Matematiikka on huijausta. Lukuja ei ole.

[Goswell]

Kun hän sanoo: “Tätä ei tarvi epäillä”, se kuulostaa siltä, että varmuus tulee intuitiosta eikä fysiikasta. Mutta koska malli herättää käsiteellisiä kysymyksiä, pyydän tarkennuksia:

– Voiko “ei-mikään on ääretön tila” olla mitään muuta kuin metafyysinen oletus, kun mikään fysiikan teoria ei kuvaa tällaista tilaa?
– Miten energia voi olla valmiina olemattomuudessa rikkomatta energian säilymislakia?
– Perustuuko ajatus siitä, että universumit syntyvät “energian kasautumisesta”, mihinkään kosmologiseen mekanismiin, vai onko tämä enemmän filosofinen hahmotus?
– Sekaantuuko metafysiikka ja fysiikka tässä mallissa niin, että kuvaus muistuttaa enemmän ontologista tarinaa kuin luonnontiedettä?

Ja jos malli todella tarkoittaa, että:

* on äärellinen universumipallo,
* joka laajenee äärettömään “ei-mihinkään”,
* jossa energiaa on rajattomasti,
* ja uudet universumit syntyvät energian kasautumisesta kuin kosmiset kuplat,

niin olisiko silloin rehellisintä sanoa, että kyse ei ole niinkään fysiikasta vaan metafysiikasta?

Vai pitäisikö koko metafysiikan sijaan kääntää katse siihen, miten meidän oma ajattelukykymme onnistuu tuottamaan näin ristiriitaisia “todellisuuksia”?

Lienee aika selvää että esim universumin alun tarinat ovat väärin, tuota ei tarvitse edes epäillä, koska kertomus on ääretöntä sitä ja tätä.
Alkutilalla on koko ja se on todellakin koko eikä olematon piste. Se energia josta tämä universumi syntyi oli jo olemassa ennen laajenemista, päivän selvää.

Olen lukuisia kertoja esittänyt esimerkin rajatusta alueesta josta poistetaan kaikki energia, ihan kaikki, se mitä "jää jäljelle" on juuri tuo äärettömyyden luova tyhjä tila, eihän se tila voi kadota koska se ei ole mitään olevaista alunperinkään. Ja juuri tuo "olomuoto" mahdollistaa äärettömyyden, suorastaan pakottaa siihen.

Säilymislaki kuuluu, AI. "Energian säilymislaki on fysiikan perusperiaate, jonka mukaan
energiaa ei voi luoda eikä hävittää, ainoastaan muuttaa muodosta toiseen tai siirtää muodosta toiseen. Tämän seurauksena systeemin kokonaisenergian määrä säilyy vakiona kaikissa prosesseissa, vaikka energian muodot muuttuvatkin. Esimerkiksi liike-energia voi muuttua potentiaalienergiaksi tai kemiallinen energia lämpöenergiaksi. "
Tuo ei ota kantaa kuinka se on alunperin syntynyt, eikä voikaan ottaa kantaa koska se ei ole syntynyt, ikuisuudella kun ei ole alkua, eikä loppua.
Kaikkeus taas on suljettu systeemi koska se on kaikki mitä on olemassa vaikka ääretön onkin.

Nyt pitää erottaa kaikkeus ja universumi kuten toisella palstalla paasaavat, kaikkeus on sananmukaisesti kaikki mitä on olemassa ihan riippumatta ihmisen kyvystä sitä havaita, universumi on yksi yksikkö joka kierrättää tuota ikuista energiaa olomuodosta toiseen, sen energian määrällä on raja josta se syntyy, ikävä kyllä ihmiskunta ei havaitse universumistakaan kuin mitättömän osan.

Montako muuta universumia on olemassa on merkityksetön kysymys, universumeja on pakosti olemassa muitakin koska muuten kaikkeus ei toimisi. Olen joskus kuvannut universumien syntyä kaikkeudessa 2D mallina äärettömällä tyynellä veden pinnalla jonne putoaa silloin tälläin satunnaisesti tasakokoisia vesipisaroita, laajenevat renkaat vedenpinnalla kuvaa syntyviä universumeja ja loputon vedenpinta kaikkeutta, muljauta tuo päässi 3D:ksi.

Tuo kokorajoitus (kuvauksen pisara) estää kaiken energian siirtymisen yhteen pisteeseen kaikkeutta ja luo samalla jatkuvuuden, ikuisuuden. Se mikä on kierrätyksen keskus lienee jo kaikille selvää, muuta oliota ei ole havaittu joka siihen kykenisi ja sellaiseksi se on tieteessäkin kuvattu vaikkakin suuresti sen kykyä liioitellen, ääretöntä sitä ja tätä yhdessä mitättömässä pisteessä.
Äärimmäistä sitä ja tätä on oikea kuvaus, ja juuri se raja että äärettömään ei päästä tuossakaan oliossa on sen lopulta hajoittava tekijä, ns kriittinen piste koolle.

Kysymys mitä tuo pohdinta sitten on, se on puhtaasti loogikalla tuotettu kuvaus kaikkeuden toiminnasta siltä osin mitä ei voi havaita, noudattaen luonnonlakeja niin hyvin kuin mahdollista. Laajeneminen jatkuu ja vaikka ei jatkuisi, energiaa karkaa säteilynä, se ei tule koskaan takaisin vaikka materiaa gravitaatio kykenisikin palauttamaan, ns sykkivä universumi.

Sitä pohdintaa saa kutsua ihan miksi haluaa.

