“Tehdä työtä”

[Keckman]

Työn käsite on keskeinen nykyaikaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa. Koko hyvinvointijärjestelmämme perustuu siihen. Silti käsite on yllättävän ongelmallinen. On nimittäin aivan sama rakennammeko taloa vai purammeko sen: molempia kutsutaan “työksi” ja molempia pidetään lähtökohtaisesti yhteiskunnallisesti arvokkaina, koska ne ovat työn tekemistä. Mutta työn arvo ei tietenkään ole työn tekemisessä itsessään, vaan siinä mitä työllä tuotetaan.

Iso osa länsimaisesta työstä näyttää kuitenkin olevan sellaista, että tuotamme tavaroita joita kukaan ei oikeasti tarvitse. Mainonta luo ihmisille tarpeita, ja näiden tarpeiden tyydyttäminen teettää valtavan määrän työtä tehtaissa, varastoissa ja kuljetuslogistiikassa.

Hyvä esimerkki on 1980-luvun vesisänkybuumi. Yhtäkkiä tuntui siltä, että jokaisella piti olla sellainen. Mainostaja tekee työkseen mainontaa, mainonta luo kysynnän, ja tämä kysyntä synnyttää lisää työtä tehtaissa, varastoissa ja kuljetuksissa. Työ synnyttää lisää työtä eksponentiaalisesti. Ja jotta ihminen voisi ostaa vesisängyn, hänen täytyy tehdä lisää työtä saadakseen siihen rahaa.

Samaan aikaan osa nuorista kysyy epätoivoisesti: mitä pitäisi tehdä ilmastonmuutoksen ja luontokadon edessä? Ehkä vastaus on radikaali: tehdä vähemmän. Kaikki tekeminen kuluttaa energiaa ja tuottaa saasteita.

Toki on olemassa välttämätöntä työtä. Infrastruktuurin ylläpito, joukkoliikenne, terveydenhuolto ja monet muut yhteiskunnan perustoiminnot ovat aidosti tärkeitä. Mutta mitä vähemmän tuotamme turhaa, sitä vähemmän tarvitsemme myös kaikkea muuta työtä. Ongelma on siinä, että hyvinvointiyhteiskunta rahoitetaan verotuksella, joka puolestaan perustuu työntekoon. Siksi järjestelmä pakottaa meidät jatkuvasti tuottamaan lisää.

Mutta onko tämä välttämätöntä? Raha on lopulta vain kirjanpitoa. Miksi yhteiskunta ei voisi rahoittaa välttämättömiä toimintoja suoraan, ilman että kaikkea pitää ensin kierrättää työn, verojen ja kulutuksen kautta? Historiassa rahan painaminen tyhjästä on johtanut inflaatioon. Mutta nykymaailmassa ongelma ei ole niukkuus vaan pikemminkin ylituotanto. Meillä on teknologiaa, joka pystyy tuottamaan valtavia määriä tavaraa ja palveluja paljon pienemmällä työmäärällä kuin ennen.

Silti järjestelmämme pakottaa meidät tekemään töitä kuin eläisimme edelleen lapioaikakaudella.

[QS]

Hyvä esimerkki on 1980-luvun vesisänkybuumi. Yhtäkkiä tuntui siltä, että jokaisella piti olla sellainen. Mainostaja tekee työkseen mainontaa, mainonta luo kysynnän, ja tämä kysyntä synnyttää lisää työtä tehtaissa, varastoissa ja kuljetuksissa. Työ synnyttää lisää työtä eksponentiaalisesti. Ja jotta ihminen voisi ostaa vesisängyn, hänen täytyy tehdä lisää työtä saadakseen siihen rahaa.

Tämä kuvaa mielestäni hyvin vapaan markkinatalouden toimintamekanismia, noin se menee.

Raha on lopulta vain kirjanpitoa. Miksi yhteiskunta ei voisi rahoittaa välttämättömiä toimintoja suoraan, ilman että kaikkea pitää ensin kierrättää työn, verojen ja kulutuksen kautta?

Tätä voisi pohtia siten, että perustetaan tyhjälle pöydälle testiyhteiskunta, jossa perustoiminnot tuottaa yhteiskunta. Tehtävissä on esimerkiksi 20% yhteiskunnan yksilöistä. Heillä ei ole muuta tehtävää kuin terveydenhuolto, liikenne, turvallisuus jne.

Loput 80% tekisivät muuta. Elossa pysymisen kannalta muut tehtävät ovat väistämättä ruuan tuotanto: maatilat, eläintilat ja niin edelleen. Tässä on kaksi vaihtoehtoa: 1) Loput 80% tuottavat itselleen ravintoa pienissä yksiköissä, ja antavat osan yhteiskunnan pyörittäjille (20%) verona, tai 2) Loput 80% tuottavat ravintoa itselleen, mutta myös muille siten, että osa ei tuota itse ravintoa, vaan saavat sen ravinnon tuottajilta palveluksia vastaan.

