Musta energia

[Make]

Tuli mieleen, että pimeä energia olisi mustiin aukkoihin kadonneen aineen energiaa. Kun avaruus mustan aukon painovoiman vaikutuksesta kaareutuu tavallaan uuteen ulottuvuuteen ja aine kutistuu singulariteettiin, niin tämän aine muuttuu energiaksi tässä lisädimensiossa. Tämä energia tavallaan kasvattaa tätä 4-ulotteisen tilavuusavaruuden kuplamaista ulottuvuutta. Ts. universumi pullistuu 4-ulotteisesti ajatellen tyhjästä. Musta aukko näin muuttaa aineen painovoiman aikaansaaman singulariteetin kautta energiaksi, joka vaikuttaa avaruuden maksimaalisen kaareutumisen (4. dimensio, tai 5., jos aika on yksi) kautta takaisin universumiin kasvattaen sitä. Jos kaikki universumin aine lopulta päätyy singulariteettien kautta energiaksi, niin universumi olisi vain tyhjiöenergiaa ja tuntemamme 3 ulottuvuutta ja aika häviäisivät.

[Disputator]

Tuli mieleen, että pimeä energia olisi mustiin aukkoihin kadonneen aineen energiaa. Kun avaruus mustan aukon painovoiman vaikutuksesta kaareutuu tavallaan uuteen ulottuvuuteen ja aine kutistuu singulariteettiin, niin tämän aine muuttuu energiaksi tässä lisädimensiossa. Tämä energia tavallaan kasvattaa tätä 4-ulotteisen tilavuusavaruuden kuplamaista ulottuvuutta. Ts. universumi pullistuu 4-ulotteisesti ajatellen tyhjästä. Musta aukko näin muuttaa aineen painovoiman aikaansaaman singulariteetin kautta energiaksi, joka vaikuttaa avaruuden maksimaalisen kaareutumisen (4. dimensio, tai 5., jos aika on yksi) kautta takaisin universumiin kasvattaen sitä. Jos kaikki universumin aine lopulta päätyy singulariteettien kautta energiaksi, niin universumi olisi vain tyhjiöenergiaa ja tuntemamme 3 ulottuvuutta ja aika häviäisivät.

Ihan mahdollista, mitäpä tuohon voi sanoa muuta, onhan sentään perjantai-ilta

[Make]

Perjantai-ilta on parasta aikaa kahden harmaan aivosolun kohtaamiselle.

[Abezethibou]

DESI-projektin havainnothan osoittaa, että pimeä energia on muuttunut ajan saatossa. Tulokset nyt ei vielä ole viiden sigman tasoa, ne kai huitelee 3-4 välillä vähän riippuen miten dataa yhdistelee. Minun silmääni alkaa silti näyttää sille, että pimeä energia ei ole mikään kosmologinen vakio.

EDIT:
Tulipa vielä mieleen, että jos tuo on totta, niin onko se sitten jonkin sortin dynaaminen kenttä vai uudenlainen teoria gravitaatiosta joka tuon selittää?

[Make]

Minullekin tuli mieleen mustan energian liittyminen gravitaatioon. Kuin jin ja jan. Kiinalaiset ymmärsivät perimmäisiä asioita Kun singulariteettiin ei pääse katsomaan mitä aineelle tapahtuu, niin jään odottamaan valaisevaa matemaattista mallia. Kun se jää minulla tekemättä, niin vaikeuksien kautta voittoon pyrkisin toteuttamalla laboratorio-olosuhteissa minikokoisen mustan aukon ja mittaisin toimiiko mustassa aukossa e=mc^2 edelleen. Tosin tämäkin tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta toteuttaa. Kolmas vaihtoehto olisi selvittää universumin energia- ja ainetasapainon muutos. Mutta ihan ex tempore joudunkin esittämään painovoiman ja massan vuorovaikutuksen selvittämistä. Jos selviäisi painovoimahiukkasten (onko niitä?) vaikutus e=mc^2 yhtälöön, niin voisimme olla lähellä ratkaisua. Kyseinen Einsteinin yhtälö saattaa olla vain likiarvo.