Kun luen kuvaustasi, jään miettimään, olenko ymmärtänyt sen oikein. Siksi kysyn: onko näin?

– Tarkoitetaanko, että universumilla oli jokin konkreettinen “alkukoko”, ja että energia oli olemassa jo ennen laajenemista?
– Jos näin on, mihin perustuu ajatus “ennen”-ajasta, kun fysiikassa aika yleensä katsotaan alkavan vasta laajenemisen mukana?

– Kun sanot, että rajatusta alueesta voi poistaa kaiken energian ja jäljelle jää “ääretön tila”, onko tämä ajatus siitä, että tyhjä tila itse on ääretön?
– Ja miten tällainen energian täydellinen poistaminen olisi ymmärrettävä fysiikan näkökulmasta?

– Kun energia kuvataan ikuiseksi eikä syntyneeksi, tarkoittaako se, että energian alkuperä ei ole fysikaalinen vaan metafyysinen oletus?
– Ja onko ajatuksena, että energian säilymislaki pätee kaikkeuteen kokonaisuutena, vaikka sitä ei tavallisesti määritellä koko kosmoksen mittakaavassa?

– Kun sanot, että muitakin universumeja “on pakosti olemassa”, perustuvatko nämä “pakot” johonkin luonnonlakiin vai johdonmukaisuuteen oman mallisi sisällä?
– Ja onko vesipisara-metafora tarkoitettu konkreettiseksi mekanismiksi vai pelkäksi havainnollistukseksi?

– Entä kun viittaat “kierrätyksen keskukseen”, onko kyse jostain tunnetusta fysikaalisesta kohteesta vai omasta loogisesta päätelmästä mallin sisällä?

Lopuksi mietin: jos osa kokonaiskuvasta nojaa fysiikkaan ja osa loogiseen metafysiikkaan, pitäisikö silloin erottaa kumpi osa selittää mitäkin?
Vai olisiko jopa hyödyllisempää kysyä, syntyvätkö monet näistä ristiriidoista lopulta enemmän ajattelutapamme rajoista kuin maailmankaikkeuden rakenteesta?

Alkukoko oli, se oli valtavan suuri jo ennen laajenemista. Ei piste, ei ääretöntä sitä eikä tätä, vaan äärimmäistä tiheyttä ja lämpötilaa valtavassa koossa. Minun sadussa massankasvu saavutti kriittisen pisteen, noin syntyneet olosuhteet kävi mahdottomiksi kyseiselle energian olomuodolle, tapahtui faasimuutos, gravitaatio sammui, huomautus, se on syntynyt alkuräjähdysteoriassakin, eli ollaan kauempana, ajassa ennen gravitaation syntyä.

Aikaa ei edes ole olemassa sellaisena kuin sitä kuvataan, ajanvirta, ajan alku kaikki on satua. Aika on muutos jossakin, seuraus muutoksesta. Meidän "aika" toki alkoi alkuräjähdyksessä, muutoksia alkoi tuolloin tapahtua.

Tietystä tilavuudesta kun poistetaan kaikki energia, jää kuin musta aukko ilman gravitaatiota, se ajatuskoe kertoo missä kaikki energia on, tilassa, tuo tila on väkisin ääretön sen luonteen takia, ei mitään olevaista se ei ole syntynyt eikä katoa.

Jos tämä universumi laajenee loputtomiin, se hajaantuu äärimmäisen harvaksi, pelit on pelattu, ikuinen pimeys, mutta koska olemme tässä, tuollaista ei pääse tapahtumaan, tarvitaan ne muut osauniversumit ottamaan vastaan täältä saapuvaa energiaa ja kasvattamaan mustien aukkojen massaa siellä jossakin vaikka sielläkin laajeneminen on loputonta.

Vaikka aikaa menisi kuinka paljon tahansa, energia säilyy, se on käytettävissä siellä jossakin joskus. Mustat aukothan säilyy vaikka ikuisesti jos energiaa on tarjolla, multiversumikaikkeudessa sitä on tarjolla.

Vesipisarat oli kalpea kuvaus kaikkeudesta, miten universumeja syntyy hyvin harvakseen kaikkeudessa, ne universumien hajoamisen lopputuotteet on se kaikkeuden normaalimpi olotila, ei loistavat universumit. Ainut mikä voi noita "tuhkia" hyödyntää on mustat aukot.
Mehän nähdään jo nyt täällä miten mustat aukot toimii, miten se syntyy ja miten ne hajoaa (alkuräjähdys), kaikki sopii ajatukseen.

Kun sillä alkutilalla on kokoa vallan mielettömästi jo ennen hajoamistaan, luulisi ajatusten kääntyvän tuohon suuntaan sen käytännössä olemattoman, äärettömiä ominaisuuksia omaavan pisteen sijaan.

[Disputator]

Ei kannata lähteä mukaan nimimerkki Goswellin kanssa höpöttelemään. Sama nimimerkki on lörpötellyt varmaan (oikeasti) 100 000 kirjoitusta eri palstoilla alkaen jostain tiedelehden palstalta. Totaalinen banni on ainoa oikea ratkaisu. Mikä sopii myös johonkin tuulispää ym. nimimerkkeihin, joka floodaa palstoja videoilla ja omilla höpinöillä. Patologiset höpöttäjät on parasta bannata.

