Suhteellisuusteorian kritiikkiä

[Kontra]

Kun universumissa koordinaatisto on aina lukittuna johonkin tai liikkuu jonkin suhteen, voidaan aina sanoa, kumpi liikkuu tai on paikallaan koordinaatiston suhteen. Eli mitään ineriaaleja ei universumissa ole.

Mutta inertiaalikoordinaatisto (paikallisesti inertiaalikehys) ei tarkoita sitä, että jokin liikkuu tai ei liiku, vaan sitä, että inertiaalissa Newtonin ensimmäinen ja toinen laki ovat voimassa. Epäinertiaalisessa koordinaatistossa (kiihtyvässä kehyksessä) näin ei ole.

Suhteellisuusteorian kannalta koordinaatistossa Lorentzin aikadilataatioyhtälö ei toimi symmetrisesti, eli kaksi kappaletta joilla on nopeus keskenään, aika ei hidastu symmetrisesti, kuten inertiaalissa tapahtuisi.

Kun koordinaatistossa toinen kappale on paikallaan ja toinen liikkuu, vain liikkuvan aika hidastuu - eli mitään symmetriaa ei synny.

Kaksosparadoksi kuvitellaan virheellisesti tapahtuvan inertiaalissa, josta seuraa aivan mieltä vailla oleva ilmiö ajan hidastuessa muka symmetrisesti. Einstein jopa väitti ajan pysähtyvän aluksen kääntyessä kotiin.
Suhteellisuusteorian tulkintoja sivulla 11 Kaksosparadoksi on kuvattu oikein

Suhteellisuusteorian tulkintoja sivulla 15 kohdassa Inertiaalista ja itseisajasta olen kuvannut tapahtuman, joka kumoaa inertiaalin olemassaolon suhteellisuusteoriassa.

[Eusa]

Inertiaalikoordinaatiston määrite tulee latinankielen sanasta iners, joka tarkoittaa toimimaan kyvytöntä - kyse on siis suljetusta systeemistä, joka ei toimita muutosta toisen systeemin liiketilaan (ja samalla omaansa), jatkaa vain tasaista liiketilaansa.

[Kontra]

Täydensin ja korjasin vielä esitykseni Suhteellisuuteorian tulkintoja puutteita ja virheitä. Tiivistämistä voisi vielä olla, mutta en nyt siihen ala.

muutos 10.12.25 sinisellä

sivu 22

Valon käyttö etäisyyden mittareferenssinä 10.12.2025

Maa – geostationaarinen satelliitti geostationaarisella radalla päivätasaajan yllä.
siirto kohdasta Pimeä energia
Mitataan lasertutkalla satelliitista etäisyys Maahan ja Maasta etäisyys satelliittiin.

Laserpulssin nopeus sen matkalla muuttuvassa paikallisessa gravitaatiossa on c (300’000 km/s) koko ajan, mutta satelliitin ajan suhteen sen nopeus laskee koko ajan sen lähestyessä Maata johtuen gravitaation kasvusta, ja paluumatkalla Maasta satelliittiin sen nopeus kasvaa koko ajan gravitaation heikentyessä. Maan ajan suhteen valon nopeus käyttäytyy päinvastoin.

Kun aika satelliitissa kulkee nopeammin kuin Maassa, valopulssin samaan edestakaiseen matkaan kuluu aikaa enemmän kuin Maasta mitattuna, jolloin satelliitista mitattuna etäisyys mitataan pidemmäksi kuin Maasta mitattuna.

Kuun etäisyys Maasta on noin 384’400 km. Se on laservalolla mitattukin, mutta kun valonnopeus matkalla koko ajan heikentyvässä gravitaatiossa kasvaa, valon edestakainen kulkuaika mitataan liian lyhyeksi ja matka lyhyeksi. Kuusta mitaten valon edestakainen kulkuaika kasvaa valonnopeuden hidastuessa gravitaation kasvaessa ja matka mitataan liian pitkäksi. Sama kello Maassa ja Kuussa käy eri aikaa, Kuussa nopeammin. Jos valon edestakainen kulkuaika voitaisi mitata samaan tahtiin käyvällä kellolla, aika olisi sama Maasta ja Kuusta mitattuna.

