Tuolla edellä valon liikkeestä junanvaunussa QS esitti tämän yhtälön ratkaisun näin, mutta ei esittänyt välimuotoja
𝑡2 = … = 2𝑐𝐿/((𝑐+𝑣)(𝑐−𝑣))
Näissä lausekkeissa on vielä tuo L, joka on vaunun pituus laiturin K koordinaateilla. Lepopituus oli 𝐿′, ja K:ssa pituus on kontraktoitunut, joten 𝐿 =𝐿′/𝛾
𝑡2 = 2𝛾𝐿′/𝑐
........
........
Minun ruostuneet algebran taitoni ei riittäneet tuohon loppuyhtälöön päätymiseen. Näin yritin
= 2𝑐𝐿’/(𝛾(𝑐+𝑣)(𝑐−𝑣)) jos lavennetaan 𝛾:lla, joka on 1/√(1 – v²/c²)
= 2𝛾𝐿’/(𝛾²(𝑐+𝑣)(𝑐−𝑣)) entäs jatko?
Joo, olisin voinut kirjoittaa välivaiheet. Tämän tyyppisiin "c+v" ja "c-v" -laskuihin on olemassa niin sanottuja gamma-identieettejä, joista eräs:Kontra kirjoitti: ↑20.1.2026, 16:34Tuolla edellä valon liikkeestä junanvaunussa QS esitti tämän yhtälön ratkaisun näin, mutta ei esittänyt välimuotoja
𝑡2 = … = 2𝑐𝐿/((𝑐+𝑣)(𝑐−𝑣))
Näissä lausekkeissa on vielä tuo L, joka on vaunun pituus laiturin K koordinaateilla. Lepopituus oli 𝐿′, ja K:ssa pituus on kontraktoitunut, joten 𝐿 =𝐿′/𝛾
𝑡2 = 2𝛾𝐿′/𝑐
\(\displaystyle (c+v)(c-v) = \frac{c^2}{\gamma^2}\)
Tuo on helppo todeta seuraavasti
\(\displaystyle (c+v)(c-v) = c^2 - v^2 = c^2\left(1-\frac{v^2}{c^2}\right)=c^2\ \left(\frac{1}{\gamma}\right)^2 = \frac{c^2}{\gamma^2}\)
Tätä käyttämällä se lauseke voidaan laskea
\(\displaystyle t_2 = \frac{2cL}{(c+v)(c-v)} = \frac{2cL}{c^2/\gamma^2}=\frac{2 \gamma^2 L}{c}\)
Ja tähän vielä sijoitetaan \(L = L'/\gamma\)
\(\displaystyle t_2 = \frac{2 \gamma^2 L}{c} = \frac{2 \gamma L'}{c}\).
Näitä samoja pyörittelelmällä saadaan myös jälkimmäisen laskun eräs lauseke, jonka lyhensin myös "kolmella pisteellä"
\(t'_2 =\gamma\left(t_2 - \frac{v x_2}{c^2}\right) = \gamma\left(\frac{2cL}{(c+v)(c-v)} - \frac{2cLv}{c^2(c+v)(c-v)}\right) = ... = \frac{2\gamma L}{c} = \frac{2L'}{c}\)
Onpas 𝛾 ollut kovin keskeisessä asemassa suhtiksen laskelmissa ja melkoista manipulaatiota sillä harrastettu.
Päivitellään taas Suhteellisuusteorian tulkitoja
sivu 17
Poistin kokonaan esityksen Valon yksisuuntainen nopeus ja korvasin sen Valo liikkuvassa koordinaatistossa
sivu 17
Poistin kokonaan esityksen Valon yksisuuntainen nopeus ja korvasin sen Valo liikkuvassa koordinaatistossa
Liitteet:
Tämän osuuden voi toki laskea x-koordinaatin Lorentz-muunnoksella...Jos tehtäisiin Lorentz-muunnos paikkakoordinaateille, niin tuloksena olisi \(x'_0=0\), \(x'_1 = L'\) ja \(x'_2 = 0\).
\(x'=\gamma(x-vt)\)
K:n koordinaatit olivat
\(\begin{align}
(t_0,x_0) &= (0,0) \\
(t_1,x_1) &= \left(\frac{L}{c-v}, \frac{cL}{c-v}\right) \\
(t_2,x_2) &= \left(\frac{2cL}{(c+v)(c-v)},\frac{2cLv}{(c+v)(c-v)}\right)
\end{align}\)
joista saadaan K':n paikka-koordinaatit
\(\begin{align}
x'_0 &= \gamma(x_0-v t_0) = \gamma(0-0)=0 \\
x'_1 &= \gamma(x_1-v t_1) = \gamma \left(\frac{cL}{c-v} - \frac{vL}{c-v}\right) =\gamma L = L' \\
x'_2 &= \gamma(x_2-v t_2) = \gamma \left(\frac{2cLv}{(c+v)(c-v)} - \frac{2cLv}{(c+v)(c-v)}\right) = 0
\end{align}\)
Tässä arviointini DU:sta: https://tiedepalsta.fi/viewtopic.php?f= ... 49#p445349.Kontra kirjoitti: ↑7.9.2025, 16:39Katsoin äsken Tuomo Suntolan päivityksen Dynaamisesta universumista DU, ja vakuutuin siitä, ettei mitään pimeää energiaa todellakaan voi olla olemassa.