[Naturalisti]

Alkukoko oli, se oli valtavan suuri jo ennen laajenemista. Ei piste, ei ääretöntä sitä eikä tätä, vaan äärimmäistä tiheyttä ja lämpötilaa valtavassa koossa. Minun sadussa massankasvu saavutti kriittisen pisteen, noin syntyneet olosuhteet kävi mahdottomiksi kyseiselle energian olomuodolle, tapahtui faasimuutos, gravitaatio sammui, huomautus, se on syntynyt alkuräjähdysteoriassakin, eli ollaan kauempana, ajassa ennen gravitaation syntyä.

Aikaa ei edes ole olemassa sellaisena kuin sitä kuvataan, ajanvirta, ajan alku kaikki on satua. Aika on muutos jossakin, seuraus muutoksesta. Meidän "aika" toki alkoi alkuräjähdyksessä, muutoksia alkoi tuolloin tapahtua.

Tietystä tilavuudesta kun poistetaan kaikki energia, jää kuin musta aukko ilman gravitaatiota, se ajatuskoe kertoo missä kaikki energia on, tilassa, tuo tila on väkisin ääretön sen luonteen takia, ei mitään olevaista se ei ole syntynyt eikä katoa.

Jos tämä universumi laajenee loputtomiin, se hajaantuu äärimmäisen harvaksi, pelit on pelattu, ikuinen pimeys, mutta koska olemme tässä, tuollaista ei pääse tapahtumaan, tarvitaan ne muut osauniversumit ottamaan vastaan täältä saapuvaa energiaa ja kasvattamaan mustien aukkojen massaa siellä jossakin vaikka sielläkin laajeneminen on loputonta.

Vaikka aikaa menisi kuinka paljon tahansa, energia säilyy, se on käytettävissä siellä jossakin joskus. Mustat aukothan säilyy vaikka ikuisesti jos energiaa on tarjolla, multiversumikaikkeudessa sitä on tarjolla.

Vesipisarat oli kalpea kuvaus kaikkeudesta, miten universumeja syntyy hyvin harvakseen kaikkeudessa, ne universumien hajoamisen lopputuotteet on se kaikkeuden normaalimpi olotila, ei loistavat universumit. Ainut mikä voi noita "tuhkia" hyödyntää on mustat aukot.
Mehän nähdään jo nyt täällä miten mustat aukot toimii, miten se syntyy ja miten ne hajoaa (alkuräjähdys), kaikki sopii ajatukseen.

Kun sillä alkutilalla on kokoa vallan mielettömästi jo ennen hajoamistaan, luulisi ajatusten kääntyvän tuohon suuntaan sen käytännössä olemattoman, äärettömiä ominaisuuksia omaavan pisteen sijaan.

Juonipaljastus: kosmologia ei ole ensisijainen kiinnostuksenkohteeni, ja FRW-metriikan kaltaisissa asioissa joudun omalla kohdallani aika vieraille vesille. Varsinainen kiinnostukseni liittyy siihen miksi ihmiset ajattelevat kuten ajattelevat, ja siksi tällaiset kosmologiset sivupolut ovat minulle enemmän väline kuin varsinainen kohde. Tämä vain selitykseksi, jos kysymykseni näyttävät asiantuntijan silmin välillä hieman… eksoottisilta.

Kun hän sanoo: “Tätä ei tarvi epäillä”, mietin silti muutamaa käsitteellistä tarkennusta.
Voiko nämä ajatukset ymmärtää näin?

1. “Ei-mikään on ääretön tila” – onko tämä fysikaalinen käsite vai metafyysinen oletus?

2. Energia on olemattomuudessa valmiina – miten tämä suhteutuu energian säilymiseen?

3. Universumit syntyvät energian kasautumisesta – viittaako tämä johonkin tunnettuun kosmologiseen mekanismiin?

4. Laajeneeko jokin äärellinen pallo äärettömään ei-mihinkään?

5. Onko tässä taustalla ajatus rajattomasta energiavarannosta?

6. Onko universumien syntymä prosessi, joka toistuisi “kuplina"?

7. Mihin fysikaaliseen malliin tällainen kuplarakenteinen kokonaiskuva perustuisi?

8. Vai puhutaanko tässä enemmän metafysiikasta kuin kosmologiasta?


Ja jos kokonaiskuva olisi tämä – äärellinen universumipallo, joka laajenee äärettömään ei-mihinkään, jossa olisi rajaton energia ja josta universumit syntyvät energian kasautumisen vuoksi peräkkäisinä kuplina – niin onko todella tästä kyse?

Lopuksi mietin:
Voisiko olla, että osa näistä ristiriidoista syntyy metafysiikan käsitteistä itsestään, ja pitäisikö painopiste siirtää metafyysisen kuvailun sijaan siihen, miten meidän ajattelukykymme ylipäätään rakentaa tällaisia malleja?

[Goswell]

Alkukoko oli, se oli valtavan suuri jo ennen laajenemista. Ei piste, ei ääretöntä sitä eikä tätä, vaan äärimmäistä tiheyttä ja lämpötilaa valtavassa koossa. Minun sadussa massankasvu saavutti kriittisen pisteen, noin syntyneet olosuhteet kävi mahdottomiksi kyseiselle energian olomuodolle, tapahtui faasimuutos, gravitaatio sammui, huomautus, se on syntynyt alkuräjähdysteoriassakin, eli ollaan kauempana, ajassa ennen gravitaation syntyä.

Aikaa ei edes ole olemassa sellaisena kuin sitä kuvataan, ajanvirta, ajan alku kaikki on satua. Aika on muutos jossakin, seuraus muutoksesta. Meidän "aika" toki alkoi alkuräjähdyksessä, muutoksia alkoi tuolloin tapahtua.