Vaihtoehto 2) johtaa siihen, että 80% yhteiskunnan yksilöistä muodostavat talousjärjestelmän, jossa ravinnolla ja palveluilla on arvo. Ja tämä johtaa lopulta markkinatalouteen, kun yksilöt luonnostaan jakautuvat premium-ravinnon ja premium-palveluiden kategoriaan, ja loput non-premium kategorioihin, joita voi olla n kpl.

Ehkä lopputulos on pitkässä juoksussa markkinatalous. Paitsi silloin, jos jyrkällä säännöstelyllä pakoteta yhteiskunta vaihtoehtoon 1). Mitä nyt vajavaisesti historiaa tunnen, niin tuo vaihtoehto 1) ei ole koskaan täysin toiminut. Neuvostoliitossa ja muissakin 1)-vaihtoehdon yhteiskunnissa ihmiset pyörittivät taustalla pimeää markkinataloutta.

[Keckman]

Hyvä esimerkki on 1980-luvun vesisänkybuumi. Yhtäkkiä tuntui siltä, että jokaisella piti olla sellainen. Mainostaja tekee työkseen mainontaa, mainonta luo kysynnän, ja tämä kysyntä synnyttää lisää työtä tehtaissa, varastoissa ja kuljetuksissa. Työ synnyttää lisää työtä eksponentiaalisesti. Ja jotta ihminen voisi ostaa vesisängyn, hänen täytyy tehdä lisää työtä saadakseen siihen rahaa.

Tämä kuvaa mielestäni hyvin vapaan markkinatalouden toimintamekanismia, noin se menee.

Raha on lopulta vain kirjanpitoa. Miksi yhteiskunta ei voisi rahoittaa välttämättömiä toimintoja suoraan, ilman että kaikkea pitää ensin kierrättää työn, verojen ja kulutuksen kautta?

Tätä voisi pohtia siten, että perustetaan tyhjälle pöydälle testiyhteiskunta, jossa perustoiminnot tuottaa yhteiskunta. Tehtävissä on esimerkiksi 20% yhteiskunnan yksilöistä. Heillä ei ole muuta tehtävää kuin terveydenhuolto, liikenne, turvallisuus jne.

Loput 80% tekisivät muuta. Elossa pysymisen kannalta muut tehtävät ovat väistämättä ruuan tuotanto: maatilat, eläintilat ja niin edelleen. Tässä on kaksi vaihtoehtoa: 1) Loput 80% tuottavat itselleen ravintoa pienissä yksiköissä, ja antavat osan yhteiskunnan pyörittäjille (20%) verona, tai 2) Loput 80% tuottavat ravintoa itselleen, mutta myös muille siten, että osa ei tuota itse ravintoa, vaan saavat sen ravinnon tuottajilta palveluksia vastaan.

Vaihtoehto 2) johtaa siihen, että 80% yhteiskunnan yksilöistä muodostavat talousjärjestelmän, jossa ravinnolla ja palveluilla on arvo. Ja tämä johtaa lopulta markkinatalouteen, kun yksilöt luonnostaan jakautuvat premium-ravinnon ja premium-palveluiden kategoriaan, ja loput non-premium kategorioihin, joita voi olla n kpl.

Ehkä lopputulos on pitkässä juoksussa markkinatalous. Paitsi silloin, jos jyrkällä säännöstelyllä pakoteta yhteiskunta vaihtoehtoon 1). Mitä nyt vajavaisesti historiaa tunnen, niin tuo vaihtoehto 1) ei ole koskaan täysin toiminut. Neuvostoliitossa ja muissakin 1)-vaihtoehdon yhteiskunnissa ihmiset pyörittivät taustalla pimeää markkinataloutta.

Ei kannata mielestäni jaotella mustavalkoisesti ihmisiä työssäkäyviin ja ei-työssäkäyviin. Tuotanto on nykyisin niin tehokasta, että tarvittavat työt pystytään hoitamaan vaivattomammin kuin ennen. Jokaisen on hyvä jossain vaiheessa käydä töissä, mutta sen vaiheen ei tarvitse olla koko aikuisikä kuten nykyään on tapana ajatella - ehkä vain 20% aikuisiästä. Emme kaiva ojia enää lapiolla vaan kaivinkoneella. Samoin metsäkone tekee tehokkaasti usean perinteisen metsurin työn.

Soppaan on tulossa lisäksi mukaan tekoälyn omaavat robotit, jotka voivat hoitaa ison osan tarvittavista töistä.

[QS]

Mutta juurisyy ei poistu, eli se, että ihminen tavoittelee luonnostaan jotain enemmän kuin on tarpeen, jonka takia kasvun kierre käynnistyy joka tapauksessa itsestään. Rationaalisista perusteluista huolimatta.

