Naturalisti kirjoitti: ↑15.11.2025, 14:19
1. mielen sisäinen kuva todellisuudesta, ja
2. todellisuus sinänsä, joka on olemassa riippumatta kielen- ja matemaattisista järjestelmistämme.
Tämä rajanveto on tärkeä, koska ilman sitä päädytään helposti naiiviin realismiin – ajatukseen, että ihmisen käsitteet, kielet tai matemaattiset rakenteet jotenkin olisivat itse todellisuuden ominaisuuksia.
En väittänyt, että matemaattiset rakenteet ovat luonnossa. Sanoin, että matematiikan rakenteiden ja sääntöjen perusteet on poimittu luonnosta. Matematiikka on ihmisen muodostama looginen järjestelmä, jonka perusteet on asitihavainnoin löydetty luonnosta (esim: luonnolliset luvut, joukot, ympyrän kehän ja säteen suhde, pythagoraan lause....). Jos ei olisi löydetty luonnosta, niin niitä ei voisi soveltaa luonnon tarkasteluun.
'Todellisuus'-käsitteeseen en voi ottaa kantaa, sillä se jää määrittelemättömäksi. Ihminen voi havaita vain asiat, joita ihminen havaitsee. Niille asioille, joita ei havaitse, ei voida antaa mitään kvalitatiivista tai kvantitatiivista kuvailua. Jotta voidaan sanoa "todellisuus on olemassa", niin todellisuudelle on oltava määritelmä. Se puuttuu.
Naturalisti kirjoitti: ↑15.11.2025, 14:19
4. Miksi matematiikka toimii?
Ei siksi, että universumi olisi pohjimmiltaan matemaattinen,
vaan siksi, että ihmismieli muovaa matemaattisia abstraktioita juuri niistä spatio-temporaalisista invariansseista, jotka toistuvat havainnoissamme.
Varmasti näin, matematiikka ei asu luonnossa, kuten sanoin. Mutta jotta päästään ihmiskeskeisyydestä pois, niin myös eläimet muodostavat sääntöjä havaitsemistaan spatio-temporaalisista invariansseista ja hyödyntävät niitä elinkaarensa läpi. Vai voidaanko väittää etteikö haukanpoikanen harjoittelisi saalistusta, ja harjoittelun aikana se oppii monimutkaisiakin sääntöjä liikeradoista ja ympäristön vaikutuksesta liikeratoihin. Haukat eivät tietysti laske matematiikkaa sen enempää kuin huippu-jalkapalloilijankaan laskee matematiikkaa, mutta molemmat oppivat luonnon sääntöjä, joita soveltavat.
Luonnossa on selvästi säännönmukaisuuksia (spatio-temporaalisista invariansseja), joita lukemattomat eliölajit osaavat tulkita ja hyödyntää. Ihminen (ja ehkä muut kehittyneet sivilisaatiot) vievät säännöt niin pitkälle, että muodostuu abstrakti ja aksiomaattinen järjestelmä, jota kutsutaan matematiikaksi, ja tätä (luonnosta päräisin olevaa) järjestelmää käytetään luonnon tapahtumien ymmärtämiseen ja ennustamiseen.