Tietystä tilavuudesta kun poistetaan kaikki energia, jää kuin musta aukko ilman gravitaatiota, se ajatuskoe kertoo missä kaikki energia on, tilassa, tuo tila on väkisin ääretön sen luonteen takia, ei mitään olevaista se ei ole syntynyt eikä katoa.

Jos tämä universumi laajenee loputtomiin, se hajaantuu äärimmäisen harvaksi, pelit on pelattu, ikuinen pimeys, mutta koska olemme tässä, tuollaista ei pääse tapahtumaan, tarvitaan ne muut osauniversumit ottamaan vastaan täältä saapuvaa energiaa ja kasvattamaan mustien aukkojen massaa siellä jossakin vaikka sielläkin laajeneminen on loputonta.

Vaikka aikaa menisi kuinka paljon tahansa, energia säilyy, se on käytettävissä siellä jossakin joskus. Mustat aukothan säilyy vaikka ikuisesti jos energiaa on tarjolla, multiversumikaikkeudessa sitä on tarjolla.

Vesipisarat oli kalpea kuvaus kaikkeudesta, miten universumeja syntyy hyvin harvakseen kaikkeudessa, ne universumien hajoamisen lopputuotteet on se kaikkeuden normaalimpi olotila, ei loistavat universumit. Ainut mikä voi noita "tuhkia" hyödyntää on mustat aukot.
Mehän nähdään jo nyt täällä miten mustat aukot toimii, miten se syntyy ja miten ne hajoaa (alkuräjähdys), kaikki sopii ajatukseen.

Kun sillä alkutilalla on kokoa vallan mielettömästi jo ennen hajoamistaan, luulisi ajatusten kääntyvän tuohon suuntaan sen käytännössä olemattoman, äärettömiä ominaisuuksia omaavan pisteen sijaan.

Juonipaljastus: kosmologia ei ole ensisijainen kiinnostuksenkohteeni, ja FRW-metriikan kaltaisissa asioissa joudun omalla kohdallani aika vieraille vesille. Varsinainen kiinnostukseni liittyy siihen miksi ihmiset ajattelevat kuten ajattelevat, ja siksi tällaiset kosmologiset sivupolut ovat minulle enemmän väline kuin varsinainen kohde. Tämä vain selitykseksi, jos kysymykseni näyttävät asiantuntijan silmin välillä hieman… eksoottisilta.

Kun hän sanoo: “Tätä ei tarvi epäillä”, mietin silti muutamaa käsitteellistä tarkennusta.
Voiko nämä ajatukset ymmärtää näin?

1. “Ei-mikään on ääretön tila” – onko tämä fysikaalinen käsite vai metafyysinen oletus?

2. Energia on olemattomuudessa valmiina – miten tämä suhteutuu energian säilymiseen?

3. Universumit syntyvät energian kasautumisesta – viittaako tämä johonkin tunnettuun kosmologiseen mekanismiin?

4. Laajeneeko jokin äärellinen pallo äärettömään ei-mihinkään?

5. Onko tässä taustalla ajatus rajattomasta energiavarannosta?

6. Onko universumien syntymä prosessi, joka toistuisi “kuplina"?

7. Mihin fysikaaliseen malliin tällainen kuplarakenteinen kokonaiskuva perustuisi?

8. Vai puhutaanko tässä enemmän metafysiikasta kuin kosmologiasta?


Ja jos kokonaiskuva olisi tämä – äärellinen universumipallo, joka laajenee äärettömään ei-mihinkään, jossa olisi rajaton energia ja josta universumit syntyvät energian kasautumisen vuoksi peräkkäisinä kuplina – niin onko todella tästä kyse?

Lopuksi mietin:
Voisiko olla, että osa näistä ristiriidoista syntyy metafysiikan käsitteistä itsestään, ja pitäisikö painopiste siirtää metafyysisen kuvailun sijaan siihen, miten meidän ajattelukykymme ylipäätään rakentaa tällaisia malleja?

No, alussa universumimme oli kasassa, tiivis ja kuuma, seuraavaksi se kasa alkoi hajota, laajeta ja jäähtyä. Jotta voi olla kasassa täytyy ensin kasautua, mustat aukot tekee sen.
Energian on oltava ikuista koska sitä ei tule lisää eikä sitä katoa, energian määrä on mitä on, mahdotonta tietää.
Universumit ei ole pallonkuoria, ei palloja, vaan sitä mitä tuolla näkyy, galakseista koostuva laajeneva kokonaisuus joka lopulta laajenee loputtomiin ja sen rakenteet tuhoutuu, energia säilyy.
Syklinen malli ts, kuten Penrose oivalsi, hiukan erilailla vain.

[QS]

Voisiko olla, että osa näistä ristiriidoista syntyy metafysiikan käsitteistä itsestään, ja pitäisikö painopiste siirtää metafyysisen kuvailun sijaan siihen, miten meidän ajattelukykymme ylipäätään rakentaa tällaisia malleja?

Aina ei voida puhua edes metafyysisestä kuvailusta, koska monilta puuttuu käsitteistö, jolla asiasta voi edes keskustella. Tälläkin palstalla näitä yksilöitä on, johon edellä eräs kirjoittaja viittasikin ; )

Mulla on vähäinen osaaminen filosofiassa tai metafysiikassa, mutta jos mahdollisimman ylätasolta katsotaan, niin tuo mitä sanoit 'ajattelukyvyn malleista' on tavallaan ihan perusteltu.