Valonopeuden käyttö laskennallisena mittavälineenä on epätarkka, kun se ei ota huomioon gravitaatioympäristöä, eikä nopeudesta seuraavaa ajan dilataatiota.

Jos universumin kokoa laskettaessa on käytetty valonnopeutta mittareferenssinä, universumin syntyhetkestä BB:stä lähtenyt valo on matkallaan kokenut gravitaation heikenneen koko ajan Maata lähestyessään, ja siksi valonnopeus on koko ajan kasvanut. Jos laskelmassa tuota ei ole otettu huomioon, vaan ajateltu valonnopeus koko matkalla olleen Maan gravitaatiossa mitattu c, valon kulkuaika olisi liian lyhyt ja matka olisi mitattu liian lyhyeksi. Eli universumin olisi kooltaan suurempi kuin 13,8 miljardia valovuotta ja vanhempi kuin 13,8 miljardia vuotta.


sivu 26

Supernoville saadaan sitä hitaampia nopeuksia, mitä kauempana ne meistä havaitaan, vaikka ne kauempana liikkuvat nopeammin kuin lähempänä. Tästä syystä kauemman supernovan liike havaitaan hitaampana kuin lähemmän supernovan?

Supernovan etäisyyden mittauksessa valo kulkee vain yhteen suuntaan supernovasta Maahan. Gravitaatio heikkenee sen matkatessa kohti Maata, jolloin etäisyys mitataan liian lyhyeksi. Ks sivu 22 Valon käyttö etäisyyden mittareferenssinä.

sivu 30

Nobel-palkinnon perustelujen kumoaminen

Ks edeltä: Maa – geostationaarinen satelliitti – systeemi. Valon nopeuden tulkinta

Supernovien etäisyydet meistä näyttivät kirkkauden perusteella olevan kauempana, kuin vakio- tai hidastuvalla nopeudella laajenevassa universumissa olisi voinut syntyä.

Supernovan etäisyyden mittauksessa valon kulkumatkalla kohti Maata gravitaatio heikkenee koko ajan, jolloin etäisyys mitataan liian lyhyeksi. Ks sivu 22 Valon käyttö etäisyyden mittareferenssinä.

Kesällä 2023 ajan kulkunopeus muinaisessa universumissa todettiin 1/5 nykyisestä nopeudesta – vastaava valonnopeus olisi 1/5 valonnopeudesta Maassa eli 300’000 km/s /5 = 60’000 km/s. Kun tutkija uskoo virheellisesti valolla olleen meidän ajallamme mitattuna muinaisuudessakin 300’000 km/s, saadaan vääriä tulkintoja käytettäessä punasiirtymämittauksessa referenssinopeutena valon nopeutta 300’000 km/s.

Supernovan valonnopeus matkatessaan tänne eri ajankulku-vyöhykkeiden läpi, meidän ajallamme mitattuna muuttuisi siis välillä
60’000 km/s – 300’000 km/s, vaikka se koko ajan on vakio c 300’000 km/s paikallisessa gravitaatiossa.

Miten Nobel-palkitut ovat sen tulkintavirheen sitten tehneet?
Jos tarkastellaan supernovaa vaikka 5 miljardin valovuoden etäisyydellä, sen aikaisessa universumissa ajan kulkunopeus olisi ollut esim. 1/2 meidän ajan kulkunopeudesta, jolloin valon nopeus meidän ajallamme mitattuna olisi siis 150’000 km/s. Nyt alkumatkasta valon nopeus olisi ollut meidän ajallamme mitattuna 150’000 km/s ja loppumatkassa 300’000 km/s. Keskiarvona voidaan ajatella sen kulkeneen nopeudella 225’000 km/s meidän ajalla mitattuna.
Kun mittaajat uskoivat valon kulkeneen 300’000 km/s, todellinen etäisyys olisikin:
(300’000 / 225’000) x 5 miljardi vv = 6,67 miljardi vv.

