon ympäri. Joten oikean pätkän löytäminen on pieni ihme. Kuitenkin e-gen puoli löytää sen.

[Naturalisti]

Ei löytynyt kadonnut linkki vaikka yritin useita hakusanoja mutta ei se mitään. Yksi ilta laskeskelin kettingin pituutta. Jos yksi lenkki (sisämitta) on 1cm, niin 3 miljardia nukleotidiparia eli DNA:n merkkiä vastaisi kettinki joka menisi yli 30 000km, lähes maapallon ympäri. Joten oikean pätkän löytäminen on pieni ihme. Kuitenkin e-gen puoli löytää sen.

Solussa ei ole mitään erillistä “toiminnanohjaajaa”, joka etsisi oikeita DNA-kohtia tai päättäisi, mitä geenejä käytetään. Solun toiminta rakentuu monista rinnakkaisista, itseohjautuvista biokemiallisista prosesseista, jotka syntyvät molekyylien rakenteellisista ominaisuuksista ja niiden vuorovaikutuksista. Mitään “elämän henkeä” tai erillistä ohjauskeskusta ei tarvita.

1. Sama geneettinen informaatio on kaikissa soluissa, mutta vain osa siitä on käytössä
Kunkin solutyypin toiminnalle olennaiset alueet genomista pidetään avoimina ja aktivoituina, kun taas muu DNA on pakattu inaktiiviseen muotoon. Siksi maksa-, hermo- ja lihassolu voivat olla täysin erilaisia, vaikka niiden DNA on sama.
→ Solu ei valitse geenejä aktiivisesti – vain ne alueet, joiden täytyy olla käytössä, ovat ylipäänsä kemiallisesti saavutettavissa.

2. Geenien “löytyminen” ei ole globaali haku, vaan seuraus paikallisesta kemiasta
Transkriptio alkaa vain niissä kohdissa, joihin:
- mDNA:n rakenne on avattu
- säätelyproteiinit ovat jo kiinnittyneet
- RNA-polymeraasi voi tarttua

Nämä vuorovaikutukset tapahtuvat automaattisesti molekyylien fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien perusteella. Prosessit tapahtuvat samanaikaisesti eri puolilla solua, ilman keskitettyä ohjausta.

3. Epigeneettiset merkit määrittävät, mikä osa geneettisestä tiedosta on “näkyvillä”
Metylaatiot ja histonimuokkaukset rajaavat genomin toiminnallisen osan. Solun ei siis tarvitse etsiä mitään: sillä on jo valmiiksi tarjolla vain oikeat toiminnalliset geenialueet.

4. Sama periaate näkyy hermostossa
Aivojen neuronitkaan eivät sisällä mitään yksittäistä tietoista ohjaajaa. Hermosto koostuu suurelta osin alueista, jotka:
- säätelevät elintoimintoja
- tuottavat aistimuksia
- toteuttavat lajityypillisiä reaktiomalleja

Nämä ovat evolutiivisesti vanhoja, automaattisia ja suurelta osin ei-tietoisia prosesseja.

5. Tietoisuus syntyy vasta kehityksellisesti myöhäisissä aivojen osissa
Vasta ne aivorakenteet, jotka käsittelevät aistimusvirtaa rationaalisesti ja kulttuurisesti opitun informaation avulla (erityisesti otsalohkot ja niiden verkostot), mahdollistavat tietoisen ajattelun ja sosiaalisen tulkinnan.

Näissä rakenteissa geneettinen informaatio antaa välttämättömät perusvalmiudet, mutta varsinainen “ohjelmoituminen” tapahtuu memetiikan kaltaisella kulttuurisella oppimisella vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa.

Yhteenveto:
Solun ja hermoston toiminta ei perustu minkäänlaiseen erilliseen ohjaavaan periaatteeseen, vaan lukuisiin samanaikaisiin biokemiallisiin ja neurofysiologisiin prosesseihin. Elämä ja tietoisuus ovat näiden prosessien emergenttejä seurauksia, eivät ulkopuolisen “ohjaajan” tuotoksia.