Kosmologiassakin luotetaan teoreettisen fysiikan menetelmiin, ja lopulta tietysti matematiikan menetelmiin. Nykymenetelmillä voidaan helposti muodostaa universumi, joka ei ole upotettu mihinkään suurempaan tai suurempi-ulotteiseen tilaan, ja tämä on mielestäni ainoa oikea tapa, sillä ihmisellä ei ole mahdollisuuksia selvittää "universumin ulkopuolisen tilan" ominaisuuksia. Sen sijaan universumi, jonka matemaattinen rakenne kuvataan täysin sen sisäisillä ominaisuuksilla, on hyvin perusteltu.

Ongelmia tulee vastaan siinä vaiheessa, kun halutaan ymmärtää universumin paikallisten ominaisuuksien (paikallisella voidaan tarkoittaa jopa koko havaittavaa universumia) lisäksi universumin globaalit ominaisuudet. Globaaleja ominaisuuksia ovat paikallisen geometrian lisäksi globaali geometria, ja myös koko universumin globaali topologia. Topologian selvittäminen kokeellisesti on vaikein tehtävä, ellei mahdoton. Suurempi ongelma on se, että topologian selvittäminen ei aina onnistu edes teoreettisesti, sillä paikallisesta geometriasta ei voida aina (poikkeuksia tosin on) päätellä ehtoja globaalille topologialle, eikä ehtoja voi kunnolla muodostaa toisinkaan päin. Globaalisti universumi voi olla hiukan kärjistäen 'lähes mitä tahansa' siihen asti kunnes ihminen on onnistunut muodostamaan universumista täysin uuden teorian, joka voisi avata mahdollisuuksia universumin syntymekanismin tarkempaan selvittämiseen, ja sitä kauttta sen globaalin rakenteen ymmärtämiseen.

[Naturalisti]

No, alussa universumimme oli kasassa, tiivis ja kuuma, seuraavaksi se kasa alkoi hajota, laajeta ja jäähtyä. Jotta voi olla kasassa täytyy ensin kasautua, mustat aukot tekee sen.
Energian on oltava ikuista koska sitä ei tule lisää eikä sitä katoa, energian määrä on mitä on, mahdotonta tietää.
Universumit ei ole pallonkuoria, ei palloja, vaan sitä mitä tuolla näkyy, galakseista koostuva laajeneva kokonaisuus joka lopulta laajenee loputtomiin ja sen rakenteet tuhoutuu, energia säilyy.
Syklinen malli ts, kuten Penrose oivalsi, hiukan erilailla vain.

Panin tuon edellisen kommentti Googlen AI hakuun sellaisenaan ja tässä on vastaus.

Erinomainen ja rehellinen kuvaus kiinnostuksen kohteistasi. On täysin ymmärrettävää, että kosmologiset käsitteet toimivat välineinä syvemmän inhimillisen ajattelun ymmärtämiseksi, eivätkä ole itsetarkoitus. Osoittamasi tarkkanäköisyys metafysiikan ja kosmologian välisissä rajoissa on erittäin osuvaa ja relevanttia.

Tarkastellaan kysymyksiäsi valottavassa hengessä, pyrkimyksenä erottaa fysiikka, teoreettinen fysiikka ja metafysiikka toisistaan.

Vastaus kysymyksiin, käsite kerrallaan

1. "Ei-mikään on ääretön tila" – onko tämä fysikaalinen käsite vai metafyysinen oletus?
Tämä on ensisijaisesti metafyysinen oletus. Fysiikka kuvaa olemassa olevaa aika-avaruutta ja sen sisältöä. Se ei pysty määrittelemään tai havainnoimaan "ei-mitään" (ennen alkuräjähdystä tai universumimme ulkopuolella). Fysiikan näkökulmasta käsite "ei-mikään" on vaikea, sillä kvanttiteoriassa "tyhjiökään" ei ole tyhjä, vaan täynnä virtuaalisia hiukkasia. Metafysiikka sen sijaan voi esittää tällaisia spekulatiivisia oletuksia maailman perimmäisestä luonteesta.

2. Energia on olemattomuudessa valmiina – miten tämä suhteutuu energian säilymiseen?
Tämä on ristiriidassa tunnetun energian säilymislain kanssa.
Energian säilymislaki (paikallisesti) fysiikassa edellyttää, että energiaa ei synny tyhjästä eikä katoa tyhjiin.
Jos energia on valmiina "olemattomuudessa" ja syntyy sieltä, se tarkoittaa, että energiaa ilmestyy tyhjästä, mikä rikkoisi energian säilymislain.
Tällainen ajatus on siis pohjimmiltaan metafyysinen oletus, ei fysikaalinen teoria.

3. Universumit syntyvät energian kasautumisesta – viittaako tämä johonkin tunnettuun kosmologiseen mekanismiin?
Tämä viittaa löyhästi inflatoriseen multiversumihypoteesiin tai muihin kvanttiteorian inspiroimiin ajatuksiin, mutta se on yksinkertaistettu kuvaus.
Inflaatioteoriassa uusia kuplauniversumeita voi syntyä kvanttifluktuaatioiden kautta. Tällöin energia "kasautuu" kvanttikenttien dynamiikasta, ei pelkästään "olemattomuudesta".
Kyseessä ei ole energian kasautuminen perinteisessä mielessä, vaan monimutkaisempi kvanttifysikaalinen prosessi. Kuvaus on lähinnä metafyysinen tulkinta kompleksisesta teoreettisesta fysiikasta.