[Konsta]

Toinen kysymys joka putkahti mieleen
En kritisoi mitään, mutta haluan kysyä.
- Onko absoluuttisuus käsite, josta on luovuttava osin tai kokonaan kun tutkitaan aineellisen maailmankaikkeuden fysikaalisia ilmiöitä, joissa kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen ja onko gravitaatiolla mitattavissa olevaa absoluuttista nopeutta vai onko sekin suhteellinen verrattuna kaikkeen muuhun useamman kappaleen ollessa kysymyksessä ja kaikkien kappaleiden gravitaatiokenttien vaikuttaessa toisiin kappaleisiin ?

[Kontra]

Toinen kysymys joka putkahti mieleen
En kritisoi mitään, mutta haluan kysyä.
- Onko absoluuttisuus käsite, josta on luovuttava osin tai kokonaan kun tutkitaan aineellisen maailmankaikkeuden fysikaalisia ilmiöitä, joissa kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen ja onko gravitaatiolla mitattavissa olevaa absoluuttista nopeutta vai onko sekin suhteellinen verrattuna kaikkeen muuhun useamman kappaleen ollessa kysymyksessä ja kaikkien kappaleiden gravitaatiokenttien vaikuttaessa toisiin kappaleisiin ?

Taitaa olla pareminkin niitä metafysiikan juttuja, joihin en ota kantaa.

[Konsta]

Toinen kysymys joka putkahti mieleen
En kritisoi mitään, mutta haluan kysyä.
- Onko absoluuttisuus käsite, josta on luovuttava osin tai kokonaan kun tutkitaan aineellisen maailmankaikkeuden fysikaalisia ilmiöitä, joissa kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen ja onko gravitaatiolla mitattavissa olevaa absoluuttista nopeutta vai onko sekin suhteellinen verrattuna kaikkeen muuhun useamman kappaleen ollessa kysymyksessä ja kaikkien kappaleiden gravitaatiokenttien vaikuttaessa toisiin kappaleisiin ?

Taitaa olla pareminkin niitä metafysiikan juttuja, joihin en ota kantaa.

Kolmas kysymys
Mikä on pienin aineellisen maailman mitattavissa oleva (?) asia, jolla voi olla, tai jolla on teoreettisesti oma gravitaatiokenttä ?
Fotoneihin gravitaatiokentät vaikuttavat, mutta onko yksittäisellä fotonilla myös oma gravitaatiokenttä, joka voi vaikuttaa muihin fotoneihin ?
Yritän vain saada kuvan aineellisen maailmankaikkeuden luonteesta tavallista arkikieltä käyttämällä, eksymättä loputtomiin yhtälöviidakkoihin ja teoriatutkiskeluihin.

[QS]

onko gravitaatiolla mitattavissa olevaa absoluuttista nopeutta

Gravitaatio, tai paremminkin muutos gravitaatiokentässä, etenee valonnopeudella, joka on sama kaikille havaitsijoille.

[pähkäilijä]

Kolmas kysymys
Mikä on pienin aineellisen maailman mitattavissa oleva (?) asia, jolla voi olla, tai jolla on teoreettisesti oma gravitaatiokenttä ?
Fotoneihin gravitaatiokentät vaikuttavat, mutta onko yksittäisellä fotonilla myös oma gravitaatiokenttä, joka voi vaikuttaa muihin fotoneihin ?
Yritän vain saada kuvan aineellisen maailmankaikkeuden luonteesta tavallista arkikieltä käyttämällä, eksymättä loputtomiin yhtälöviidakkoihin ja teoriatutkiskeluihin.

Pakko olla fotonilla oma kenttä. Johtuu siitä että se samaa puuta materian kanssa. Eli materia voidaan muuttaa fotoneiksi tai fotonit materiaksi.