[Abezethibou]

Minullekin tuli mieleen mustan energian liittyminen gravitaatioon. Kuin jin ja jan. Kiinalaiset ymmärsivät perimmäisiä asioita Kun singulariteettiin ei pääse katsomaan mitä aineelle tapahtuu, niin jään odottamaan valaisevaa matemaattista mallia. Kun se jää minulla tekemättä, niin vaikeuksien kautta voittoon pyrkisin toteuttamalla laboratorio-olosuhteissa minikokoisen mustan aukon ja mittaisin toimiiko mustassa aukossa e=mc^2 edelleen. Tosin tämäkin tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta toteuttaa. Kolmas vaihtoehto olisi selvittää universumin energia- ja ainetasapainon muutos. Mutta ihan ex tempore joudunkin esittämään painovoiman ja massan vuorovaikutuksen selvittämistä. Jos selviäisi painovoimahiukkasten (onko niitä?) vaikutus e=mc^2 yhtälöön, niin voisimme olla lähellä ratkaisua. Kyseinen Einsteinin yhtälö saattaa olla vain likiarvo.

\(T_{\mu\nu}^{(\phi)}
=
\partial_\mu \phi \, \partial_\nu \phi
-
g_{\mu\nu}
\left[
\frac{1}{2}
g^{\alpha\beta}
\partial_\alpha \phi \, \partial_\beta \phi
+
V(\phi)
\right]\)
En tiedä tulisiko siitä jonkin sortin skalaarikenttä jos nuo havainnot pitää paikkansa. Pakko tähänkin todeta, että en tunne asiaa. Tuosta vaan oli 2025 keväällä kovin pöhinää niin jäi asia mieleen.

[Abezethibou]

\(\Box \phi-\frac{dV(\phi)}{d\phi}=0\)
\(\Box \phi=\frac{1}{\sqrt{-g}}\partial_\mu\left(\sqrt{-g}\, g^{\mu\nu} \partial_\nu \phi\right)\)
\(\rho_\phi=\frac{1}{2}\dot{\phi}^2 + V(\phi)\qquad p_\phi=\frac{1}{2}\dot{\phi}^2 - V(\phi)\)
\(w_\phi=\frac{p_\phi}{\rho_\phi}=\frac{\frac{1}{2}\dot{\phi}^2 - V(\phi)} {\frac{1}{2}\dot{\phi}^2 + V(\phi)}\)
Tai sitten ei, ei näistä tavallinen ihminen mitään tiedä. Sopivilla arvoilla w≈−1 eli päästään lähelle kosmologista vakiota.

[Eusa]

Kolmen divergenssin kartta: 4‑tiheysgradientti → indusoitu vektorikenttä → (solmut / filamentit / voidit)

Ajatus on yksinkertainen: on fysikaalinen skalaarinen “4‑tiheystyhjö” \(\rho(x)\), ja sen logaritminen gradientti indusoi vektorikentän
\(
a_\mu=-\partial_\mu\ln\rho.
\)

Kun tätä tarkastellaan karkeistettuna (alueittain kosmisessa verkossa), voidaan luokitella alueet sen mukaan, onko vektorikentällä netto‑ulospäin vai netto‑sisäänpäin suuntautuva fluxi. Tämä on käytännössä “kolme divergenssiä”:

\(
\Theta := \nabla_\mu a^\mu \;\approx\; \nabla\cdot a\),
\(
\langle\Theta\rangle_\Omega \propto \oint_{\partial\Omega} a\cdot dS.
\)

Tuosta kattavasta määrittelystä kosminen laajeneminen voidaan tulkita 4‑tiheyden \(\rho(x)\) tasapainottumisena, jossa gradienttikenttä \(a_\mu=-\partial_\mu\ln\rho\) järjestäytyy kosmisessa verkossa kolmeen karkeaan divergenssiluokkaan:

baryonisissa keskittymissä netto‑fluxi on ulospäin (\(\nabla\cdot a>0\), nosteinen/paine ulos) samalla kun 3D‑koordinaattivirta on sisäänpäin (3D‑varannon kulutus),

filamenttien labiileissa väliköissä netto‑fluxi on likimain nolla (\(\nabla\cdot a\approx 0\), siirto+muistirakenne),

ja ultratyhjissä voideissa netto‑fluxi on sisäänpäin (\(\nabla\cdot a<0\), imuinen/paine sisään) samalla kun 3D‑koordinaattivirta on ulospäin (3D‑varannon kasvu).