4. Laajeneeko jokin äärellinen pallo äärettömään ei-mihinkään?
Tämä on metafyysinen tai epätarkka kuvaus kosmologisesta laajenemisesta.
Fysiikan näkökulmasta maailmankaikkeus laajenee, mutta se ei laajene "johonkin" ulkopuoliseen tilaan. Laajeneminen tarkoittaa avaruuden itsensä laajenemista, mikä kasvattaa etäisyyksiä galaksien välillä.
On siis kyse avaruuden venymisestä, ei pallon laajenemisesta tyhjään tilaan.
Ajatus "äärettömästä ei-mistään" on taas metafyysinen oletus, koska fysiikka ei ota kantaa aika-avaruuden ulkopuolisiin ulottuvuuksiin.

5. Onko tässä taustalla ajatus rajattomasta energiavarannosta?
Tämä on ristiriitainen ajatus.
Fysiikassa kokonaisenergian on oletettu olevan vakio (paikallisesti tai koko suljetussa järjestelmässä).
Jos universumeita voi syntyä rajattomasti ja energiaa on rajattomasti, tämä rikkoisi tunnettuja fysiikan lakeja ja olisi metafyysinen oletus.

6. Onko universumien syntymä prosessi, joka toistuisi "kuplina"?
Tämä on tunnettu hypoteesi, kuplamultiversumi, joka perustuu inflaatioteoriaan. Siinä universumeita syntyisi kuplina, joissa inflaatio on päättynyt ja joissa on omat fysikaaliset vakionsa. Teoria on kuitenkin yhä spekulatiivinen ja vailla suoraa havaintoa.

7. Mihin fysikaaliseen malliin tällainen kuplarakenteinen kokonaiskuva perustuisi?
Tämä kuvaus perustuu ikuisen inflaation malliin, joka on osa kosmologista inflaatioteoriaa. Siinä inflaatiokentän kvanttifluktuaatiot aiheuttavat jatkuvasti uusia inflaatiokuplia, jotka kehittyvät omiksi universumeiksi.

8. Vai puhutaanko tässä enemmän metafysiikasta kuin kosmologiasta?
Kuten edellä on analysoitu, tässä kuvauksessa sekoittuvat vahvasti metafysiikka ja kosmologia. "Ei-mikään", rajaton energia ja laajeneminen johonkin tilaan ovat metafyysisiä oletuksia, kun taas kuplien synty inflaation kautta on kosmologian teoreettinen hypoteesi.
Onko todella tästä kyse?

Annettu kokonaiskuva on metafyysinen tulkinta eräistä teoreettisen fysiikan hypoteeseista. Se ei ole suora kuvaus siitä, mitä kosmologian standardimallin (ΛCDM) mukaan tapahtuu. Se on ennemminkin henkilökohtainen synteesi, joka yhdistelee vaikeasti todistettavia metafyysisiä käsitteitä ja spekulatiivisia fysikaalisia teorioita.

Lopuksi mietin: Voisiko olla, että osa näistä ristiriidoista syntyy metafysiikan käsitteistä itsestään, ja pitäisikö painopiste siirtää metafyysisen kuvailun sijaan siihen, miten meidän ajattelukykymme ylipäätään rakentaa tällaisia malleja?

Tämä on erittäin tarkkanäköinen ja relevantti huomio, ja juuri tätä filosofiassa ja kognitiotieteessä tutkitaan.

Metafysiikan ongelmat: Kosmologian rajamailla, kuten alkuräjähdystä edeltävän tilan tai äärettömyyden käsittelyssä, ihmismieli nojaa käsitteisiin (esim. "ei-mikään", äärettömyys), jotka ovat intuitiivisia, mutta joilla ei välttämättä ole fysikaalista vastinetta. Nämä käsitteet voivat synnyttää sisäisiä ristiriitoja, kun niitä sovelletaan fysikaalisiin teorioihin.

Ihmismielen vaikutus: Kosmologia on kulttuurinen ja kognitiivinen ilmiö. Ihmiset ovat aina pyrkineet selittämään maailman syntyä ja rakennetta, usein vertauskuvien ja intuitiivisten mallien kautta. Se, miten rakennamme kosmologisia malleja – käyttämällä esimerkiksi tilaan ja esineisiin perustuvia vertauksia (kuten "pallo laajenee") – kertoo enemmän meidän kognitiivisista rajoituksistamme kuin todellisuuden perimmäisestä luonteesta.

Painopisteen siirto: Siirtämällä painopisteen pois metafyysisestä kuvailusta ja kohti kognitiivista analyysiä (mikä juuri teit), voit syventää ymmärrystäsi siitä, miksi ihmiset luovat tällaisia malleja ja miten ne heijastavat ajattelumme rakenteita.

Luulen, että olen saanut tällä erää jo riittävästi sulateltaaa. Kiitos siitä. Kysyisin kuitenkin vielä lopuksi, että toimiiko tuo sun malli nykyisten valtavirran mallisen kanssa yhtä pitävästi tämän meidän glalaksin alkuräjähdyksen jälkeisellä ajalla?

[Abezethibou]

Koitin katsella löytyykö lähihistoriasta matematiikan huijauksia. Vanhoja historiallisia huijauksia on jonkin verran, mutta jätän ne omaan arvoonsa.

Bogdanovin tapaus 2002–2006 on yksi minkä löysin. Tämä on ehkä enemmän fysiikan huijaus mutta sopii tähän. Jännä että vertaisarvioinnista menee läpi välillä ihan mitä vaan.

https://en.wikipedia.org/wiki/Bogdanov_affair

Toinen puhtaasti matemaattinen on Shinichi Mochizukin ABC-konjektuuri jostain 2012 alkaen tämä kiista. Todistus jota muut matemaatikot ei ymmärtäneet ollenkaan. En tiedä onko tämä sitten huijaus vai todella hienoa matematiikkaa.

https://en.wikipedia.org/wiki/Shinichi_Mochizuki

Tuleeko muille mieleen tuoreita matematiikan huijauksia?