Pienin mitattavissa oleva asia lienee isompi kooltaan kuin pienin asia absoluuttisesti jos niin tiheää mitta-asteikkoa ei ole olemassa.

Esimerkki: otetaan valokuva kahdesta etanasta. Toinen on paikallaan, toinen loittonee etanan vauhtia. Kuvasta tuskin pystyy sanomaan kumpi loittonee, ei ole niin tarkkaa mittaria.

[Kontra]

vielä tarkennus esitykseen Suhteellisuustorian tulkintoja sinisellä

sivu 25

[ Dos Syksy Räsäseltä kysyin ajan kulkunopeudesta 12.03.024.
”Aika kulkee samaa tahtia kaikkina maailmankaikkeuden aikoina (ihan sen perusteella, miten ajan kuluminen määritellään).
Mutta koska valo venyy avaruuden laajetessa, kaukaisten kohteiden tapahtumat näyttävät meistä tapahtuvan hitaammin.
Tämä on helppo ymmärtää. Koska valon aallonpituus kasvaa, peräkkäisten aallonhuippujen saapumisen aikaväli on pidempi, eli signaali tulee hitaammin.”]

Tuo vastaus ei riitä kumoamaan ajan nopeutumista universumissa sen laajentuessa, johtuen kokonaisgravitaation heikentymisestä. Valon venymiseen on kaksi syytä: universumin laajeneminen ja Valon gravitaatiopunasiirtymä ks sivu 25.
......
......

Muutamia pieniä tarkennuksia myös tehty: 1 typo, vanha viittaus poistettu, pari muotoseikkaa.
......
Kumpa joku ottaisi vakavasti esitykseni ja muokkaisi sen julkaisukuntoon.
Yhtään uskottavaa tarkennusta ja täydennystä ei suhteellisuusteorian perusteisiin ole tehty sen julkaisuhetkestä yli 100 vuotta sitten.
Päinvastoin on häärätty mielikuvitusfysiikan parissa - jopa Nobel-palkittuun hölynpölyyn saakka.

[pähkäilijä]

[ Dos Syksy Räsäseltä kysyin ajan kulkunopeudesta 12.03.024.
”Aika kulkee samaa tahtia kaikkina maailmankaikkeuden aikoina (ihan sen perusteella, miten ajan kuluminen määritellään).
Mutta koska valo venyy avaruuden laajetessa, kaukaisten kohteiden tapahtumat näyttävät meistä tapahtuvan hitaammin.
Tämä on helppo ymmärtää. Koska valon aallonpituus kasvaa, peräkkäisten aallonhuippujen saapumisen aikaväli on pidempi, eli signaali tulee hitaammin.”]

Tuo vastaus ei riitä kumoamaan ajan nopeutumista universumissa sen laajentuessa, johtuen kokonaisgravitaation heikentymisestä. Valon venymiseen on kaksi syytä: universumin laajeneminen ja Valon gravitaatiopunasiirtymä ks sivu 25.

Gravitaatiopunasiirtymä voi toteutua vain kun fotoni joutuu tekemään työtä gravitaatiota vasten. Universumissa fotoni ei joudu tekemään työtä koska materia "tekee työn". Siis materiaan jo ladattu nopeus on se joka hidastuu (jos pimeää energiaa ei olekaan). Fotoni on siksi vapaamatkustaja.

Vielä yksi asia sekoittaa, onko avaruudella reunaa vai ei? Jos avaruus on reunaton, jokainen suunta kumoaa gravitaation suunnan ja kentällä ei ole vaikutussuuntaa (sama tilanne kuin maan ytimessä, 100kg punttitangon voi nostaa hiuksella). Jos on reuna, niin reuna-alueella kentällä on selvä suunta koska tyhjä avaruus ei gravitoi.

Räsäsen perustelu aallonpituuden kasvulle on puolinainen, nimittäin kauempaa tuleva aalto on myös kauempaa menneisyydestä jolloin avaruus oli tiheämpi. Tästä hän ei mainitse.