[Keckman]

Mutta juurisyy ei poistu, eli se, että ihminen tavoittelee luonnostaan jotain enemmän kuin on tarpeen, jonka takia kasvun kierre käynnistyy joka tapauksessa itsestään. Rationaalisista perusteluista huolimatta.

Minä tavoittelen henkistä kasvua.

[Disputator]

Mutta juurisyy ei poistu, eli se, että ihminen tavoittelee luonnostaan jotain enemmän kuin on tarpeen, jonka takia kasvun kierre käynnistyy joka tapauksessa itsestään. Rationaalisista perusteluista huolimatta.

Minä tavoittelen henkistä kasvua.

Ihminen voi omistautua filosofialle, kun hän on vapaa pakollisesta elannon tuottavasta (melkein aina ruumiillisesta) työstä. Jotenkin näin antiikin ajan ihmiset näkivät asian. Eli tämän mukaisesti henkiset taidot ovat sellaisia joita vain työstä vapaa ihminen voi hankkia. Kuitenkin jonkun on tehtävä työtä, jotta työstä vapaat ihmiset voivat keskittyä korkeampien asioiden mietiskelyyn.

Antiikista periytyvä käsite vapaat taidot "artes liberales"-käsite tarkoitti työstä vapaiden miesten korkeampia taitoja ("artes"). Vapaus siis tarkoitti alunperin vapautta työnteosta. Eli kyseessä on elitistinen "(työstä) vapaiden (miesten) taidot".

[Disputator]

Aloittaja on kyllä oikeassa siinä, että ihminen ei ole onnistunut vapautumaan työnteosta.

Noin 100 vuotta sitten Suomessakin säädettiin työaikalaki, jonka mukaan työtä tehdään enintään 8h päivässä ja 47h viikossa. Nyt sadan vuoden jälkeen työajat ovat suurinpiirtein samoja eli työtä tehdään edelleen samalla tavalla, vaikka työn tuottavuus on noussut huikeasti. Työn tuottavuuden nousu näkyy tietysti elintasossa, mutta mihin tämä kehitys johtaa tai päättyy? Tehdäänkö Suomessa (tai maailmalla) samaan tapaan töitä sadan vuoden päästä? Automaatio ja tekoäly kyllä tuhoaa mielestäni tämän yhteiskuntamallin aika perusteellisesti. Tavallisille ihmisille ei tulevaisuudessa enää löydy sellaista työtä, josta työnantaja maksaisi sellaista palkkaa, jolla tavis tulee edes toimeen, koska koneet hoitavat homman halvemmalla.

Mitä tästä tästä ahneudesta tuottavuuden alttarilla sitten seuraa yhteiskunnallisesti, jää nähtäväksi. Ei mitään hyvää, siitä olen varma.

[QS]

Samaa mieltä, että hyvään ei johda. Tilanteen huomaa jo käsityövaltaisilla aloilla, vaikkapa logistiikkakeskukset, teollisuus, vähittäiskauppa. Hommahan ei mene niin, että jäljelle jäävien työkuorma vähenee, vaan niin, että automaatiolla poistetaan kallista työvoimaa, ja jäljellä olevat tekevät edelleen samalla kuormalla kuin ennenkin. Automaatio on halvempi kuin ihminen. Työttömien määrä nousee, mutta firmojen käyttökatteet paranevat, ja rahavirrat ohjautuvat ylöspäin, ei alaspäin. Palkkaerot ja sosiaaliluokat sen kun etääntyvät toisistaan.

Nyt tuo tekoäly uhkaa tehdä saman keskituoloisten maailmassa. Mainostoimisto tarvitsee seuraavalla tilikaudella enää yhden graafikon, kun ennen piti olla kaksi. Tekoäly "tehostaa" työtä niin paljon, että toinen saa potkut tuotannollis-taloudellisista syistä, ja toiselle jää sama kuorma kuin ennen. Yksi uusi työtön, ja paisunut rahavirta ohjautuu taas ylöspäin, ei alas. Vaikka graafikkojen palkkakulut puoliintuvat, myy mainostoimisto graafikkopalvelun samalla hinnalla kuin ennenkin. Yksi graafikko tekee kahden työt. Raha liikuu yhteiskunnassa vähemmällä työntekijämäärällä, ja tämä on se hieno työn tuottavuuden kasvu. Mutta se kolikon kääntöpuoli on surullisempi.

Erikoista aikakautta eletään.