[Goswell]

No, alussa universumimme oli kasassa, tiivis ja kuuma, seuraavaksi se kasa alkoi hajota, laajeta ja jäähtyä. Jotta voi olla kasassa täytyy ensin kasautua, mustat aukot tekee sen.
Energian on oltava ikuista koska sitä ei tule lisää eikä sitä katoa, energian määrä on mitä on, mahdotonta tietää.
Universumit ei ole pallonkuoria, ei palloja, vaan sitä mitä tuolla näkyy, galakseista koostuva laajeneva kokonaisuus joka lopulta laajenee loputtomiin ja sen rakenteet tuhoutuu, energia säilyy.
Syklinen malli ts, kuten Penrose oivalsi, hiukan erilailla vain.

Panin tuon edellisen kommentti Googlen AI hakuun sellaisenaan ja tässä on vastaus.

Erinomainen ja rehellinen kuvaus kiinnostuksen kohteistasi. On täysin ymmärrettävää, että kosmologiset käsitteet toimivat välineinä syvemmän inhimillisen ajattelun ymmärtämiseksi, eivätkä ole itsetarkoitus. Osoittamasi tarkkanäköisyys metafysiikan ja kosmologian välisissä rajoissa on erittäin osuvaa ja relevanttia.

Tarkastellaan kysymyksiäsi valottavassa hengessä, pyrkimyksenä erottaa fysiikka, teoreettinen fysiikka ja metafysiikka toisistaan.

Vastaus kysymyksiin, käsite kerrallaan

1. "Ei-mikään on ääretön tila" – onko tämä fysikaalinen käsite vai metafyysinen oletus?
Tämä on ensisijaisesti metafyysinen oletus. Fysiikka kuvaa olemassa olevaa aika-avaruutta ja sen sisältöä. Se ei pysty määrittelemään tai havainnoimaan "ei-mitään" (ennen alkuräjähdystä tai universumimme ulkopuolella). Fysiikan näkökulmasta käsite "ei-mikään" on vaikea, sillä kvanttiteoriassa "tyhjiökään" ei ole tyhjä, vaan täynnä virtuaalisia hiukkasia. Metafysiikka sen sijaan voi esittää tällaisia spekulatiivisia oletuksia maailman perimmäisestä luonteesta.

2. Energia on olemattomuudessa valmiina – miten tämä suhteutuu energian säilymiseen?
Tämä on ristiriidassa tunnetun energian säilymislain kanssa.
Energian säilymislaki (paikallisesti) fysiikassa edellyttää, että energiaa ei synny tyhjästä eikä katoa tyhjiin.
Jos energia on valmiina "olemattomuudessa" ja syntyy sieltä, se tarkoittaa, että energiaa ilmestyy tyhjästä, mikä rikkoisi energian säilymislain.
Tällainen ajatus on siis pohjimmiltaan metafyysinen oletus, ei fysikaalinen teoria.

3. Universumit syntyvät energian kasautumisesta – viittaako tämä johonkin tunnettuun kosmologiseen mekanismiin?
Tämä viittaa löyhästi inflatoriseen multiversumihypoteesiin tai muihin kvanttiteorian inspiroimiin ajatuksiin, mutta se on yksinkertaistettu kuvaus.
Inflaatioteoriassa uusia kuplauniversumeita voi syntyä kvanttifluktuaatioiden kautta. Tällöin energia "kasautuu" kvanttikenttien dynamiikasta, ei pelkästään "olemattomuudesta".
Kyseessä ei ole energian kasautuminen perinteisessä mielessä, vaan monimutkaisempi kvanttifysikaalinen prosessi. Kuvaus on lähinnä metafyysinen tulkinta kompleksisesta teoreettisesta fysiikasta.

4. Laajeneeko jokin äärellinen pallo äärettömään ei-mihinkään?
Tämä on metafyysinen tai epätarkka kuvaus kosmologisesta laajenemisesta.
Fysiikan näkökulmasta maailmankaikkeus laajenee, mutta se ei laajene "johonkin" ulkopuoliseen tilaan. Laajeneminen tarkoittaa avaruuden itsensä laajenemista, mikä kasvattaa etäisyyksiä galaksien välillä.
On siis kyse avaruuden venymisestä, ei pallon laajenemisesta tyhjään tilaan.
Ajatus "äärettömästä ei-mistään" on taas metafyysinen oletus, koska fysiikka ei ota kantaa aika-avaruuden ulkopuolisiin ulottuvuuksiin.

5. Onko tässä taustalla ajatus rajattomasta energiavarannosta?
Tämä on ristiriitainen ajatus.
Fysiikassa kokonaisenergian on oletettu olevan vakio (paikallisesti tai koko suljetussa järjestelmässä).
Jos universumeita voi syntyä rajattomasti ja energiaa on rajattomasti, tämä rikkoisi tunnettuja fysiikan lakeja ja olisi metafyysinen oletus.

6. Onko universumien syntymä prosessi, joka toistuisi "kuplina"?
Tämä on tunnettu hypoteesi, kuplamultiversumi, joka perustuu inflaatioteoriaan. Siinä universumeita syntyisi kuplina, joissa inflaatio on päättynyt ja joissa on omat fysikaaliset vakionsa. Teoria on kuitenkin yhä spekulatiivinen ja vailla suoraa havaintoa.