A. “Lähde”-alueet: baryoniset keskittymät (nosteinen järjestys)
- Divergenssiluokka (karkeistus): \(\nabla\cdot a>0\) eli vektorikentällä on netto‑ulospäin suuntautuva fluxi.
- Kenttäkuva: skalaari indusoi järjestäytyneen “nosteen”: paine/reaktio ulospäin.
- 3D‑koordinaattivirta (oma sanakirja): 3D‑tilametriikka/koordinaatit virtaavat sisäänpäin, koska alue “kuluttaa” 3D‑varantoa ainehiukkasten tukemiseen.

B. “Välivarasto”-alueet: labiilit väliköt / filamenttiverkosto (siirto + muisti)
- Divergenssiluokka (karkeistus): \(\nabla\cdot a\approx 0\) (netto‑fluxi pieni), mutta kenttä on voimakkaasti anisotrooppinen ja ajallisesti labiili.
- Kenttäkuva: indusoidut gradienttivektorit eivät lukitu pitkäkestoisesti; filamenttisuuntaiset reitit “kanavoivat” siirtoa.
- Muistielementti: skalaari säilöö entropiainformaatiota muistirakenteena → filamentit toimivat rakenteen “välivarastona”.
- 3D‑koordinaattivirta: välivaranto, josta syötetään tilametriikkaa baryonisille solmuille ja jota täydennetään void‑alueilta.

C. “Nielu”-alueet: ultratyhjät voidit (imuinen järjestys)
- Divergenssiluokka (karkeistus): \(\nabla\cdot a<0\) eli vektorikentällä on netto‑sisäänpäin suuntautuva fluxi.
- Kenttäkuva: skalaari indusoi järjestäytyneen “imun”: paine/reaktio sisäänpäin.
- 3D‑koordinaattivirta (oma sanakirja): 3D‑tilametriikka/koordinaatit virtaavat ulospäin, koska voidit ovat 3D‑varannon “kasvu-/lähdealueita”.

Kaksi vastakkaista virtaa samassa kartassa:

a‑flux (buoyancy/paineen järjestys): baryonisolmut --> filamentit --> voidit
3D‑koordinaattivirta (tilametriikka): voidit --> filamentit --> baryonisolmut

[Abezethibou]

Virallinen nimi taitaa olla "dark energy", mutta mites kun kyseessä ei kai ole energia siinä mielessä mitä fysiikassa yleensä energialla tarkoitetaan, ei välttämättä mikään kenttä, eikä oikein millään järjellisellä tavalla pimeä? Ei kai siitä oikein mustaa saa niin avauksen otsikkokaan ei toimi? Onhan tuo myyvä nimi tietysti niin ehkä se helpottaa rahoituksen hakemista? Vai onko se kaikkien muiden mielestä erittäin kuvaava nimi ja minä jälleen kerran täysin hakoteillä?

[pähkäilijä]

Mutta kuinka singulariteettiin päästään? Avaruuden kaarevuus on horisontissa 90 astetta? Kun se on niin jyrkkä, aika pysähtyy. Vapaassa avaruudessa taas aika rientää ikuisuuteen, mitalin toinen puoli. Siksi singulariteettejä ei ole. Kuitenkin hyvin tiheitä materiapalloja on esim neutronitähtien sisällä. Mutta ei kuitenkaan singulariteettejä.

Pitääköhän tarkastella ongelmaa filosofisesti, olevaisuus törmää ylipääsemättömään muuriin meidän näkökulmasta, atomi ei pääse millään horisontin läpi. Atomin kannalta taas vapaa avaruus "räjähtää" olemattomiin kun atomi matkustaa horisontin läpi. Ei, tämä on filosofiallekin mahdoton ongelma.