Poistin esityksestäni Suhteellisuusteorian tulkintoja kohdasta Pimeä energia tarpeettomana alaotsikon Aika on energiaa, kun yritin korvata pimeän energian hypoteesin hypoteesilla Universumin ajan nopeutumisesta syntyvällä energialla.
Muita muutoksia en tehnyt.
.......
Tuossa Suntolan esityksessä jäi kyllä vaivaamaan yksi kohta. (Yli hilseen meni kyllä monikin kohta.)
Kun joku kysyi, että hidastuuko kellojen käynti ajan kuluessa, Suntola vastai myöntävästi. Oliko se vahinko, kun kellojen käyti nopeutuu minun kästykseni mukaan.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
DU:ssa on se hyvä jos asiat yksinkertaistuu. Mitä yksinkertaisempi teoria, sitä elegantimpi. Kuitenkaan todellisuutta ei voi muuttaa filosofisista ideoista käsin, tarkoitan että olisi kaunis filosofia ja sen pohjalta lähdetään vaikka läpi harmaan kiven etsimään sopivaa teoriaa koska todellisuus on mikä on. Mutta luontaisesti ihminen hakee "hahmoa" ennemmin kuin monimutkaista rytökasaa.
Joskus se saalistavan nisäkkään vaiston mukainen mallinnus ei ole se yleispätevin, kaunein ja yksinkertaisin - eikä varsinkaan syvintä todellisuuden lainalaisuutta vastaava.pähkäilijä kirjoitti: ↑7.2.2026, 22:11DU:ssa on se hyvä jos asiat yksinkertaistuu. Mitä yksinkertaisempi teoria, sitä elegantimpi. Kuitenkaan todellisuutta ei voi muuttaa filosofisista ideoista käsin, tarkoitan että olisi kaunis filosofia ja sen pohjalta lähdetään vaikka läpi harmaan kiven etsimään sopivaa teoriaa koska todellisuus on mikä on. Mutta luontaisesti ihminen hakee "hahmoa" ennemmin kuin monimutkaista rytökasaa.
ΦBSU:ssa “liike” (nopeus, liikemäärä, inertiaalinen geodeesi) on aina koordinaatti-/havaitsijakirjanpitoa, ei Separversen primitiiviä. Separverse on invarianttien separaatioiden ensemble: sama fysikaalinen sisältö voidaan kirjata moniin 3+1-kehyksiin.
Yhdessä tapahtumassa voi siksi esiintyä mielivaltainen määrä liikemääriä: liikemäärä kuuluu aina historialle (maailmaviivan tangentille) siinä tapahtumassa, ei tapahtumalle “itselleen”. Se, mikä on tapahtumassa invarianttia, on tyhjön rakenne: vakuumi-4-tiheys ρ(x)=‖∇α‖ on Lorentz-skalaari. Tämän vuoksi sama tapahtuma voi saada eri “spatiaalisia tiheyksiä” eri kirjanpidoissa (eri u^μ-valinnoissa): ρ₃ = ρ₄ / u⁰.
Materian “aineellisuus” liittyy loopattuun/lukittuun null-säikeistykseen: invariantti ρ toimii massan ajurina (ja Dirac-sektorissa massaterminä), vaikka liikeradat ja nopeudet ovat vain kirjanpitoa. “Tikitys” on tapahtumassa paikallinen (ρ määrää tahdin), mutta itseisaika (proper time) kertyy historioille.
GR:n periaate “vapaassa putoamisessa ei tunnu voimaa” säilyy - ja ΦBSU tekee ekvivalenssista vielä terävämmän: gravitaatio määritellään suoraan buoyanssina a_μ = −∂_μ ln ρ ja tidal-väännöt T_μν = ∇_μ a_ν. Siksi mikään koe, joka on rajattu yhteen tapahtumaan, ei voi erottaa “inertiaa kaarevassa Separversessa” ja “tasaisen liikkeen laakeudessa”:
ne ovat sama fysikaalinen sisältö eri kirjanpidossa.
Hienorakennevakio vapausasteista: (1⁰+2¹+3²+5³+1/2¹*3²/5³)⁻¹ = 137,036⁻¹
Eikö tässä suhteellisuuden ideassa vapaasta putoamisesta ole tavoitteena helpottaa laskemista? Siis toisessa vaakakupissa on arkitodellisuus ja toisessa teorian helpompi toiminta?Eusa kirjoitti: ↑8.2.2026, 00:03GR:n periaate “vapaassa putoamisessa ei tunnu voimaa” säilyy -pähkäilijä kirjoitti: ↑7.2.2026, 22:11DU:ssa on se hyvä jos asiat yksinkertaistuu. Mitä yksinkertaisempi teoria, sitä elegantimpi. Kuitenkaan todellisuutta ei voi muuttaa filosofisista ideoista käsin, tarkoitan että olisi kaunis filosofia ja sen pohjalta lähdetään vaikka läpi harmaan kiven etsimään sopivaa teoriaa koska todellisuus on mikä on. Mutta luontaisesti ihminen hakee "hahmoa" ennemmin kuin monimutkaista rytökasaa.
Näin suhteellisuus lienee helpommin laskettavissa mutta ihminen ei ymmärrä sitä todellisuutta. Kun ihminen toteaa rakeen putoavan, Einstein toteaa rakeen kiihtyvän ylöspäin?
Molemmat on oikeita johtopäätöksiä omissa kehyksissään.
Mistä moinen mielikuva?pähkäilijä kirjoitti: ↑8.2.2026, 09:38Kun ihminen toteaa rakeen putoavan, Einstein toteaa rakeen kiihtyvän ylöspäin?