[Disputator]

Samaa mieltä, että hyvään ei johda. Tilanteen huomaa jo käsityövaltaisilla aloilla, vaikkapa logistiikkakeskukset, teollisuus, vähittäiskauppa. Hommahan ei mene niin, että jäljelle jäävien työkuorma vähenee, vaan niin, että automaatiolla poistetaan kallista työvoimaa, ja jäljellä olevat tekevät edelleen samalla kuormalla kuin ennenkin. Automaatio on halvempi kuin ihminen. Työttömien määrä nousee, mutta firmojen käyttökatteet paranevat, ja rahavirrat ohjautuvat ylöspäin, ei alaspäin. Palkkaerot ja sosiaaliluokat sen kun etääntyvät toisistaan.

Nyt tuo tekoäly uhkaa tehdä saman keskituoloisten maailmassa. Mainostoimisto tarvitsee seuraavalla tilikaudella enää yhden graafikon, kun ennen piti olla kaksi. Tekoäly "tehostaa" työtä niin paljon, että toinen saa potkut tuotannollis-taloudellisista syistä, ja toiselle jää sama kuorma kuin ennen. Yksi uusi työtön, ja paisunut rahavirta ohjautuu taas ylöspäin, ei alas. Vaikka graafikkojen palkkakulut puoliintuvat, myy mainostoimisto graafikkopalvelun samalla hinnalla kuin ennenkin. Yksi graafikko tekee kahden työt. Raha liikuu yhteiskunnassa vähemmällä työntekijämäärällä, ja tämä on se hieno työn tuottavuuden kasvu. Mutta se kolikon kääntöpuoli on surullisempi.

Erikoista aikakautta eletään.

Kyllä, nämä sun esimerkkisi ovat hyvin kuvaavia ja uskoisin että olemme yhteiskunnassa hyvin suurien kysymysten äärellä. Kuitenkin käsittääkseni yleisesti edelleen uskotaan siihen, että historia toistaa itseään, eli uusi teknologia ei tuhoa ainoastaan vanhoja työpaikkoja, vaan se myös luo aina uusia työpaikkoja. Mutta, nykykehityksessä keskivertotavikselle ei enää löydy töitä, koska koneet tekevät työt paremmin ja ilmaisesti.

Jonkinlainen uusi on tulollaan, jossa ihmiset eivät enää mene töihin yksityiselle firmalle, koska tehofirmojen ahneus tuottaa paljon työttömyyttä, vaan jotain muuta. Jotkut kutsuvat sitä kommunismiksi tai miksi vaan, mutta joku yhteiskunnan uudelleenjärjestely on varmasti tulossa.

[Keckman]

Olen aikoinaan joskus 1990-luvulla kirjoittanut Suomen Amiga käyttäjät ry:n lehteen pienen kesken jääneen scifi-novellin, mikä vähän sivuaa aihettamme.
https://petke.info/EiArtikkelia.html

Byrokratiaa tietokoneessa
-----------------------------

Euraasian Unionin tietokonekaapin öinen hurina oli vaimeaa kuin kissanpennun
kehräys. Toiminnot, joita 2000-luvun alussa oli hoitanut kymmenien tuhansien
virkamiesten armeija, hoituivat yhdellä Motorolan sirulla. Euraasian Unioni oli
jatketta sille yhtenäiskehitykselle, joka neljäkymmentä vuotta aiemmin, vuositu-
hannen vaihteen jälkeen, oli lähtenyt Euroopan Unionista.

Hämärän verhoamaan konesaliin - konekaappi sijaitsi valtavan ison tyhjillään
olevan konesalin pienessä kaapissa - antoi outoa hohdetta kaapissa sykkivien le-
dien punainen hohde, joka valaisuvoimakkuudeltaan oli samaa luokkaa kuin tai-
vaalla loistava täysi kuu.

Virkamiestoimintojen ohjelmoiminen seitsemännen sukupolven tekoälytietokantaan
ja älyagenttien ylläpitämään outernetiin ei ollut tapahtunut poliitikkojen
aloitteesta, vaan todellisen vallankumouksen alullepanijoina olivat olleet tie-
totekniikan harrastelijat. Ilman heidän hakkeroimaansa järjestelmää olisi saat-
tanut tulla verinen vallankumous, sillä kaikkien Euroopan Unionin jäsenmaiden
talous oli päätynyt absurdeihin noidankehiin. Koneiden tuottavuus oli korkea,
mutta tavarat eivät menneet kaupaksi, kun vain 20 prosentilla oli töitä. Verora-
hoja ei kertynyt. Tuotteita myytiin vain niille viidelle prosentille ihmisistä,
joilla oli töitä. Loput olivat leipäjonoissa.

Yhtäkkiä konekaapissa tapahtui jotain. Pieni vinkuna ja sitä seuraava kilahdus.
Seuraavana aamuna käveli Euraasian Unionin ainoa virkamies töihinsä mitään aa-
vistamatta siitä mitä tuleman piti. Hän oletti, että työpäivä olisi samanlainen
kuin ne tuhannet aiemmatkin.

...kesken jäi scifi-novelli...