7. Mihin fysikaaliseen malliin tällainen kuplarakenteinen kokonaiskuva perustuisi?
Tämä kuvaus perustuu ikuisen inflaation malliin, joka on osa kosmologista inflaatioteoriaa. Siinä inflaatiokentän kvanttifluktuaatiot aiheuttavat jatkuvasti uusia inflaatiokuplia, jotka kehittyvät omiksi universumeiksi.

8. Vai puhutaanko tässä enemmän metafysiikasta kuin kosmologiasta?
Kuten edellä on analysoitu, tässä kuvauksessa sekoittuvat vahvasti metafysiikka ja kosmologia. "Ei-mikään", rajaton energia ja laajeneminen johonkin tilaan ovat metafyysisiä oletuksia, kun taas kuplien synty inflaation kautta on kosmologian teoreettinen hypoteesi.
Onko todella tästä kyse?

Annettu kokonaiskuva on metafyysinen tulkinta eräistä teoreettisen fysiikan hypoteeseista. Se ei ole suora kuvaus siitä, mitä kosmologian standardimallin (ΛCDM) mukaan tapahtuu. Se on ennemminkin henkilökohtainen synteesi, joka yhdistelee vaikeasti todistettavia metafyysisiä käsitteitä ja spekulatiivisia fysikaalisia teorioita.

Lopuksi mietin: Voisiko olla, että osa näistä ristiriidoista syntyy metafysiikan käsitteistä itsestään, ja pitäisikö painopiste siirtää metafyysisen kuvailun sijaan siihen, miten meidän ajattelukykymme ylipäätään rakentaa tällaisia malleja?

Tämä on erittäin tarkkanäköinen ja relevantti huomio, ja juuri tätä filosofiassa ja kognitiotieteessä tutkitaan.

Metafysiikan ongelmat: Kosmologian rajamailla, kuten alkuräjähdystä edeltävän tilan tai äärettömyyden käsittelyssä, ihmismieli nojaa käsitteisiin (esim. "ei-mikään", äärettömyys), jotka ovat intuitiivisia, mutta joilla ei välttämättä ole fysikaalista vastinetta. Nämä käsitteet voivat synnyttää sisäisiä ristiriitoja, kun niitä sovelletaan fysikaalisiin teorioihin.

Ihmismielen vaikutus: Kosmologia on kulttuurinen ja kognitiivinen ilmiö. Ihmiset ovat aina pyrkineet selittämään maailman syntyä ja rakennetta, usein vertauskuvien ja intuitiivisten mallien kautta. Se, miten rakennamme kosmologisia malleja – käyttämällä esimerkiksi tilaan ja esineisiin perustuvia vertauksia (kuten "pallo laajenee") – kertoo enemmän meidän kognitiivisista rajoituksistamme kuin todellisuuden perimmäisestä luonteesta.

Painopisteen siirto: Siirtämällä painopisteen pois metafyysisestä kuvailusta ja kohti kognitiivista analyysiä (mikä juuri teit), voit syventää ymmärrystäsi siitä, miksi ihmiset luovat tällaisia malleja ja miten ne heijastavat ajattelumme rakenteita.

Luulen, että olen saanut tällä erää jo riittävästi sulateltaaa. Kiitos siitä. Kysyisin kuitenkin vielä lopuksi, että toimiiko tuo sun malli nykyisten valtavirran mallisen kanssa yhtä pitävästi tämän meidän glalaksin alkuräjähdyksen jälkeisellä ajalla?

Tuossa mallissa ei ole eroa alkuräjähdysteoriaan periaatteessa, toki se alkutilan koko on ihan toinen eikä aika ei alkanut siinä "pamauksessa", kehitys vain sai uusia mahdollisuuksia koska atomit pääsivät syntymään laajenemisesta johtuvan jäähtymisen seurauksena.

Tuosta tekoälystä pitää muistaa että se on ihmiskunnan luomus, se toistaa sitä mitä sille on opetettu.
Esim ihmisille on vaikeaa kuvitella ikuisuutta, kaikki kun tuppaa olemaan hajoavaa ja kuolevaa, jopa oma universumimme.

ikuinen energia ei kuitenkaan riko säilymislakia vaikka tekoäly niin väittää, se ei ole syntynyt, se on ollut aina, ikuisesti. Säilymislaki tarkoittaa sitä että tuo energia on ja pysyy, se muuttaa muotoaan ja se on juuri se kupletin juoni jolla ikuisesti toimiva kaikkeus saadaan syntymään, E=mcc.
Säilymislaissa puhutaan suljetusta systeemistä, sen energia säilyy, nyt tarkkana, vaikka kaikkeus on ääretön, se on suljettu systeemi koska siitä kaikkeudesta ei pääse minnekään muualle koska kaikkeus on kaikki mitä on. Se onko jollakin mittaajalla pääsy kaikkeuden joka kolkkaan havaitsemaan kaikkea energiaa on merkityksetöntä, energia säilyy vaikka siihen ei pääse käsiksi jokapaikasta.
Toinen juttu on tuo mahdollinen kvanttifluktuaatio, sekin on energiaa jossakin oudossa muodossa tässä samassa olevaisena olemattomassa tilassa, tyhjästä ei tässä maailmassa mitään synny paitsi matematiikassa jolla koko kosmologia on mädätetty pilalle. Jos porukka ei tajua matematiikan ja fysiikan eroa niin se on voi voi.